Aiheena hiekka.

Aihe tuli siitä mieleen, että tässä aamiaista syldessäni nenään haisee rehellinen kissankusi. Sellainen kunnon kissanlaatikko muhna. Hyi että.

On kissanhiekan ansiota jos ja kun kotona ei haise kissanpissa. Kissanhiekka saa niskoilleen vielä erityisiä paineita erilaisissa olosuhteissa, useamman kissan takia tai sitten vaikka vain yhden kollin kanssa.

Itse en pidä yhtään siitä että kotonani haisee kissa tai pissa. Vaikkakin tässä kohtaa puhutaan usein samoista asioista, siitä että laatikko tai laatikot haisee.

Olen näiden kolmen sankarin kanssa kerran joutunut käyttämään jotain marketin bentoniittihiekkapussia, oli hätätilanne – EI KIITOS IKINÄ ENÄÄ KOSKAAN.

Ennen kuin aloitan kissanhiekkojen syvällisemmän ruotimisen, kerron hieman omista periaatteistani.

Lähtökohtaisesti kaikkien kissanhiekkojen kanssa suosin sitä, että ne voi kompostoida. Ajatus kolmen kissan kanssa sekajätteen määrästä tuntuu hurjalta jos käytössä olisi jokin ei-kompostoitava hiekka. Jätteet hävitän tällä hetkellä siis siten, että kikkareet heittelen vessanpönttöön ja paakut kerään paperipussiin ja vien biojätteisiin. Ainakin täällä Helsingissä tämä on aivan sallittua ja suositeltavaakin toimintaa(HSY-Biojäte).

Hiekat vaihdan ”tarvittaessa”. Käytössä kolmelle kissalle on kolme hiekkistä, joissa yhdessä Vapon puupellettejä ja kahdessa hiekkaa. Vapon pelleteissä on vain se haitta, että kaikki kissat niitä eivät hyväksy. Meilläkin vain pojat käyvät siellä pissalla, mutta hyvä niin.

16kiloa noin 5€. Sitoo hajut eikä kulkeudu.

Olen sen verran pihi, etten useinkaan vaihda molempien hiekkisten hiekkoja saman aikaisesti vaan sitten kun toinen alkaa haiskahtaa tai hiekat alkavat vähetä, kaadan siivilöidyn jämähiekan toiseen, pesen astian ja laitan sinne pussista uudet hiekat.

Tietenkin silloin kun kissat madotetaan vaihtuu kaikki hiekat kerralla!

Muutoin putsaan laatikot 1-2 kertaa päivässä, ja kikkareet toki sitä mukaan kun nenä kertoo siellä jotain olevan.

No, joka tapauksessa tällä systeemillä olen mennyt jo useamman vuoden eikä omaan  tai vieraideni nenään useinkaan ole kissinpissi tunkeutunut. Paitsi nyt.

Muuten olenkin käyttänyt suurimmaksi osaksi sellaisia ekologisia paakkuuntuvia merkkejä. Silloin kun Juno tuli pentuna, suositeltiinin kasvattajan toimesta esimerkiksi Cat´s Best Öko Plussaa.

Kustannustehokas hiekka, halvimmillaan isoissa pusseissa Zooplussalla.

Ökossa on hyviä ja hieman huonompia puolia.

Ökö paakkuuntuu mielestäni hyvin, on tosi halpaa ja kissat tuntuvat tykkäävän siitä. Huono puoli on vaaleapohjaisen ”pellettipuruhiekan” kulkeutuminen sekä  aika kova pölyäminen. Hajua, jopa kollin hajua se kestää kohtalaisen hyvin, tosin muutaman viikon jälkeen alkaa hieman tuoksu muuttumaan tunkkaiseksi.

Seuraava hiekka jota käytin pitkään olikin Purr&Simplen pähkinäpohjainen paakkuuntuva hiekka.

Ilmeisesti markkinat eivät suosineet suomessa.

Purr&Simple tuoksui ihanasti pähkinältä! Hienompijakoista kuin Öko ja siksi omasta mielestäni kulkeutui vähän vähemmän tassujen mukana. Kissatkin tuntui tykkäävän. Laatikoiden lähistöltä löytyi tosin aina murusia kun kissat laatikolta tullessaan ravistelivat tassunsa. Tätä tuskin voi välttää millään hiekalla. Purr&Simple oli hieman tyyriimpää, mutta sen antoi anteeksi kun hiekka oli muuten niin hyvää.

