Ruokinta

En tiedä voiko kissan ruokinnasta puhua koskaan liikaa. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy jos jonkinlaista viipottajaa omine mielipiteineen ja joskus tekstit ovat jopa hyvin harhaan johtavia..Siitä ei kärsi lukija vaan kissa.

Yksi asia kannattaa kuitenkin muistaa aina kun kuppia on täyttämässä:

KISSA ON LIHANSYÖJÄ

Kissan ruokinnasta saa helposti aikaan rakettitiedettä muistuttavaa vitamiinien laskua tai sitten ruokkijan kukkarolle raskaaksi käyvää ”maailman parhaiden” ruokien syöttämistä.

Itse olen soveltanut kolmelle maukulle erinäisistä ruokintatavoista meille sopivan ratkaisun.

  • BARF on lyhenne sanoista bones and raw food (luita ja raakaravintoa) 80%
  • Kotiruoka 10%
  • Teollinen ruoka 10%

Raakaravinto hankitaan meille pääasiassa Murren Murkinasta tai Minieläimestä. Kissalle tarjottavia lihoja ei tarvitse kypsentää eikä maustaa. Parasta liha on huoneen lämpöisenä, mutta ei meillä ole jääkaappikylmää lihaa sisältävään kupiin syljettykkään, kaikki menee koska liha on herkkua!

Kissalle ei saa antaa maustettua lihaa eikä kypsennettyjä luita. Kypsät kananluut hajoavat kissan elimistössä teräviksi säikeiksi jotka tekevät kissan masulle lähes yhtä hyvää kuin kassillinen partakoneen teriä.

Meillä kissojen lihatarjoiluun kuuluu mm. kanankaulat, kivipiirat, kanan siivet, sydämet, possun/naudan sisäelinseos, possun sydän, poron lihaluujauheliha, naudan jauheliha, kalkkuna, possun kurkunpää,  ja broilerin selkiä.. satunnaisesti jotain muutakin. Nyrkkisääntönä käytän luisissa lihoissa sitä että kissa saa sen omin avuin syötyä. Olen huomannut että terveellä kissalla on uskomaton puruvoima leuoissaan. Sormen paksuiset siipiluut hajoavat hetkessä herkuttelijan suuhun ja siksi olenkin pohtinut pitäisikö testata joskus esimerkiksi possun kylkiluita..jos ei muuten  niin puuhaahan niissä olisi 😉

Ostan satunnaisesti kissoillemme myös käärmeille tarkoitettuja hiiriä tai tipuja (niitä saa ainakin pääkaupunkiseudulla Kannelmäen Minieläimestä). Hinta näillä herkuilla vaihtelee 3-6€ välillä mutta mielestäni satunnaisena herkkupalana parempia kuin esim maitonapit. Viimeaikoina ruokinnan ”luonnonmukaistaminen”, on kiehtonut minua enemmän ja olenkin siksi selvitellyt mistä saisin hankittua laumalle raakaleikattua kania, lampaan korvia, saparoita ja muita pieniluisia herkkuja. Tämä asia on vielä pahasti työn alla.

Kotiruokaan lasken omatekemät mössöt ja pöperöt, oikeastaan vain yhden. Tällä reseptillä olen saanut maukut nauttimaan kalansa ja kananmunansa jotka ovat erinomainen lisä lihaisaan ruokavalioon. Kolmelle kissalle se menee näin:

  • 3 Kananmunaa keitetään koviksi, jäähdytetään, kuoritaan. (mutulla pala kuorta talteen)
  • 2-3 levyä pakastekalaa (sulatus mikrossa) tai sitten keitettyjä ja jäähdyteltyjä järvikaloja
  • Kourallinen katkarapuja (huuhdellaan)
  • Satunnaisesti jääkaapista löytyviä jämiä: voita/kermaviiliä/smetanaa/kissanruokapurkin loput tms.

-> Kaikki sekaisin keskenään (kananmunankuori kanssa) ja tarjoilu kissoille. Tästä setistä jää usein hieman seuraavallekkin päivälle.

Kotiruokaa voi tehdä monella muillakin resepteillä. Yksi hyvä raakaruokaresepti (ja hyviä vinkkejä raakaruokintaan) löytyy täältä: Poseidonian

Kissa tarvitsee ruokaansa luisen lihan ja vitamiinien lisäksi 1% kasvikuituja. Liiallisena annettuna kasviperäiset kuidut löysyttävät mahaa, ja liian vähäisenä maha muuttuu niin kovaksi että laatikolla käynti vaikeutuu. Yksi keino tämän asian hoitamiselle on psylliumkuitu, jota meillä ei ole vielä kokeiltu, tai sitten teelusikallinen riisiä tai puuroa satunnaisesti ruuan sekaan. Meillä tuota osuutta on hoidettu myös ”ihan noilla huttu muonilla”.  Esimerkiksi Pirkka- merkkisillä 400g kalkkunanpatee purkeilla. Niissä ei ole sokeria, mutta kasvikuituja kylläkin. Myös kissanmuonissa olevan hyytelön/kastikkeen olen havainnut löystyttävän mahaa. Siksi teollista osuutta meillä hoidellaankin usein Bozita/ Mjau tuorepurkeilla. Näitä on hyvä antaa aina siinä välissä kun lihat ovat loopuneet tai ei ole kerennyt vielä sulamaan.

