Kevät oli ihan hyrskynmyrskyn ja syksyksi pieniä pentuja jos Ulpu niin haluaa.

Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen kissojen kuulumisia tänne kirjoitellut.

Syykin siihen on, mutta lähinnä ihmisiä koskeviä. Keväällä kävi nimittäin niin, että jatkoin asumista yksin kera rakkaiden kissojen.

Kissat sopeutuivat tilanteeseen yllättävän nopeasti, luulen että siksi kun olen niiden OMA ihminen..vaikka se toinenkin oli oma, mutta vasta toiseksi oma.  Kaksivuorotyö ja muut elämän kiireet tietenkin vaikuttivat siihen, että minun piti keksiä kissoille paljon kaikkea tekemistä poissaollessani sekä huolehtia siitä että annan niille aikaa todella kun olen kotona.

Varsinkin Junon kohdalla tilanne oli loppukeväästä kinkkinen. Kolli mourusi ja rökitti kissakavereitaan melkein päivittäin ja karvatuppoja löytyi kissan suupielistä ja lattialta. Junon osalta elämänmuutos toi mukanaan myös hyviä asioita: Koulutus pahoista tavoista sai uutta tuulta purjeisiin kun komentajia/palkitsijoita on vain yksi.

Olenhan aikaisemmin kirjoittanut tämän ”koliikkikollin” tunteja kestävistä huutosessioista keittiössä? Juu, kyllä olen. Nyt opetin Junon tulemaan kutsuttaessa luokse, palkinnoksi sai aina mehevän rintamöyhinnän ja se auttoi. Kolliparka juoksee kiireellä luokseni jos kutsun sitä vain rapsutusten toivossa! Vastaavasti olen pyrkinyt olemaan huomioimatta keittiössä huutelua/ keittiössä ei saa huomiota huutamalla, ja tämä yhtälö onkin ollut kohtalaisen toimiva!

Keväällä tajusin myös kuinka huomionkipeä kissa Juno on. Tämä selkiintyi viimeistään siinä vaiheessa kun epäileväisesti yritin opettaa sitä antamaan tassua. Kissa oli niin kiihtyneen tyytyväinen että räpätti ja pörhöili keimaillen ympärilläni. Aloitin tassukoulutuksen jo talvella herkuilla, mutta nyt kevään aikana Juno oppi tempun vain rintamöyhintäpalkinnolla. Nyt harjoittelemme sanaa ”hyppy” , jonka ideana olisi saada Juno hyppäämään osoitetulle paikalle. Kesäloman aikana kissa on ollut niin täynnä rakkautta että ihmiset ovat aivan kummissaan. Ihossa pitää olla kiinni koko ajan, eikä hyväntuulisuudelle meinaa tulla loppua. Enää Junossa on ilkeää vain tuima ilme.

Mun yrmykissa ❤

Kesän saavuttua aloitin myös valjastelut. Junoa en usein ulos vie, ulkomaailma on sille aivan liian pelottava. Ulpu puolestaan viihtyy ulkona vaihtelevasti, sitä on tullut käytettyä kesäloman aikana hieman useammin ulkona. Ainoa jolla jonkinlainen läpimurto valjasteluissa on tapahtunut on rakas ”isokissa” Paavo. Paavo lainaa Junon vänttisiä ja näin ulkoilu sai aivan uudet ulottuvuudet! Häntä pystyssä kujerrellen haistellaan kaninkoloja, saalistellaan pörriäisiä sekä vahdataan lintuja. Paavo on jopa tehnyt tarpeensa muutamaan otteeseen ulkona, ja se vaatii kissalta jo hieman ”pokkaa”.

Paavo ulkoilee.. Kuva: Ulla Haapanen

Ulkoiluja Paavon kanssa piti hieman rajoittaa, sillä ongelmaksi muodostui kissan kerjääminen ulos. Välioven välistä löytyi kimakasti huutava katti joka tuskaillessaan oppi vielä lonksuttelemaan postilaatikkoa ja täppäilemään ovikellon kelloa 🙂  Nyt käymme ulkona suurinpiirtein kerran viikkossa.

Näyttelyissäkään emme ole juuri käyneet, mutta nyt heinäkuun lopun SUROKin näyttelyissä tuli piipahdettua Ulpun kanssa. Ulpu oli ilman ujoa Junoa uskomattoman reipas ja rohkeni jopa puskemaan tuomarin kättä. Viikonlopun saldona Ulpu sai ensimmäiset serttinsä viimeisessä luokassa eli lauantailta  CACS ja sunnuntailta CACS + Nom! Mahtavuutta!

Ulpusta on kasvanut todella kaunis ocityttö. Ikää nyt n.2,5 vuotta.