Paakut olivat useimmiten tiukkoja ja hajut pysyivät melko pitkään aisoissa. Oikeastaan tämän merkin ainoat miinukset kerääntyivät pienen valmistajan heikkouksista. Hiekan epätasalaatuisuus, ainakin omat hiekkapussini olivat priimaa tai sitten ihan jotain muuta. Välillä hiekan koostumus oli isompirakeista, välillä paakut hajoilivat välillä ei. Pyrin aina ostamaan niitä suurempia pusseja ja ongelmaa oli niissä keskimäärin joka kolmannessa. Sitten oli ihan sellainen käytännön ongelma. Hiekkamerkin pusseissa ei ollut hantaakia. Niitä ei ollu kiva kantaa. Merkki vetäytyikin sitten jotenkin yllättäen pois koko Suomesta. Eläinkaupoista sanottiin että ei tuu, tuonti on lopettu, tässä on vikat..voihan pipari!

Mitäs sitten nyt?

Palasin Ökoon hetkeksi ja uutta pussia tilatessani huomasin että Applaws (Nature´s Calling) on tuonut markkinoille samantyyppisen pähkinäpohjaisen hiekan. Ei muutakuin tilaus vetämään. Ensin testiin pääsi pikku pussi johon olin tyytyväinen. Seuraavalla kerralla tilasin säästöpakkauksen 2x6kg. Nyt kun viimeinen pussi on puolessa välissä on käsillä tämä aamu ja kissan pissan kirvoittama halu kertoa että: Ei toimi!

Mun sänkyyn tulee hiekkaa ja täällä haisee!

Uutena hiekkana tuoksuu ihan yhtä hyvälle kuin Purr&Simplekin, mutta jo viikon jälkeen alkaa laatikkosta pölähtelemään sellainen tunkkainen hieman ammoniakkinen haju. Paakut hajoavat jos ne ovat yhtään kosteita ja laatikon ympäristön lisäksi hiekka leviää jostain syystä meikäläisen sänkyyn, ja oikeastaan jokapuolelle muuallekkin. Olen päätellyt, että paakkujen hajoaminen on syynä siihen että hiekka menettää raikkautensa niin nopeaan. Pissaiset murut sotkevat hiekan nopeasti, tahmaavat tassuihin ja kulkeutuvat. Olen tyytymätön ja joudun olemaan pissadunkkiksessa.

..Jostain syystä olen kyvytön toimimaan. Lillun tässä valittamassa niin kauan kun nuo hiekat loppuvat. Marisen ja juon kahvia pahassa hajussa. Muutaman päivän aikana olen pohtinut että palaan tuttuun ja pölyävän turvalliseen Öko Plussaan kunnes tapahtui kummia.

Kävin hakemassa Kannelmäen Minieläimestä uuden pussin Naturean raksuja sekä lihaa ja kiva myyjä torppasi mulle kaksi pussia hiekkaa mukaan. Ilmaiseksi. Kyseessä olivat kuulema näytepussit…No hyvät on näytteet kun saa kaksi 5kilon pakettia tuosta noin vain mukaan!

Juno tutkii uusia pakkauksia.

 

No, tämähän ei sitten ole millään tavoin ekologista, vaan ihan sekajätteeseen menevää. Aion silti kokeilla kun kerran ilmaiseksi sain. Ties vaikka olisi niin hyvä että siirtyisin kokonaan, mene ja tiedä. Jokatapauksessa pitää löytää pölyämätön hiekka joka sitoo hajut, olkoonkin sitten vaikka ekologisuuden vastaista.

Ainakin internetissä kaivamani kuvaukset hiekasta asettavat kovat odotukset!

Racinel kissanhiekka on valmistettu 100% luonnon montmorilloniitistä, johon on lisätty aktiivihiiltä parantamaan hajunsitomiskykyä.
Hienojakoisen koostumuksen ja aktiivihiilen ansiosta hajunsitomiskyky on testattu ylivoimaista perinteiseen bentoniittin verrattuna, joten se pysyy raikkaana ja hajuttomana. Erinomainen paakkuuntuminen tekee hiekasta erittäin riittoisaa ja helppohoitoista käytössä. Hiekan vaihtaminen on miellyttävää, koska se on 99% pölytöntä.

yes yes..we will see that.