Vitamiinit

Tämä onkin jännä kohta, sillä vitamiineja kissa tarvitsee.  Liika ja liian vähän ovat molemmat haitaksi, pidemmän päälle myös kissan kuolemaksi. Missä sitten mennään jos ei omaa hyvää matematiikkapäätä eikä suhteuttamistaitoja? Itse käytän maalaisjärkeä joka menee jotakuinkin näin:

  • Jos kissa syö päiväannoksestaan tai viikkoannoksestaan 2/3 lihaa, on lisävitamiinien anto paikallaan.
  • Kaikki kissoille syötetty teollinenruoka (märkäruoka ja raksut) ovat korkeatasoisia ja vitaminoituja täysruokia esim. Naturea, Power of Nature, Orijen, Acana, Applaws, Miamor, Bozita..
  • Kanaa ja possua en anna peräkkäisesti sillä niissä molemmissa on runsaasti Omega6:tta. Omega6 on ihoperäisiä tulehduksia lisäävä ellei omega3 ole tarjolla. Nämä balansoivat toisiaan. Meillä käytetää Omega 3 saamiseen lohiölyä, joka ei nyt varsinaisesti kissan kielenkatoja kutita.
  • Kissat saavat ruokaan lisäksi Aptuksen Multicat tabletteja nykyisin 2-3 kertaa viikossa annostuksen mukaisen määrän. Aptuksessa on myös kalsiumia joka kannattaa otta huomioon muussa kalkkilisässä.
  • Tauriinia kissa ei voi saada liikaa. Tauriini vaikuttaa mm. kissan näköön, turkkiin ja vireystasoon. Ylimääräinen tauriini poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Lihassa on tauriinia, mutta kissa tarvitsee sitä enemmän. Luonnossa elävä kissa saisi tarvittavan määrän pieneläinten verestä. Meillä käytetään satunnaisen säännöllisesti tauriinijauhetta.
  • Kalkki on huonoksi ilman fosforia ja toisinpäin. Ne toimivat ikäänkuin käsi kädessä ja ovat tärkeitä kissan hyvinvoinnille. Kaapissa makailee Aptuksen Calphosum D tabletit, mutta niitä ei ole juurikaan tullut käytettyä, paitsi kissojen pentuaikana kasvun tukena. Luiden ja lihan yhdistelmästä löytyy molempia (lihassa on fosforia) ja siksi en ole niin paljon kalkeista stressannutkaan. Kun ruokavalioon kuuluu kanan selkä, siivet, kaula, lihaluujauheliha, possun kurkkutorvet yms. on oletettavaa että hivenaineita saa tarpeeksi vähintään teollisen muonan mukana.
  • Koska Junolla on diagnosoitu (erityisesti kollipoikien ongelma) rasvahäntä, olemme lisäilleet ruokaan myös satunnaisesti biotiinia joka parantaa turkin kuntoa.

Oman soveltavan ”vitamiini” oppini olen hankkinut lukemalla Maarun kissankultaa– sivustoa sekä haravoimalla internetistä kiinnostavia artikkeleita. Tälläisillä systeemeillä meidän kaikki kolme kissaa ovat kasvaneet kirjaimellisesti isoiksi, eikä koko viidenvuoden aikaan mahdu yhtäkään pissitulehdusta eikä ihottumaa. Jotain on kai mennyt oikein tai sitten minulla on ollut loistava tuuri 🙂

Kissan ruokinnassa suosittelen lämpimästi siis muutamaa seikkaa: Lihatuotteet, laadukkuus, monipuolisuus, maalaisjärki.

Jos kissasi on pitkäkarvainen, lyhytkarvainen naruja syövä tuhoautomaatti, kannattaa kasvatella kissoille vielä usein orasta, vihreää syötäväksi ja oksenneltavaksi. Olen kuullut että valmis ”kissanruoho” ei ehkä olisikaan niin hyvää kuin mainostetaan (terävien lehtisivujen vuoksi), joten turvallisinta lienee kasvatella vehnänorasta tai popkornia, niin kuin minä 😀 Eli multaa kuppiin ja normaaleja kattilapopkornin jyviä multaan. Valoisassa ja lämpimässä syötävää tulee kissoille jo vajaassa viikossa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: