Rakkauspakkauksia ja enneunia

Tästä se taas alkaa. Seuraavat kolmekuukautta ainakin meneekin visusti kissalasten ehdoilla.

Ulpun ja Junon pennut syntyivät päivän myöhässä, mutta terveinä terhakoina ja kaikinpuolin upeina. Tietenkin, onhan pennuilla (tietenkin ihan puolueettomasti) maailman parhaat kissavanhemmat.

Kasvattaja Ulla oli onneksi apuna synnytyksessä, ei tuollaista uskalla yksin hoitaa. Koska jouduimme odottelemaan synnytyksen alkua väsäsimme aikamme kuluksi torstaina tänne kotiin valokuvastudion. Saimmekin ikuistettua muutamia hienoja otoksia, joista tässä muutama.

Kuva: Ulla Haapanen

Kuva: Ulla Haapanen

Kuva: Ulla Haapanen

Kuva: Ulla Haapanen

Tähän väliin on pakko kertoa, että mä näin enneunen! Taisin joskus lokakuun alkupuolella nähdä unta josta kerroin kasvattajallekkin naamakirjassa. Unessa Ulpu synnytti ensimmäiseksi kromosomipennun. Pentu oli järkälemäisen suuri, suklaahopea ja tyttö!! Tämä toteutui ainakin osittain, koosta on vielä vaikea mennä sanomaan..
Uni toki jatkui siten että pentu kasvoi muutamassa viikossa aivan Junon näköiseksi ja kokoiseksi ja annoin kissalle nimeksi Tyyne. Veskun esittämän Tyyne Lipastin mukaan. No, sen nimistä ”työnimityynestä” ei kuitenkaan tule, mutta oli pakko kertoa tämä sattuma.

Pian kuvauksien jälkeen Ulpu alkoi huomauttelemaan meitä pian alkavasta synnytyksestä. Ulpun masua piti hieroa ja muutenkin antaa erityistä huomiota. Synnytyksen ”käynnisteleminen” on varmasti ihmisten kannalta eniten kärsivällisyyttä vaativa vaihe. Ainakin Ulpun tapauksessa se kesti jälleen useita tunteja. Välillä piti käydä leikkimässä Kaisa Liskiä ja hoitaa asuntonäyttöjä, välillä kehräiltiin ja välillä oltiin kuin mitään ei tulisi edes tapahtumaan.

Ulpu alkoi ponnistelemaan illalla ihan tosissaan joskus yhdeksän pintaan ja silloin ei jäänyt enää yhtään epävarmaksi mitä tuleman pitää.

Tällä kertaa synnytys ei ollut niin katastrofaalisen hullu kuin viimeksi (linkki edelliseen), mutta Junon piti joka tapauksessa olla samassa huoneessa. Kolli sutattiin Nutriplussaan mitä se sitten pesikin hämmentyneenä itsestään tunti tolkulla.

Hieman yli kymmenen syntyi suuri suklaahopea tyttöpentu (syntymäpaino 114g) Ulpu meni tiloihin ja koitti nuolla ja purra tulokasta samaan aikaan kun aloitteli jo toisen pykäämistä maailmaan.

Noin puolen tunnin päästä syntyi jälleen tyttöpentu. Tämä olikin ruskeatäplikäs ja pentueen ”pienin” (syntymäpaino 97g).

Kolmas tulikin sitten ihan liukuhihnalta, vain kymmenisen minuuttia toisen pennun jälkeen. Kolmas pentukin oli tyttö ja hirmuisen reipas loikkia heti syntymästään lähtien (syntymäpaino 105g).

Kolme pentua pakerrettuaan Ulpu hieman lepäili ja pesi pientä pesuettaan. Neljäs oli kuitenkin vielä tulossa ja syntyikin puolentunnin huilin jälkeen. Tämäkin tulokas oli suuri (syntymäpaino 114g) ja osoittautui juuri syntyneen pentueen ainoaksi pojaksi. Kaunis ja erikoinen ruskeatäpläinen poika.

Tässä kuvia porukasta kolmenpäivän ikäisenä:

Ulpu ja pikkumöllit

Pentu nro1. Pikku jättiläinen joka päättää yksinoikeudella mistä maitonsa nauttii.

 

Pentu nro 2. Vikkelän tuntuinen kaveri joka möyrii hämmentävällä nopeudella minne naama näyttää. Myös toistaiseksi pentueen vähiten piippava kaveri.