Kevät oli ihan hyrskynmyrskyn ja syksyksi pieniä pentuja jos Ulpu niin haluaa.

Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen kissojen kuulumisia tänne kirjoitellut.

Syykin siihen on, mutta lähinnä ihmisiä koskeviä. Keväällä kävi nimittäin niin, että jatkoin asumista yksin kera rakkaiden kissojen.

Kissat sopeutuivat tilanteeseen yllättävän nopeasti, luulen että siksi kun olen niiden OMA ihminen..vaikka se toinenkin oli oma, mutta vasta toiseksi oma.  Kaksivuorotyö ja muut elämän kiireet tietenkin vaikuttivat siihen, että minun piti keksiä kissoille paljon kaikkea tekemistä poissaollessani sekä huolehtia siitä että annan niille aikaa todella kun olen kotona.

Varsinkin Junon kohdalla tilanne oli loppukeväästä kinkkinen. Kolli mourusi ja rökitti kissakavereitaan melkein päivittäin ja karvatuppoja löytyi kissan suupielistä ja lattialta. Junon osalta elämänmuutos toi mukanaan myös hyviä asioita: Koulutus pahoista tavoista sai uutta tuulta purjeisiin kun komentajia/palkitsijoita on vain yksi.

Olenhan aikaisemmin kirjoittanut tämän ”koliikkikollin” tunteja kestävistä huutosessioista keittiössä? Juu, kyllä olen. Nyt opetin Junon tulemaan kutsuttaessa luokse, palkinnoksi sai aina mehevän rintamöyhinnän ja se auttoi. Kolliparka juoksee kiireellä luokseni jos kutsun sitä vain rapsutusten toivossa! Vastaavasti olen pyrkinyt olemaan huomioimatta keittiössä huutelua/ keittiössä ei saa huomiota huutamalla, ja tämä yhtälö onkin ollut kohtalaisen toimiva!

Keväällä tajusin myös kuinka huomionkipeä kissa Juno on. Tämä selkiintyi viimeistään siinä vaiheessa kun epäileväisesti yritin opettaa sitä antamaan tassua. Kissa oli niin kiihtyneen tyytyväinen että räpätti ja pörhöili keimaillen ympärilläni. Aloitin tassukoulutuksen jo talvella herkuilla, mutta nyt kevään aikana Juno oppi tempun vain rintamöyhintäpalkinnolla. Nyt harjoittelemme sanaa ”hyppy” , jonka ideana olisi saada Juno hyppäämään osoitetulle paikalle. Kesäloman aikana kissa on ollut niin täynnä rakkautta että ihmiset ovat aivan kummissaan. Ihossa pitää olla kiinni koko ajan, eikä hyväntuulisuudelle meinaa tulla loppua. Enää Junossa on ilkeää vain tuima ilme.

Mun yrmykissa ❤

Kesän saavuttua aloitin myös valjastelut. Junoa en usein ulos vie, ulkomaailma on sille aivan liian pelottava. Ulpu puolestaan viihtyy ulkona vaihtelevasti, sitä on tullut käytettyä kesäloman aikana hieman useammin ulkona. Ainoa jolla jonkinlainen läpimurto valjasteluissa on tapahtunut on rakas ”isokissa” Paavo. Paavo lainaa Junon vänttisiä ja näin ulkoilu sai aivan uudet ulottuvuudet! Häntä pystyssä kujerrellen haistellaan kaninkoloja, saalistellaan pörriäisiä sekä vahdataan lintuja. Paavo on jopa tehnyt tarpeensa muutamaan otteeseen ulkona, ja se vaatii kissalta jo hieman ”pokkaa”.

Paavo ulkoilee.. Kuva: Ulla Haapanen

Ulkoiluja Paavon kanssa piti hieman rajoittaa, sillä ongelmaksi muodostui kissan kerjääminen ulos. Välioven välistä löytyi kimakasti huutava katti joka tuskaillessaan oppi vielä lonksuttelemaan postilaatikkoa ja täppäilemään ovikellon kelloa 🙂  Nyt käymme ulkona suurinpiirtein kerran viikkossa.

Näyttelyissäkään emme ole juuri käyneet, mutta nyt heinäkuun lopun SUROKin näyttelyissä tuli piipahdettua Ulpun kanssa. Ulpu oli ilman ujoa Junoa uskomattoman reipas ja rohkeni jopa puskemaan tuomarin kättä. Viikonlopun saldona Ulpu sai ensimmäiset serttinsä viimeisessä luokassa eli lauantailta  CACS ja sunnuntailta CACS + Nom! Mahtavuutta!

Ulpusta on kasvanut todella kaunis ocityttö. Ikää nyt n.2,5 vuotta.

Niin, ja jättisuperavautumisen jatkeeksi pitää intoilla sitä että ennen näyttelyitä Ulpu jäi pilereiltä pois. Nyt odottelemme sormet ristissä ensimmäistä kiimaa jolloin Haagan ”rakkauspentue” voi saada alkunsa. Juno on tulevan pentueen isä ja jo kaksi viikkoa pillereiden loppumisen jälkeen herra haistaa niin hyviä hajuja että pyrkii Ulpun selkään päivittäin..tosin neiti ei ole kiimassa mutta ilmeisesti harjoittelu on ihan ok, molemmille.

Kuivarahjoitteluhommissa..

Kissaluonnon havainnointina sellainen juttu, että Ulpun kurmuuttaminen loppui kuin seinään pillereiden lopettamisen jälkeen. Lieneekö kolli ollut turhautunut epäselvistä hajuviesteistä?

Kuumin, hikisin kesäterveisin kissalauma ja mä.

Paavon mielestä helteet saisivat jo riittää. Villahousut kun on jalassa 24/7

Joulun aikaa, Ulpun taikaa

Kameraa purkaessa tuli jälleen into ottaa uusia kuviakin kissakolmikosta. Kuvauspaikkaa ei juuri tavinnut miettiä, sillä kaverukset ovat löytäneet ”uudelleen” sisäisen solariuminsa sellaisen vanhan lampun luota, jonka asettelin paistamaan lampaan taljalle. Siinähän sitä on sitten köllitty kimpassa nyt muutama päivä. Lamppu ei lämmitä, mutta jokin taika kyseisessä lampussa on. Tuo on se sama lamppu, johon Juno tunki päänsä koko ajan silloin kun se oli vessassa tuuramassa valonlähdettä.  Nyt joulunaikaan kuvio rahilla on ollut jotakuinkin  suurin piirtein tämä:

Pyhä kolminaisuus

Sitten kun kuvattiin Ulpu tietenkin otti ilon irti tästäkin ja poseerasi niin, että muille ei meinannut tilaa löytyä.

Ulpu ”auringossa”

Ulpu

Ai niin, yksi tuomari jätti Ulpun ilman sertiä syksyllä siksi että sillä on niin JÄRKYTTÄVÄ RUFISMI! 😀

Ulpulla menee lujaa

Sitten poikaosastoa…Juno:

Junon Uni

 

Photobomber Ulpu..

 

Herra isoherra. Northalla Juniper vakavana.

Paavosta ei kovin montaa kuvaa saanut, ennen kuin setä lösähti lepuuttamaan.

Paavo pose.

 

Lepo.

Joulua ei täällä meillä ei juurikaan juhlita, mutta ilmeisesti pitäisi…”lasten takia” tiedättehän? Ulpu etunenässä kaikki kolme kissaa ovat ottaneet siinä määrin ilon irti siitä että oma ihminen on ollut kotona. Ja sillä on vielä ollut aikaa olla, ja sitten se tekee pipareita joita varsinkin Ulpu tykkää varastaa ja sitten se juoksee Ulpun perässä kun Ulpu juoksee pipari suussa! Miten mukavaa!!

Pääasiassa meikäläinen on saanut jälleen ihmetellä kissojen ihmeellisyyksiä ja tietenkin aina välillä sohvalla lojuessa (glogin äärellä) olen ääneen ihmetellyt kuinka kauniita ja ihmeellisiä kissoja meillä asuu. Perus.