Niin, ja jättisuperavautumisen jatkeeksi pitää intoilla sitä että ennen näyttelyitä Ulpu jäi pilereiltä pois. Nyt odottelemme sormet ristissä ensimmäistä kiimaa jolloin Haagan ”rakkauspentue” voi saada alkunsa. Juno on tulevan pentueen isä ja jo kaksi viikkoa pillereiden loppumisen jälkeen herra haistaa niin hyviä hajuja että pyrkii Ulpun selkään päivittäin..tosin neiti ei ole kiimassa mutta ilmeisesti harjoittelu on ihan ok, molemmille.

Kuivarahjoitteluhommissa..

Kissaluonnon havainnointina sellainen juttu, että Ulpun kurmuuttaminen loppui kuin seinään pillereiden lopettamisen jälkeen. Lieneekö kolli ollut turhautunut epäselvistä hajuviesteistä?

Kuumin, hikisin kesäterveisin kissalauma ja mä.

Paavon mielestä helteet saisivat jo riittää. Villahousut kun on jalassa 24/7

No more mr nice guy.

Pitkä aika on jälleen vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani.

Ulpu on mahtavan vonkauskiimansa jälkeen aloittanut jälleen pillereiden popsimisen. Onneksi, sillä meinasi hieman hajoittaa hermoa  8pvän  huutelut pikkukaksiossa! Nyt kun Ulpu ”on saatu” hiljaiseksi toinen täplä aloittaa. Juno aloitti likimain kuukausi sitten huutelemaan enenevissä määrin mutta muita kollin elkeitä ei vielä näkynyt. Tähän voi vaikuttaa myös kuuri jolle Junon siirsin hieman ennen matkaamme Ruotsiin. Juno söi joka päivä yhden Zylkene-kapselin lievittämään tulevan matkan stressiä.

Meidän kissaperhe

Tuo Zylkene vaikuttaa mahti tavaralta, tai ainakin se tuntuu sopivan Junolle. Herra on aivan rakkauden asialla! Juno puskee, kehrää, kieppuu tyytyväisen oloisena matoilla, venyttelee ja juttelee (sillein kivasti) sekä on leikkisä. Jos minulla olisi vain rahaa, saattaisin vakavissani harkita tuon Zylkenen käyttöä tulevaan kastraatioon saakka. Harmi vain että täällä Helsingissä moinen purkki maksaa päälle 20€ ja siellä ei kovin montaa kapselia sisällä ole..

Pakko vielä kertoa se että, Zylkeneä syödessään Junon pakkomielteiset/robottimaiset ”menen-keittiöön-huudan-häädetään-pois-toistan..”  ravaamiset vähenivät roimasti! Tämä kyseinen juttu on ollut meidän ongelmana todella pitkään ja aiheuttaa ihmisillekkin aivan turhaa stressiä. Tätä joka iltaista rutiinia voi aivan hyvin verrata vaikkapa koliikkilapseen, todella kova ääni jota ei pääse karkuun.

Nyt kun ”rauhoittavat” on loppu, onkin alkanut aivan uusi vaihde Junon pienessä päässä. Ne pienetkin hermot jotka Junolla ovat joskus olleet ovat nyt kovalla koetuksella. Leikit Ulpun ja Paavon kanssa tuntuvat päättyvän aina riitaan, Paavo sähisee Junolle nyt hieman muutenkin ja Ulpu saattaa murista ja mätkiä poikaparkaa. Tämä tuntuu olevan oravanpyörä, sillä kissojen leikkiessä Junolla meinaa aina mennä leikit liian rajuiksi ja loppujen lopuksi Juno ”saalistaa” kaverinsa. Siitä seuraa sähinä tai murina josta Juno hermostuu lisää. Paavo puolestaan on sen verran pikkumainen, että sähisee Junolle välillä jos Juno kävelee edes sen ohi ja tämä puolestaan tuntuu olevan Junosta todella kurjaa ja se puolestaan ärtyy siitä. Huoh..

Sitten kuitenkin kääntöpuolena saattavat pian rähinöiden jälkeen nukkua kaikki iloisina ja tyytyväisinä kasassa keskenään. Uskon vakaasti, että nämä asiat liittyvät vahvasti implantin tehon loppumiseen. Junon nyytit ovat kasvaneet takaisin ja dominoivia astumisyrityksiä olemme havainneet välillä. Levoton mouruaminen on lisääntynyt ja muutenkin kaikki merkit viittaavat siihen ettei vatsaan sijoitetun kapselin tehoon enää voi luottaa. Toivon, että rähinät ovat ohimeneviä ja liittyvät muuttuviin valtasuhteisiin kissojen välillä. Juno oli kuitenkin implantin toimiessa Paavon kanssa samalla lehdellä soittelemassa ja nyt Junon pitää ensin laittaa Paavo kuriin ja sitten setviä välinsä Ulpun kanssa.

On syksyyn kuulunut muutakin kuin kissojen erotuomarina oloa. Kävimme syyskuun puolivälissä Ruotsissa Skandinavian Winner näyttelyssä, josta saimme kotiinviemisiksi kaksi ruotsiteemaista ruusuketta. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavissa näyttelyissä juhlitaan tuplavalmistujaisia…jos mitään ihmeellistä ei satu. Juno on sertiä vailla SC ja Ulpu sertiä vailla GIC! Mikäli Juno valmistuu lokakuun näyttelyissä, niin herra saa jäädä ainakin näillä näkymin elläkkeelle näyttelyhommista. Juno kun ei ole koskaan ihan kamalasti moisesta härdellistä välittänyt.

Ulpu Ruotsinmaalla

Ruotsin näyttelyreissusta tarttui mukaan kaikenlaista pikkukivaa kissoille, kuten kissanminttupötkö, kaninkarvaleluja (joita ei valitettavasti suomesta saa..) sekä aivan ihana pussi! Kissan petejä  meillä on aivan liikaa, mutta kun näin pussin olin aivan varma että tuo on saatava! Enkä väärässä ollutkaan. Pussista tuli Ulpun pussi.

Ulpu pussissa 1.

Ulpu pussissa 2.

Ulpu pussissa 3.

Onpa tässä käynyt niinkin, että meidän tuuliviiri Juniper täytti vuosiakin syyskuun 19. Komiat neljävuotta tuli täyteen ja sitä juhlittiin pikkuhiirien voimin. Juhliin osallistuivat kaikki talouden kissat eikä sillä hetkelle kukaan sähissyt..ja miksi olisikaan jos suu on täynnä hiirtä 😀 Pakko todeta, että ei meillä sentään tilanne mitenkään ihan kauhean tulehtunut ole, pääsääntöisesti kaikki on ihan hyvin. Vaikkakin olen vakuuttunut siitä, että Junolla on yhtä vähän aivoja kuin hermoja. Toissapäivänä herra oli hyppäämässä tiskipöydältä keittiönpöydälle, arvioi matkan, painonsa, maan vetovoiman sekä pöydällä käytettävän tilan väärin ja jysähti silmäkulma edellä pöydän reunaan. Tästä sitten muistona pieni hiertymä toisen silmän päällä. Olisikin tullut jostain järkevästä moinen mutta…. 😀

Aamu Zen

Täpläkesäkertausta.

Juno on bongattu peiton alta, sitä ei tehdä koskaan kesällä. Pikkumies tietää siis ilmeisesti että tämä alkaa olemaan tässä ja nyt kannattaa keskittyä lämpimiin lepopaikkoihin.

Huono kirjoittaja ei ole kirjoitellut taas aikoihin. Ensin ei ollut aikaa koska pennut veivät kaiken ylimääräisen. Sitten kun pennut täyttivät 14 vko ja muuttivat uusiin kotehin ei taas huvittanut kirjoittaa koska minulla oli sellainen möykky rinnassa. Ja nyt  kun aikaa on, alkaa miettimään ja kauhistelemaan sitä, kuinka helkutin pitkä posti pitäisi tehdä jos meinaa kaiken laittaa ja raportoida!

Huh, ehkä pennuista on jo kirjoiteltu tarpeeksi muissa blogeissa, muuttoon liittyvät asiat voi varmaan käydä kurkkaamassa niistäkin 😉

Northallan blogi aiheesta : Piraattipentujen uudet kodit

ja myös uuden kodin uusi blogi Helmin ja Puustin elämästä: HelmiPuusti

Pennuista voin todeta sen että eivät olisi parempia koteja voineet saada. Onnea uusille paijaajille ja paijattaville vielä kerran sylikaupalla!

Ulpulla oli aikaa toipua pentujen aiheuttamasta elopainon häviämisestä n. kaksi viikkoa, sillä olimme ilmoittautuneet suomen Ocicat Ry:n 20-vuotisjuhlien erikoisnäyttelyyn. Ulpu eleli kuin kuningatar ja sai syödäkseen vaikka mitä ja masua saatiinkin takaisin ihan kiitettävästi, vaikkei Ulpu edes joka kerta ruokaa sitten halunnutkaan.

Nyt pentusten lähdön jälkeen Ulpu on aloittanut jälleen nirsoilemaan samalla tavoin kun juoksujen ja alkuraskauden aikaan aikaisemmin. Erona tässä on vain se, että raskaana ei ole ainakaan koska ei ole juoksujakaan pentujen syntymän jälkeen näkynyt..Ulpu on vain niin NIRSO! Kaikki ruoka kelpaa mutta mikään ei kahta kertaa peräkkäin, ei enään edes raksut jotka ennen olivat Ulpun herkkua. Tästä johtuen Ulpu syö nykyisin ehkä kerran päivässä (kaksi ruokailua) tai sitten 1-2 kertaa kahdessapäivässä (neljä ruokailua). En rupea neitikissan pillin mukaan tanssimaan. Joka kerta se kuppinsa saa, mutta jos ei halua tulla edes haistamaan, niin kuppi menee kyllä kaappiin ja seuraavalla kerralla tarjotaan sitten vasta ruokaaikana. Tässä välissä kyllä tarkennan että en tarjoa samaa ruokaa kerta toisensa jälkeen, vaan Ulpun vanha annos kiertää taloutemme jätemylly Junolle ja Ulpu saa sitten uuden aterian jolle voi tuhahdella 🙂