Pentu nro 3. Suklaahopea rinsessa jonka erityistuntomerkkinä jatkuvasti tanassa oleva häntä.

Pentu nro 4. The Boy. Lämpimämpi ruskeista, mammanpoika piippari jolla hieno ja erikoinen häntä. Siinä ei ole raitoja vaan täpliä!

Kakki voivat oikein hyvin ja Ulpu nauttii silminnähden roolistaan, ainakin toistaiseksi. Myös Juno on käynyt tervehtimässä jälkikasvuaan ja pesemässä vastuuntuntoisesti kakaroidensa pyllyjä.

Mainokset

Päiväkahvihetki Haagassa

Harmikseni on ensin pakko todeta, että tästä tulee kuvaton kirjoitus. Tekniikan ja suorituskyvyn kanssa on ollut ”pienimuotoisia” haasteita viime aikoina, eikä kone suostu tallentamaan kuvia kuin satunnaisesti. Asia on työn alla, mutta tähän hätään en ratkaisua keksinyt 🙂

 

 

Tietenkin, kertakaikkiaan siis tietenkin Ulpulla alkoi kiima samaan aikaan kun minä palasin kesälomaltani töihin. Tietenkin! Ei näitä asioita kesiksellä hoidella ehei.

Kiima vain oli kovin omituinen. Olen aikaisempiin (saman aiheen) posteihin liittänyt videopätkän pikkukissan mouruiluista ja näin oltiin aina mentykkin paitsi nyt.  Ulpu ei laulanut.

Kiima näkyi aluksi hellyydellä, kiehnäilyllä ja flirtillä. Ulpu kiehnäili epätyypilliseen tapaan itsensä helposti kumoon. Ihan vahingossa tietenkin niin, että hopeakissan pylly vilahti aivan ohimennen huolettomasti Junon naaman ohi. Juno alkoi komentelemaan. Nah-nah-äh.

Ulpu nukkui kanssani muutama yön makkarissa aivan hiljaa ja tyytyväisenä. Ei huutanut mutta muuten taisi olla aivan sekaisin. Eipä eräänä iltapäivänä tarvinnut minunkaan kuin selästä kerran silittää niin häntä kääntyi sivuun komeasti kuin pyörän turvavisiiri. Ulpu ei laulanut edelleenkään. Epäilin kovasti kiiman aitoutta. Kasvattaja sanoi että oho. Mietittiin.

Ulpu pääsi Junon kanssa iltapäiväkahveille. Pullat oli kirjaimellisesti pöydässä, mutta aikamiespoika Juno olisi kovasti pitänyt rauhallisemmasta tahdista. Illan aikana Juno astui Ulpun ainakin neljä kertaa, noin kuusi taisi jäädä toteutumatta Junon rauhallisen puuhastelun vuoksi. Ulpulla meni hermot kun herra vain piti niskasta kiinni ja huuteli tytön niskaan ties mitä lurituksia.. Junon puolustukseksi mainittakoon että edellinen morsian on ollut yli kaksivuotta sitten ja välissä miehuus oli poissa kemiallisen kastraation, eli implantin vuoksi.

Yöllä en kuullut yhtään lisäastumisia, eikä niitä ollut seuravanakaan päivänä. Kumpikin menetti mielenkiintonsa täysin yhden kahvihetken jälkeen. Junoa kiinnosti enemmän statistiikka. Aina kun jompikumpi heräsi oli aina pakko mennä heti hajuposteille, mutta se siitä. Faktat oli saatu talteen.

Ulpu ei huudellut koko loppujuoksun aikana kuin yhden laulun. En tiedä oliko se osoitettu minulle vai Junolle.

 

Olin (ja olen vähän vieläkin) aivan varma että myttyyn meni. Tuossa oli niin paljon epänormaalia että ei voi natsaa. Ei tietenkään. Ainoa joka täällä hokee mielissään että: ”saletisti natsaa!”  on se omituinen laulamaton hopeatyttö. Yleensä nirsoileva tai ainakin vähäruokainen Ulpu söisi nyt mielellään oikein kovasti. Ainakin ihan saman verran kuin kaverinsa sitä yli kaksikiloa suuremmat poikakissat. No saa se, ja se näkyy painossa. En antaisi niin reippaasti ruokaa ellei Ulpulla olisi muitakin todisteita takataskussa.