Tyttökissat ja poikakissat. Onhan minulle niitä eroja kerrottu, olen niitä itsekkin huomannut, mutta nyt olen jotenkin huomioinut sitä aivan erityisesti. Tuntuu, että nyt erot ovat järkälemäisen selviä kun Ulpukin on jo aikuinen ja Junolla ei enää implantti vaikuta.

Vaikka Ulpu ja Juno ovat edelleen kuin paita ja peppu on suhde saanut uusia sävyjä. Juno nimittäin vahtii Ulpua. Ulpu leikkii paljon (oikeastaan koko ajan hereillä ollessaan) ja Juno vahtii näitä leikkejä aina jossain lähistöllä. Sitten kun Ulpu on Junon mielestä leikkinyt tarpeeksi alkaa Juno komentamaan pikkukissaa. Ensin ”näh-näh”- äänellä ja mikäli se ei leikkiä lopeta siirrytään näykkimiseen, sitten niskasta kiinni ottamiseen ja ”astumis-alistamiseen”..sitten Ulpu tietenkin pärähtää Junolle ja alkaa hippa, joka päättyy dramaattiseen rähinään kun Juno on saanut Ulpun nurkkaan. Mitään suurempaa vahinkoa ei tapahdu, mutta Ulpu antaa kerta kerralta ymmärtää että nyt uhataan henkeä, ainakin jonkun.

Se, että kollit ei leiki, on myös saanut uusia ulottuvuuksia. Junohan leikki nimittäin ennen Ulpun meille tuloa, mutta nyt se jotenkin antaa Ulpulle tilaa. Esimerkiksi huiskan perässä ei juokse kuin Ulpu..Sitten välillä Paavokin suhahtaa leikkimään, mutta Paavon leikki ei kauaa kestä, kiihtyessään Paavo juoksee makkariin:) Muutamat suuret loikat ja viuh! sinne villahousu juoksee.

Ulpun osalta leikit saavat usein epäterveitä piirteitä, lopettaminen on hankalaa. ”Lapsi on terve kun se leikkii, hullu kun ei osaa lopettaa” -pitää aika hyvin kutinsa. Eräänä  päivänä ihan kokeilumielessä sidoin kumilankalelun kissojen toiseen kiipeilypuuhun :

Kissojen joululahjakin saapui viimetingassa. Maanantaina Itellan setä toi paketin Zooplussalta jossa oli ruokien lisäksi kissoille joululahja: Catit Design Senses -leikkirata joka olikin ennen joulua sopivasti tarjouksessa 9.90€ tms. Aattona lelua tietenkin testattiin, ja kuinka kävikään. Juno vahtii ja Ulpu leikkii- leikkii- leikkii..ja leikkii.

Implantin vaikutuksen lakattua olen ymmärtänyt myös sen että pallit aiheuttavat kolleille jonkinlaisen lobotomian, omatoimisuus nolla, tyytyväisyys nolla, aktiivisuus nolla – vastaavasti tasolle kymmenen on ponnahtanut mouruaminen (lujaa), tyytymättömyys kavereihin, ihmisen läheisyydentarve, venyttely ja keskittyminen lauman vahtimiseen.

Loppuun vielä videotervehdys Ulpun jouluyllätyksestä 🙂

Olen viikonloppuna suuntaamassa Tampereelle ja odotan innolla Piraattipentujen näkemistä. Gubbe, Puusti ja Helmi ❤ salaa toivon että edes hieman muistaisivat minua, mutta järki kertoo että ei…siitä on kuitenkin niin kauan kun ovat minun kanssani olleet ja nyt niillä on jo ihan omat elämät uusissa ihanissa kodeissa. Silti on kiva päästä niitä ihailemaan.

Mukavaa joulun jatkoa kaikille. Haagapalatsissa tätä kissamaista yhdessäoloa jatkuu vielä muutama päivä.Onneksi.

 

 

No more mr nice guy.

Pitkä aika on jälleen vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani.

Ulpu on mahtavan vonkauskiimansa jälkeen aloittanut jälleen pillereiden popsimisen. Onneksi, sillä meinasi hieman hajoittaa hermoa  8pvän  huutelut pikkukaksiossa! Nyt kun Ulpu ”on saatu” hiljaiseksi toinen täplä aloittaa. Juno aloitti likimain kuukausi sitten huutelemaan enenevissä määrin mutta muita kollin elkeitä ei vielä näkynyt. Tähän voi vaikuttaa myös kuuri jolle Junon siirsin hieman ennen matkaamme Ruotsiin. Juno söi joka päivä yhden Zylkene-kapselin lievittämään tulevan matkan stressiä.

Meidän kissaperhe

Tuo Zylkene vaikuttaa mahti tavaralta, tai ainakin se tuntuu sopivan Junolle. Herra on aivan rakkauden asialla! Juno puskee, kehrää, kieppuu tyytyväisen oloisena matoilla, venyttelee ja juttelee (sillein kivasti) sekä on leikkisä. Jos minulla olisi vain rahaa, saattaisin vakavissani harkita tuon Zylkenen käyttöä tulevaan kastraatioon saakka. Harmi vain että täällä Helsingissä moinen purkki maksaa päälle 20€ ja siellä ei kovin montaa kapselia sisällä ole..

Pakko vielä kertoa se että, Zylkeneä syödessään Junon pakkomielteiset/robottimaiset ”menen-keittiöön-huudan-häädetään-pois-toistan..”  ravaamiset vähenivät roimasti! Tämä kyseinen juttu on ollut meidän ongelmana todella pitkään ja aiheuttaa ihmisillekkin aivan turhaa stressiä. Tätä joka iltaista rutiinia voi aivan hyvin verrata vaikkapa koliikkilapseen, todella kova ääni jota ei pääse karkuun.

Nyt kun ”rauhoittavat” on loppu, onkin alkanut aivan uusi vaihde Junon pienessä päässä. Ne pienetkin hermot jotka Junolla ovat joskus olleet ovat nyt kovalla koetuksella. Leikit Ulpun ja Paavon kanssa tuntuvat päättyvän aina riitaan, Paavo sähisee Junolle nyt hieman muutenkin ja Ulpu saattaa murista ja mätkiä poikaparkaa. Tämä tuntuu olevan oravanpyörä, sillä kissojen leikkiessä Junolla meinaa aina mennä leikit liian rajuiksi ja loppujen lopuksi Juno ”saalistaa” kaverinsa. Siitä seuraa sähinä tai murina josta Juno hermostuu lisää. Paavo puolestaan on sen verran pikkumainen, että sähisee Junolle välillä jos Juno kävelee edes sen ohi ja tämä puolestaan tuntuu olevan Junosta todella kurjaa ja se puolestaan ärtyy siitä. Huoh..

Sitten kuitenkin kääntöpuolena saattavat pian rähinöiden jälkeen nukkua kaikki iloisina ja tyytyväisinä kasassa keskenään. Uskon vakaasti, että nämä asiat liittyvät vahvasti implantin tehon loppumiseen. Junon nyytit ovat kasvaneet takaisin ja dominoivia astumisyrityksiä olemme havainneet välillä. Levoton mouruaminen on lisääntynyt ja muutenkin kaikki merkit viittaavat siihen ettei vatsaan sijoitetun kapselin tehoon enää voi luottaa. Toivon, että rähinät ovat ohimeneviä ja liittyvät muuttuviin valtasuhteisiin kissojen välillä. Juno oli kuitenkin implantin toimiessa Paavon kanssa samalla lehdellä soittelemassa ja nyt Junon pitää ensin laittaa Paavo kuriin ja sitten setviä välinsä Ulpun kanssa.

On syksyyn kuulunut muutakin kuin kissojen erotuomarina oloa. Kävimme syyskuun puolivälissä Ruotsissa Skandinavian Winner näyttelyssä, josta saimme kotiinviemisiksi kaksi ruotsiteemaista ruusuketta. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavissa näyttelyissä juhlitaan tuplavalmistujaisia…jos mitään ihmeellistä ei satu. Juno on sertiä vailla SC ja Ulpu sertiä vailla GIC! Mikäli Juno valmistuu lokakuun näyttelyissä, niin herra saa jäädä ainakin näillä näkymin elläkkeelle näyttelyhommista. Juno kun ei ole koskaan ihan kamalasti moisesta härdellistä välittänyt.

Ulpu Ruotsinmaalla

Ruotsin näyttelyreissusta tarttui mukaan kaikenlaista pikkukivaa kissoille, kuten kissanminttupötkö, kaninkarvaleluja (joita ei valitettavasti suomesta saa..) sekä aivan ihana pussi! Kissan petejä  meillä on aivan liikaa, mutta kun näin pussin olin aivan varma että tuo on saatava! Enkä väärässä ollutkaan. Pussista tuli Ulpun pussi.