No sitten eteenpäin!- Sanoi mummo lumessa. Oci Ry:n näyttelyt menivät ihan kivasti. Junoa pelottaa edelleen ja aloin jo miettimään missä vaiheessa annan sille luvan jäädä kotiin. Ei ole kivaa jos sillä on liian jännää. Juno on muutamaa sertiä vaille SC ja siihen varmaan tähdätään kun leikkiin on kerran lähdetty. Molemmat omat täplät saivat sertinsä ja lisäksi Ulpu hurmasi toisen tuomarin ja pääsi paneeliinkin (jossa ei sitten saanut yhtään ääntä – mutta oli kuitenkin! 🙂 ). Parhaimpaan menestykseen ylsi tällä kertaa allekirjoittanut, sain nimittäin Oci Ry:n leikkimielisen palkintopokaalin ”Tsemppari”-tekstillä itselleni. Perustelutkin tälle menestykselle olivat ihan omaa luokkaansa, mutta ei siitä sen enempää. MÄ SAIN KUITENKIN POKAALIN! -se oli tärkeintä.

Ulpu kurkkii sturdissa

Kuva: Tiina Solda

Helmi mun sylissä

Kuva: Tiina Solda

Juno on ihan turvassa mun sylissä vaikka itse luulee toista

Kuva: Pauli Araneva

Gubbe on ollut ehkää salaa näyttelyissä kun toi näyttäminen meni sen verran hyvin. Kaikki kyllä NÄKI sen 🙂

Kuva: Pauli Araneva

Hopeaperhettä näyttelyssä

Kuva Tiina Solda

Puusti keräsi näyttelyissä kaverikissana ollessaan ihan suvereenisti eniten ihaijoita häkkirivien väliin. Ja Puusti kyllä myös nautti saamastaan huomiosta! Mörrikkä kiersi sylistä syliin ja minunkin syliini joutui useamman kerran. Oli ihanaa pitää sylissä sellaista hurmuria joka ei laisinkaan pistänyt pahaksi saamaansa huomiota, vaan nautti rennosti tilanteesta.

     

Seuraavaksi suuntaamme hieman jopa itselleni yllätykseksi Ruotsiin. Siellä on Scandinawian Winner Show johon ilmoittauduimme mukaan seikkailumielessä. Myös pikkuherra Gubbe lähtee mukaan Ullan kanssa.

Tätä varten Ulpulle käytiin hakemassa uusi Rabiesrokotus. Ennen rokotusta ihan pikainen punnitus joka ei kyllä minua miellytä. 3,37kg on kyllä mun mielestä ihan liian vähän. Ulpu itse vaikuttaa oikein tyytyväiseltä omiin muotoihinsa kyllä..Tietenkin koska se on KISSA. TYTTÖKISSA!!!

RuRokin näyttelyt 29.-30.12

Lyhyestä virsi kaunis. Näyttelyraportti menee jotenkin näin:

Lauantai

Ulpun tuomarina toimi herra,  joka aikaisemmin syksyllä oli kovasti sitä mieltä että ocicatilla ei saisi olla tupsuja korvissa. No, tällä kertaa tupsut olivatkin ”voi kuinka hienot!”-tasoa ja muutenkin Ulpu sai aivan hyvän arvostelun, sekä sertinsä. Ulpun ”murrosikä” alkaa olemaan ohitse, ja pieni täpläkissa käyttäytyi kovasti reippaasti koko päivän.

Junoa jännitti. Junoa on jännittänyt implantin laiton jälkeen näyttely näyttelyltä enemmän ja uskonkin että kollin itseluottamus voi todella olla palleista kiinni. Junokin sai sertinsä ja pääsi sitten takaisin sturdiin vällyn alle piiloon.

Pussieläin pussissa.                                                                              Kuva: Pauli Araneva

Kotona kissat jaksoivat vielä tohista pitkän tovin uusien huiskien kanssa ennenkuin suostuivat rauhoittumaan.

Sunnuntai

Ulpu sai sertinsä seuraavalla tuomarin huomiolla. Tuomari sanoi että tässä luokassa voimme vielä hyvin käydä, mutta ennen seuraavaan luokkaan siirtymistä olisi hyvä pitää pieni näyttelytauko että Ulpu kerkeäisi kasvaa aikuiseksi. Tuohan on aivan totta, Ulpu on hieman yli vuoden ja on muutamia sertejä vailla GIC ja Ulpuhan on ihan teini vielä ulkonäöltään. Luonnollinen näyttelykatkoshan vaanii jo oven takana, sillä Ulpun on määrä ryhtyä äidiksi keväällä 2013. Silloin pysytään kotona.

Junoa jännitti vieläkin. Tuomari oli onneksi ihana vanhempi rouva joka puhui kovin kauniisti Junosta ja kohteli kissaa hellästi. Minulle jäin hyvä mieli vaikkei jatkoon mentykkään. Tuomari sanoi että paneelissa olo voisi olla pelokkaalle Junolle liikaa. Olisi tuon voinut rumemminkin ilmaista 🙂

Kasvattaja Ullan kanssa laskeskelimme lauantai illalla ajankohtaa Ulpun tuleville pennuille. Näillä näkymin pillerit jäävät pois tammikuun puoleenväliin mennessä. Pitäisi myös varailla aikaa siitostesteille jotta kaikki olisi valmista kun aika koittaa. Voi kuinka jännittävää!

Juno lähtee matkalle yksin.

Herra Juniper matkustaa huomenna kukonpierun aikaan Turun näytelmiin. Matka on ensimmäinen ilman minua, sillä Junolle on järjestetty kyyti paikan päälle ja siellä kollin koppaa huostaansa kasvattaja Ulla. Hieman jännittää miten menee, Junollahan on koko aikuisikänsä ollut ”hieman” vastahankainen suhtautuminen kasvattikodin ihmisiin. Jotkut puhuvat jopa kasvattajasyndroomasta, sillä sitä on ollut muidenkin kissoilla.

Varsinkin ennen implanttia Juno tapasi käyttäytyä kasvattiperhettään kohtaan hyvinkin agressiivisesti. Vierailijoita vaahdittiin karvat pystyssä, hiippailtiin korvat luimussa ympärillä ja purtiin jos vähänkään yritettiin silittää tms.

En osaa varmasti sanoa, oliko käännekohta implantin asentaminen vai viimekeväinen Tallinnan näyttely. Jokatapauksessa käytös on nykyisin jo siedettävää eikä kolli ole enään jokaisella kohtaamiskerralla murha mielessään 🙂
..ymmärtänette silti että minua jännittää, en ole pientä tissiposkea paijaamassa vaikka hätä yllättäisi. Juno on nimittäin pohjimmiltaan oikea mammanpoika (mitä useimmat kollit kuulemani mukaan aina ovat).

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Odottaessani kuulumisia Turun suunnalta voin keskittyä kotona mielenkiintoisiin havaintoihin kotiin jäävien kissojen käyttäytymisessä. Paavo ja Ulpu eivät vielä koskaan olleet kahdestaan..lähentyvätkö he, vai mitä tapahtuu? Se jää nähtäväksi.

Tallinnan näyttelyt 10.-11.11.2012

Tallinnassahan sitä sitten taas oltiin.

Perjantain lähtöä varjosti hieman herra Juniperin edesottamukset jonka seurauksena Ulpun matkustuslaukku tuhoutui käyttökelvottomaksi. Sillävälin kun olin muutaman tunnin itse töissä oli Juno repinyt kissaputkikassin päätyverkon hajalle ja ottanut omatoimisesti itselleen ja muille jakoon kaksi pussia tuoreruokaa. Onneksi Ulla oli luvannut tuoda kätevän incognito-laukun tullessaan.

Olin NIIN vihainen Junolle, että en edes muista milloin olisi eläimen takia niin paljoa kiukuttanut. Täplikkäät katit lähtivät siis samassa boksissa Tallinnaan päin. Matka sujui mukavasti ja olimme muutaman laivatunnin jälkeen maissa. Koska Ullalla oli mukana ihana pikkubambi Tara, oli pakko yöpyä erillisissä huoneissa.

Ulpulla ja Junolla olikin sitten höösäämistä uuden huoneen turvatarkastuksen kanssa. Pienet poliisikissat menivät pitkin huonetta vihikoiran tavoin ja Juno raportoi minulle kaikesta havaitsemastaan.

       

Lauantai aamuna oliki aikainen herätys minulle ja kissoille. Ulpu olikin fiksuna tyttönä tehnyt leirin sängyn alle josta tultiin moikkailemaan vain silloin kun en vaikuttanut ”lähtevältä”…taisi neiti tietää mitä tuleman piti. Juno puolestaan ehostautui kanssani ja otti laiskasti aamuauringot pöytävalon avulla. Komea kissa! Ilmeisesti Juno pyyteli anteeksi kotipäässä tapahtunutta laukkuselkkausta, sillä kissa oli harvinaisen hyvätuulinen ja leppoisa juttukaveri aamusta saakka. Häntä oli onnenhetki-pörhöllä lähes puoleen väliin ja koppaan menokin meinasi tyssätä vain pystysuoraan häntään. Ulpua sain jekuttaa hetken pois sängyn alta.