• Nisät. Ne tuntuu vatsaa silittäessä enemmän kuin ennen.
• Hellyyden tarve ( ja saa koskea mahaan!)
• Mammatyyli uniasennoissa. Ulpun on normaalioloissa mytty, nyt nukkumatyyliä kuvaa lähinnä riepu.
• Painon nousu. Viime viikosta lähtien paino on noussut melkein 10g/päivä
• Niin ja se ruokahalu.

Tätä kirjoittaessa Ulpulla alkaa lähenemään raskauden puolivaihe jonka  ylitettyään alkaa merkit näkymään vielä selvemmin.

Kuvia lisäilen ehkä myöhemmin ja jälkikäteen.

 

 

 

Ulpusta tuli äiti 17.4.2013

Niinhän siinä sitten kävi, Ulpu ei ole enään taloutemme pienin kissalapsi. Nyt Ulpulla on uusi uljas tehtävä jonka opetteluun menee aikaa, siinä ei sovi epäonnistua.

Ulpun laskettu aika oli maanantaina 15.4 ja sitä vasten kasvattaja Ulla saapui luoksemme kätilöksi sunnuntaina iltapäivällä. Ulpun masu oli kasvanut suureksi siitäkin huolimatta että lähes koko raskausajan tyttö oli nyrpistellyt ”oikealle” ruualle nenää. Tuntui siltä, että vain raksut maistuivat ja hyvin harvoin mikään muu.
Normaalistihan olisin pysynyt tiukkana, mutta eihän raskaana olevan kissan kanssa sovi ottaa riskejä jotka mahdollisesti vaikuttavat emon lisäksi syntymättömien pentujen hyvin vointiin.

Sunnuntaina ei tapahtunut mainittavasti mitään, Ulpu jopa liittyi poikien kanssa pienimuotoiseen iltariehaan ja meille jäi tehtäväksi kissojen ihastelu viinilasin ääressä. Minulle kerrattiin synnytyksen ja pentujen kasvun eri vaiheita joka olikin hyvä, sillä saatoin esittää omat typerätkin kysymykset myös samalla. Olin jo aikaisemmin katsellut YouTubesta kissan synnytysvideoita joten jonkinlainen käsitys tapahtumasta oli olemassa.

Kun maanantai koitti Ulpussa ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Levätessään Ulpun mahassa näkyi möyrintää ja vatsassa näkyi lieviä esisupisteluja (joita mielestäni oli näkynyt jo viikon verran). Illalla Ulpu haki pesää vimmatusti. Junon avustuksella Ulpulle järjestettiin oikein asuntonäyttö, sillä sitä mukaa kun me saimme erillaisia vaihtoehtoja pystyyn Juno kävi testaamassa ja sitten vasta Ulpu. Neiti nyrpisteli vaihtoehdoille nokkaansa, eikä lämmitetty paffilaatikkopesäkään enään kelvannut. Kaikkein paras paikka olisi ollut vaatekaapin toiseksi alin hylly, jonka sukkalaatikon takana pikku pulla oli majaillut jo ennen astutusta.

Koitimme lavastaa vastaavan tilan alimmalle hyllylle, mutta sitäkin käytiin vain kuopaisemassa ja tuhahtelemassa. Ulpu halusin sukkalaatikon taakse!

Ulpu oikealla paikalla omalla hyllyllään jo ennen astutusta

Homma ei edennyt sinä iltana yhtään sen edemmälle, ja meitä turhautti.

Tiistai koitti aivan samanlaisena kuin maanantai. Ulpu puuhaili hyvän tuulisena omia hommiaan ja kelli välillä sohvalla. Sovimme Ullan kanssa että jos Ulpu ei tiistain aikana saisi mitään aikaiseksi käyttäisimme sitä varmuuden vuoksi eläinlääkärissa keskiviikkona. Odottajien osa ei ole hääppöinen: Ensin toivotaan ja ollaan innostuneita, sitten puuduttaa ja kun vieläkään ei mitään tapahdu alkaa hermoilu…entä jos kaikki ei olekkaan hyvin?? Potkut masussa tuli tarkisteltua useaan otteeseen ja kissan mahaa paijattiin ja hypisteltiin.