Ulpu pussissa 1.

Ulpu pussissa 2.

Ulpu pussissa 3.

Onpa tässä käynyt niinkin, että meidän tuuliviiri Juniper täytti vuosiakin syyskuun 19. Komiat neljävuotta tuli täyteen ja sitä juhlittiin pikkuhiirien voimin. Juhliin osallistuivat kaikki talouden kissat eikä sillä hetkelle kukaan sähissyt..ja miksi olisikaan jos suu on täynnä hiirtä 😀 Pakko todeta, että ei meillä sentään tilanne mitenkään ihan kauhean tulehtunut ole, pääsääntöisesti kaikki on ihan hyvin. Vaikkakin olen vakuuttunut siitä, että Junolla on yhtä vähän aivoja kuin hermoja. Toissapäivänä herra oli hyppäämässä tiskipöydältä keittiönpöydälle, arvioi matkan, painonsa, maan vetovoiman sekä pöydällä käytettävän tilan väärin ja jysähti silmäkulma edellä pöydän reunaan. Tästä sitten muistona pieni hiertymä toisen silmän päällä. Olisikin tullut jostain järkevästä moinen mutta…. 😀

Aamu Zen

Ulpu <3 ÄIJÄ

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tässä pieni blogipäivitys vielä Ulpun lemmenseikkailuista, kirjoittajan kiireet vain viivästyttivät sitä liikaa:

Olimme kasvattaja Ullan kanssa ajatelleet että astuttaisimme Ulpun pillereiden lopetuksen jälkeen toisesta juoksusta. Tämä perustui molempian väärään käsitykseen siitä että luulimme kissan aloittavan ensimmäisen juoksun melkoisen pian pillereistä saatavan hormoonin tyrehtymiseen. Eihän se sitten niin mennytkään. Ulpulla alkoi juoksu torstaina 7.2, joten ensimmäiseen juoksuun kerkesi kulua  23 päivää- siten että astutus tapahtuisi 25pvän kohdalla.
Tartuimme tähän, sillä eihän se Ulpu nyt niitä pillereitäkään ihan kauhean kauaa syönyt…noin 2,5kk kaikkiaan.

Ennen kiiman alkua kävimme CatVetissä siitostarkissa, Ulpu käyttäytyi kiltisti ja antoi ottaa verikokeenkin ihan noin vain. Kaikki testit näyttivät negatiivista ja Ulpulle merkattiin veriryhmäksi A. Kaikki hyvin siis!

No nyt kun sitten Ulpulainen aloitti kiimansa torstaina 7.2. alkoi vimmattu viestittely ja asioiden järjestely. Ulpu pitäisi saada treffeille! Sulho olikin ollut jo jonkin aikaa tiedossa ja omaa innostusta oli kovasti vaikeaa peitellä. Ulpu saisi viettää elämänsä ensimmäiset treffit sellaisen hurmurikollin kanssa jonka näkeminen muutamia vuosia sitten sai minulle pakkomielteen omaan hopeakissaan 🙂

Ulpun ensimmäisen pentueen isä tulee olemaan siis ÄIJÄ (SC Rollick Be Quick Or Be Dead, OCI ns 24 )

ÄIJÄ on aika ÄIJÄ.

Sehän ei sitten käynytkään ihan niin kuin yleensä, ÄIJÄ ei voinut tulla meille. Syitä siihen olivat mm. asunnon huoneiden vähyys (2h+k), Juno ja Paavo.. Junon implantin toimimiselle ei enään ole takuita ja olisi kurjaa että vieras kolli tulisi sekoittamaan Junon ja Paavon päät  sekä se, että meillä oli tiedossa että ÄIJÄ merkkaa 🙂

Monen mutkan kautta päädyimme erikoiselta kuulostavaan ratkaisuun, Ulpu ja ÄIJÄ kohtaisivat hotellissa. Ja minä lähtisin sinne ihmisedustajaksi katsomaan että kaikki menee hyvin.

Annoin Ulpulle vielä lauantai aamuna suuren kipon lihaa, sillä osasin varautua siihen ettei ruoka hotellissa maistu.