Ensimmäisenä päivänä Junon tuomarina toimi Luis Coste, joka kyllä piti näkemästään. Arvostelusetelissä mainitaan vähän eri asioita mitä edellisissä on totuttu. Junolla on hieno tikkaus, korvat ovat juuri, eikä melkein 45 asteen kulmassa (ainakin tuomarin mielestä) ja sitten loppu olivatkin sitä perushuttua joka on A.) joka setelissä sama B.) ei saa millään ilveellä tekstistä selvää kuin ex, ex kohdat..Junohan on jo keväästä saakka porskutellut yksin omassa luokassaan kun muita saman ikäisiä, värisiä ja tittelisiä kolleja ei ole sattunut kilpakumppaniksi. Tänäänkin ilman kilpailua EX1 CACS. TP kisan vei komea sininen brittipoika, loppuvalinta käytiin Junon ja tämän ihanan sinisen nallen kesken.

Ulpun tuomarina toimi lauantaina Alexey Shchukin josta jäi mieleen vain se että hänen mielestään Ulpu oli kauhee teini 🙂 ” still a bit teenage looking” eikä ihme kun Ulpu onkin vain vuoden vanha. Tykkäsi kyllä Ulpusta vaikka marinaakin löytyi ja nyt korvatupsutkin huomioitiin. Seteliin on kirjattu muun ohella ” Exl. lynx tips”. Mielenkiintoisin kommentti koskee Ulpun väriä. ” Rusty silver, Needs more contrast with spots”…En väitä tietenkään etteikö Ulpulla hieman rufismia olisi, mutta ei kyllä niin paljoa että tuota rusty silveriksi voisi nimittää millään ilveellä. Ilmeisesti joitakin tuomareita häiritsee hopeaocicateissa tikkaus, joka tavallaan hieman sekoittaa turkin kuviointia verrattuna esimerkiksi britteihin tai muihin täplikkäisiin kissoihin joilla täpläkuvio ei muodostu tikkauksen kautta. Ulpun lauantain tulos kuitenkin hienosti EX1 CAGCIB.
Lauantai oli tunnelmaltaan hieman erikoinen päivä ainakin hallissa olleiden kissojen keskuudessa. 2-4 kissaa pääsi karkuun suurella kohinalla ja ainakin kolme kissaa poksahti niin että yhdessä tapauksessa oli jo tikkaukselle kiire. Yksi kissa menetti malttinsa aivan vieressämme kun Juno oli menossa pöydälle ja näin kuinka kovasti Junoa pelotti. Onneksi se oli kuitenkin ihan nätisti.

Photo: Ulla Haapanen

Sunnantaiaamulla ihmistä väsytti. Väsytti oikein hyvin paljon. Junon pakkomielteiset lauluharjoitukset alkoivat puoli neljältä yöllä ja jatkui koko aamun, siihen saakka että törppäsin kissan boksiin. Näyttelypaikalla päästettiin maukut sturdiin ja käytiin katsomassa missä meidän tuomari on. No eipä ollut. Eipä ainakaan siellä missä luettelon mukaan, vaan ihan jossain muulla. Assarit alkaa sekoilemaan ja me mennään sihteeristöön kysymään että ”missä mennää- mitä tapahtuu” , onko näin tarkoituskin? Näyttelysihteeri tai vastaava ei puhu mitään, emme oikein tiedä ymmärsikö hän. Hän pitelee päätään ja lähtee menemään. Jäimme odottamaan, vaikkemme tienneet odotimmeko häntä kahvitauolta vai lähtikö hän selvittämään asiaa. Hetken päästä hän tuli mukanaan nainen, jonka kera saatiin asia hoidettua.

Kaikille kisaaville Ocicateille oli nyt löytynyt oikea tuomari,  Fabrice Calmes nimeltään. Sunnuntain arvostelusetelistä saa vielä vähemmän selvää kuin lauantain, mutta muistaakseni tuomari tykkäsi ehkä vielä enemmän Junosta kuin lauantain tuomari Coste.  Tämä meinaan tykkäsi jopa Junon yleisistä ”heikkouksista” nimittäin leuasta ja profiilista, eikä nyt missään lukenut mitään ”flat head” kommentteja 🙂 Aikataulun venähtämisen jälkeen (joka tapahtui ennen tuomarin siirtymistä III- kategoriaan) tuomari nappasi fiksusti TP:t  sitä mukaan kun pystyi. Juno oli jälleen tipalla päästä paneeliin ja tuomarin valinnan vaikeutta kuvastanee se että lopullisen ratkaisun hän teki Junon ja toisen kollin välillä silmistä. Tuomari sanoi että Junolla on ihanat silmät mutta NYT ne olivat jotenkin oudot ilmeeltään. Junoa jännitti ja silmät olivat aivan pikimustat ja tätä tuomari tarkoitti, vaikka tiesi varmasti ihan hyvin mistä se johtui. No hopea ei ole häpeä vai miten se nyt oli?

Kun Ulpun vuoro oli tuloillaan, huomasimme että Ulpun arvosteluseteliä ei ollut tuomarilla, siis sitä mihin kaikki ne jutut kirjoitetaan käsittämättömällä käsialalla. Säätöä. Ulpu pääsi vihdoin pöydälle.

Jotain oli tapahtunut yöllä. Ulpu ei ollut enään teini. Ulpu ei ollut enään ”rusty silver”.

Turkin kohdalla sanotaan jotain tälläistä: ” ex lenght, ex. contrast, ex. spots, ex. silver” (!!!) ja ex jotain mistä ei saa mitään selvää. Yleisvaikutelmassa lukee Sweet + Promising ja näillä kommenteilla päästiin kanssa tuomarinparhaan valintaan. Ulpun silmät ja naama olivat tehneet tuomariin vaikutuksen. Hän puhui niistä paljon TP ringissä. Muut karsiutuivat pikkuhiljaa ja jäljelle jäivät vain Ulpu ja joku toinen kissa. Minua jännitti.

Tuomari yritti kaikkensa jotta saisi houkuteltua Ulpun viiksityynyt ”tanaan” mutta Ulpua kiinnosti aivan muut jutut. Tuomari kertoi että hän tykkää Ulpusta, siksi että Ulpulla on aivan mainio ”Oci expression” silloin kun sen näyttää. ” Well I don’t know..it’s on and off, I want see that once again..”- tuomari juttelee yleisölle.  Tuomari oli jo kääntymässä toisen naaraan paremmuteen kun Ulpu yhtäkkiä tajusi mitä piti tehdä. Pienet viiksityynyt ja viikset pölähtivät esiin jonkin huippumielenkiintoisen asian vuoksi- tuomarin huiska siihen ei kuitenkaan riittänyt. Ulpu pääsi paneeliin. Olimme kovin iloisia vaikkei paneelissa sitten tullut äänen ääntä. Oli se silti hienoa 🙂

Hyvää harjoittelua sanon minä. Meidän molemmat kissat ovat syksyn ”näyttelyrundin” aikana oppineet olemaan/sietämään näyttelyelämää. Oma villi veikkaukseni on myös se että Juno tykkää olla autossa tarkkailemassa liikennettä. Ulpullakin oli Ruotsissa vielä miljoona+1 jalkaa mutta nyt venytykset onnistuivat jo kuin vanhalta tekijältä.

Juno lähteekin seuraavaksi yksin Ullan kanssa TUROKin näyttelyihin. Saa nähdä miten käy.

Ulpu 1v sekä uusia titteleitä!

Siel me oltiin. Drive in- tyylin homma ja me mentiin sinne Junon ja Ulpun kanssa. Tallipäällikkö (Junon kasvattaja ja Ulpun toinen omistaja) Ulla kävi nappaamassa meidät kyytiin ja suhasimme paikalle. Kaikki ocicatit olivat samalla tuomarilla molempina päivinä, vaikkakin tuomarit olivat eriä. Toiveita mistään ylläri-pylläri menestymisestä ei siis juurikaan ollut.

Lyhykäisyydessään siis lauantain saldona Junon valmistuminen Grand International Championiksi ja Ulpu sai oman sertinsä myös. Ulpun huonot omistajat huomasivat vasta arvosteluseteliä lukiessaan että pikku täpläturkilla on synttärit! Minua morkkisti. Ulpu täytti yhden kokonaisen vuoden la 3.11.2012!

Nappasin nopeasti kuvan sankarista ettei dokumentaatiokin jäisi vanhenemisestä tekemättä.

Illalla kävimmekin Ullan kanssa moikkaamassa Herttoniemessä Junon isäpappaa Damia ja muita talouden kissoja ja mukavia ihmisiä. Dami on edelleen ihana röllykkä, joka tuntui olevan aivan yhtä hidas heräilijä kuin Junokin 🙂

Sunnuntaina oli virta vähän vähissä, mutta reippaasti lähdimme näyttelyyn. Vanhankosken rannassa olevassa näytelmätilassa oli mielestäni epäilyttävää vain kallis kahvi…2,80/muki. Onneksi tajusin kysyä lupaa santsiinkin!

Kummallakaan kissalla ei ollut omassa luokassaan kilpailijoita, joten sertit saimme jälleen. Ulpu kävi jopa pyörähtämässä TP valinnassa harjoituksen vuoksi. Ulpu osaakin olla jo oikein hienosti venytettynä vaikka ympärillä onkin paljon muita vieraita kissoja.

Tässä odotellaan vuoroa. Kuva: Pauli Araneva

En minä ilmeisesti hirveän kartalla (taaskaan) ollut kun vasta kahviossa tajusin että pieni pullakin valmistui uuteen titteliin. Ulpusta tuli IC! Sitten pitikin rynnätä leluostoksille kun oli NIIN huono omatunto. Ulpu sai ensimmäisen ”tyttölelunsa” vaaleanpunaisen rapisevan härpättimen joka olikin sitten kiva heivata heti kotona sohvan alle..

Täpläkissat taisivat tietää että ovat ihania. Jonkinlainen poseeraus nimittäin jäi päälle. Juno on aikaisemminkin keimaillut näyttelyistä kotiintullessaan ensimmäisen illan, mutta nyt siihen osallistui Ulpukin.

Paavo otti puolestaan hyvin rennosti säpinäkissojen paluun. Paavon ei tavitse HARJOITELLA enään mitään poseerauksia.

Paavolla on myös jotain mitä meidän muilla kissoilla ei ole, eikä tule olemaan ikinä. Isolla kissalla on tietenkin myös ISOT viikset!

Vielä muutama kuva edelliseltä viikolta. Oikealla Ulpu on muuten vain tuimana ja vasemmalla näette meille kovin tutun ”MÄ HALUUUUN!!” ilmeen:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jonkunlainen rundi on nyt kyllä päällä. Viikon päästä suuntana onkin Tallinna samalla porukalla. Mehuloma, täältä tullaan!

Kissanäyttelyt Ruotsissa

Oltiin viikonloppu Norrköpingissä Ruotsissa hakemassa Junolle ja Ulpulle muutamaa ulkomaan sertiä. Mukavan matkaseuran lisäksi kerkesimme näkemään hieman paikallisia kaupunkeja myös 🙂

Lähdimme matkaan torstai iltana, ja matkustimme yön yli Ruotsiin. Kissoilla oli huisin jännää laivalla, kaikkea piti nuuskia ja Ulpu teroitteli kynsiään pehmustuksiin merkatakseen alueen tarkastetuksi. Perjantaina matkustimme sitten autolla hotellille ja olin kovasti ylpeä pikku matkaajista, nukkuminen boksissa oli hyvä tapa kuluttaa aikaa.

Ensimmäisenä näyttelypäivänä täpläkissoja jännitti kovasti. Juno möyri ihanaan uuteen tekoturkisvällyyn ja Ulpu katseli menoa lautasen muotoisilla silmillään oman pesän turvista. Lauantain erikoisuus oli (ainakin meille) se, että Ulpulla oli kilpakumppani! Toinen tyttö ja vielä samassa luokassa. Ulpulla oli tuomarin pöydällä sata jalkaa mutta voitti silti sertinsä ja valmistui championiksi. Ihana Ulpu sai kauniin mustavalkoisen ruusukkeen mukaansa,myös Juno sai sertinsä. Junon arvostelusetelit alkavat muistuttamaan toisiaan sillä niistä löytyy lähes aina samat asiat: kuonolinja voisi olla vähemmän suora ja otsaa saisi olla enemmän. Myös Ulpu kaipaa tuomareiden mielestä otsaa 🙂 onhan meidän kissoilla otsaa mutta enemmän asenteessa kuin ulkonäössä,hehe..

Hotelliin päästyämme oli ihan pakko juoda hieman shampaniaa, mikä loistava tekosyy kun pari sertiäkin tuli (oikeastaan tilanteeseen ajoi Ruotsin surkea sihijuoma tilanne).

Sunnuntaina kissat olivat jo rennompia, blokkasivat sertinsä mutta sen suurempaa ei ollut tiedossa. Miksi olisikaan kun saimme kaiken mitä toivoimmekin. Paluumatkalle kissat lähtivät jo ammattilaisen elkein ja laivalla tutkittiin paikkoja jo häntä pystyssä.

Näyttelystä tarttui mukaan ihania leluja joihin en ole Suomessa törmännyt. Vinkkinä vain eläintarvikekaupoille että karvaiset kuivatut kaninkorvat saivat ainakin meidän maukut aivan sekaisin. Harmittaa että niitä tuli ostettua vain kaksi.. Lisäksi samalta myyjältä tuli ostettua kissoille huippukivoja kaninkorvat/nahka leluja sekä kuivapuristetusta kissanmintusta muotoiltuja hiiriä. Löytyipä myös chilin mallinen minttupötkökin joka on ollut kuolainen (siis kovassa käytössä) kotiin paluumme jälkeen.

Huippureissu, näitä lisää!!

Ensimmäinen yritys

Lähdemme tänään, oikeastaan ihan juuri Junon ja Ulpun kanssa Ruotsinmaalle näyttelemään. Matkaan lähtee myös Ulla, Junon kasvattaja sekä Ulpun toinen omistaja.

Jos kaikki menee hyvin, saattaa Ulpu palata reissusta Championina ja Juno muutaman uuden sertin kanssa.