Hypistelyn ohessa huomasimme jotain hassua. Ulpulla on ylimääräinen nänni!! Olin jo aikaisemmin ihmetellyt yhden nisän pienuutta ja ”kuivuutta” Ullalle, mutta en ollut tajunnut sen olevan ylimääräinen. Nyt sitten jostains syystä tuli tissit laskettua ja kuinka ollakkaan tällä yhdellä ei ollut paria. Asiaa googlailtuani olen ymmärtävinäni että se on harvinaista, joskaan ei aivan tavatonta.

Tiistai iltakaan ei ensin tuntunut tuovan tullessaan mitään sen kummempaa, ei ennen kuin Ulpu aloitteli vaivihkaa itsekseen pörräyksen puolenyön aikoihin. Joskus puoli kolmen aikoihin olimme juuri menossa torkkumaan, kun huomasin muutaman normaalia suuremman supistuksen. Ei menty sitten nukkumaan ei.

Pikku Ulpu oli todella levoton. Sähläävä ja peloissaan. Pesät eivät kelvanneet ja kaikissa asennoissa oli paha olla. Ulpu vaati Junon läsnäoloa. Kun supistelut sitten pääsivät vaiheeseen jonka tuloksena oli limatulppa, alkoi Ulpulle kelvata vaatekaapin alahylly pesäksi. Juno istui vieressä ja katsoi, mikä tuntui rauhoittavan pikkukissaa. Ongelmia syntyi heti jos Juno meni käymään muualla tai meni jollain tavalla Ulpun näköetäisyydeltä piiloon, Ulpu huusi vimmatusti ja ponnisteluista huolimatta ryykäsi Junon perään! Näytti pahasti siltä että pennut syntyisivät ihan-minne-sattuu jos emme saisi Ulpua pysymään paikoillaan (lue: Junoa Ulpun lähelle). Junoon siveltiin hieman herkkutahnaa jonka ansiosta herra pesi maukasta turkkiaan iloisesti samalla kun Ulpu työsti ensimmäistä pentuaan maailmaan.

Ensimmäinen hopea tyttöpentu näki maailman 5.20, toinen (hopea poika)  tuli  perässä likimain 20minuuttia myöhemmin. Ulpu oli paniikissa ja huusi Junolle ihan kuin tilanne olisi ollut Junon syytä. Ulpu ei osannut tehdä pienille tulokkaille mitään, pyöri vain synnytyspesässä ja aiheutti hamminkiä itselleen ja meille ihmisille. Ulla auttoi pentujen kuivaamisessa ja napanuorien katkomisessa. Tilanne tuntui sekavalta, Ulpu ei päästänyt pentuja imemään pitkään aikaan.

Vastasyntyneet

Vuosilta tuntuneiden minuuttien jälkeen Ulpu nappasi toisen pennuista ja vei sen sängylle. Kiihtynyt pikkuäiti sai meidän kyydissä toisenkin pennun samaan osoitteeseen ja vasta sängyllä maatessaan antoi ihmisten kannustamana pentujen mennä ensimmäisen kerran nisälle.

Ulpu alkoi jälleen ponnistamaan. Viimeiseksi syntyi nopealla toimituksella suurin pennuista, upea suklaahopeatabby uros. Koko synnytysporukka makaili nyt sängyllä ihastelemassa uusia tulokkaita ja me ihmiset pohdimme mahtaisiko pieniä paketteja tulla vieläkin lisääkin. Painelimme Ulpun mahaa hellästi, eikä suurempia kuhmuroita enään tuntunut. Ulpu kuittasi tyhmät painelumme nappaamalla jälleen yhden pennuista suuhunsa ja vilahtamalla nyt sitten OIKEAAN pesään johon on oli järjestetty lämpömatot ja kaikki. Siirsimme kiireen vilkkaan kaksi muuta pentua perässä jotta Ulpu voisi rauhoittua ja keskittyä täysillä uuteen maailman tärkeimpään tehtävään.