Hotlalla ensimmäinen kohtaaminen sujui kiinnostuneesti mutta rauhallisesti. Ulpu ei sähissyt eikä murissut komealle ÄIJÄLLE vaan tyytyi lähinnä tamppailmaan petivaatteita tassullaan, Ulpulla on hassu tapa mätkiä kaikkea outoa tassullaan ilman kynsiä. ÄIJÄkin oli Ulpun mielestä melkoisen outo, muttei Ulpu sitä viitsinyt tampata vaan siirtyi ÄIJÄn viereisiin lakanoihin 😉

ÄIJÄ ei päästä Ulpua hetkeksikään silmistään..

Kokenut kolli otti Ulpun temput aivan leikin kannalta ja ÄIJÄ pomppikin illan aikana useamman kerran leikkimielisen dramaattisesti Ulpun tassua karkuun. Tiedättehän ettei kolli tyttö ihan kauhean vakavasti ota jos sellaisia ” hui tuo lelu liikkuu” tyyppisiä loikkia tehdään kiimaisen naaraan  lähettyvillä.

Ensikohtaamisia

Ensimmäinen astuminen tapahtui jotakuinkin tunnin sisällä kissojen kohtaamisesta, ja sitten niitä tulikin tasaiseen tahtiin. Melkein kerran tunnissa ilta kymmeneen saakka. K-18 tason materiaalia kertyi yllin kyllin ja jossain vaiheessa tuntui vaikeammalta saada ”normaaleja” kuvia kun kaiken aikaa Ulpu pyöri lattialla hävyttömästi tai sitten oltiinkin itse hommissa.

Ulpu kosiskeluhommissa. Pian tämän kuvan jälkeen olitiinkin ihan muissa hommissa.

Illalla kissapariskunta uupui ja molemmat kömpivät jalkoihini lepäilemään. En herännyt laisinkaan enään yöllä astumisiin vaikka siihen että ÄIJÄ kävi raksukipolla havahduin. Uskallan väittää ettei astumisia enään yöllä ollut. Ulpu piti majaa koko aamun sängyn alla ja ÄIJÄ sängyn vieressä. Siellä se säksätteli runojansa pikku Ulpulle jonka ilme oli koko aamun lähinnä: ” FTW!??” Aivan kuin kissatyttö ei tajuaisi mitään. Mistään. Hölmistynyt ilme ei siitä juuri vähentynyt että sain houkuteltua Ulpun esille herkkutikuilla.

Ulpu ei tajuu mutta joku toinen tajuu ja vähän päälle..

Pariskunta sunnuntai aamuna

ÄIJÄ haettiin takaisin kotiin ja mekin saimme kyydin omaamme. Kotipuolessa kollit ottivat Ulpun avosylin vastaan ilman minkäänlaisia sähinöitä. Ulpu oli niin väsynyt että unohti vallan juoksunsa ja lepäili iltaan saakka. Kyllä se juoksukin sieltä takaisin tuli, saimme ihailla sitä ihanuutta vielä muutaman päivän ennen kuin lopetti.

Juoksun loppupäässä meinasi loppua myös Ulpun koko ruokahalu, ja se huolestutti minua kovasti. Hotellilta paluun jälkeen ei meinannut mikään muu kuin raksut maistua vaikka juuri ennen treffeille lähtöä lauantaina Ulpu söi possun sydäntä aimo palan. Pientä kikkailua oli tiedossa, ruokien sekoittelua, huijaamista ja puijaamista..ilmankaan en voinut jättää (niin kuin poikien tapauksessa olisin tehnyt) sillä Ulpulla saattaa olla pikkuisia vatsassa.

Vasta nyt hieman yli 2vko astutuksesta voin sanoa että Ulpun ruokahalu on palautunut entiselleensä.

Raskauden merkkejä odotellaan sormet ristissä, mutta vielä ei voi mitään varmaa sanoa. Ainoa asia joka edes ”hieman” lupailee hyviä uutisia odottaville ihmisille on se, että Ulpu on muutaman päivän viihtynyt makuuhuoneessa itsekseen kerällä nukkuen. Tulee kuitenkin vielä illalla leikkimään, mutta on selkeästi normaalia enemmän itsekseen..