Ulpu oli vielä synnytyspäivän iltapäivälläkin kovasti huolissaan siitä mitä pennuille kuuluisi tehdä. Jos pesästä kuului kitinää, Ulpu juoksi pesälle heti ja huuti pennuille takaisin. Kun tämä ei kitinää lopettanut Ulpu tuli huutamaan minulle, aivan kuin minä olisin voinut asialle jotain tehdä 🙂

Onneksi asiat menevät usein omalla painollaan, ja nyt kirjoitushetkellä, pentujen ollessa 4vrk kaikki tuntuu sujuvan jo ihan rutiinilla. Ulpu pesee, pissattaa ja ruokkii tunnollisesti lapsiaan ja luottaa ihmiseen hieman liikaakin. Mennessäni pentujen pesälle Ulpu usein katsoo vahtivuoron vaihtuneen ja lähtee itse laatikolle, juomaan, lepäämään muualle. Silloin Ulpu tekee omia juttujaan kunnes saan parkukollin käteeni (se hopea) punnitusta varten. Silloin tulee hätä koska pentu piippaa niin kamalasti!

Videolla muutaman vuorokauden ikäisiä pentuja

Pikkukissan suuri nälkä

Heipä vain kaikille,

Kiireitä on ollut mutta eiköhän tännekkin kerkeä jotakin jälleen päivittelemään.

Ulpun tiineyden ensimmäiset viikot saivat minut melkein sekoamaan. Me hassut ihmiset tarkkailimme Ulpun antamia uusia vihjeitä kuin pikkuiset insinöörit 🙂 ja pohdimme päämme rikki missä vaiheessa sitä nyt OIKEASTI voi olla varma että perheen lisäystä on tiedossa. Ulpua punnittiin ja syötettiin ja etsittiin nännejä, jotka tuntuivatkin ihmiskäteen kohtalaisen pian. Mutta eihän siihen oikein voinut luottaa.. Ainahan se voisi olla valeraskautta!? Paino ei noussut ensimmäisillä viikoilla juuri laisinkaan. Se huolestutti minua. Ulpuhan oli muutaman viikon treffien jälkeen todella huonoruokahaluinen ja painon kompensoimiseen normaalitasolle meni arvatenkin aikaa.

Nyt kun raskauden puoliväli on ajallisesti ylitetty, voin vihdoin huokaista. Noin viikko sitten paino rupesi nousemaan ~ 20g vuorokaudessa, välillä enemmänkin. Samoihin aikoihin ajoittui ensimmäinen tuntuma vatsassa kasvavasta pennusta, ihan vain silittämällä. Siellä masun pehmeässä kohdassa tuntui sellainen möykky..ja toisella puolella kanssa. Olin tuona päivänä varsin iloinen!

Masu näkyy jo!

Pikkuisella kisulla on myös järkyttävä nälkä. Tällä viikolla siirrymme antamaan sille myös kolmannen annoksen päivässä, sillä pian voi olla tilanne ettei masuun mahdu tarpeeksi kerralla ruokaa. Miltä kuulostaa jos kerron että Ulpu syö yhdellä ruokintakerralla 3,5 kanankaulaa tai kukkupäisen ruokakupillisen valmisruokaa? Suhteutetaan tämä siihen että esim. 5-6 kiloiset kastraatti kissa Paavo ja implantti kissa Juno saavat vain noin 1,5 kanankaulaa per ateria tai muutaman lusikallisen tuoreruokaa 🙂

Äitikissaksi tuleminen on vakava asia. Ulpu aloitti jo hyvissä ajoin pesimisharjoittelut, että se sitten varmasti onnistuu kun pentuja on maailmassa. Ainakaan aikaisemmin en ole sen huomannut yhtä aktiivisesti hakeutuvan pieniin pehmeisiin koloihin. Kyllähän Ulpu tykkäsi ennen astutustakin vaatekaapissani nukkua mutta nyt sitä tehdään enemmän ja sen lisäksi Ulpu on tavattu nukkumassa sängyn peiton alla, repussa ja jopa kiipeilypuiden pesäkoloja ot tutkittu ja tyhjennelty öiden hiljaisina tunteina. Ainakaan meillä ei kissat ole koskaan juuri innostuneet kiipeilypuissa olevista pesäkoloista joten olen säilyttänyt niissä kissojen leluja 😉

Uusimpana villityksenä tuntuu olevan vanha kissanruokalaatikko joka on kuin tehty Ulpun mittojen mukaan. Siinä Ulpu köllii omahyväisenä tälläkin hetkellä.

Kollipojista voin kertoa että heille tämä vaatii sopeutumista. Juno ei ymmärrä miksi Ulpu ei leiki enään ”ihan yhtä rajusti” kuin ennen (vaikka lujaa mennään vieläkin) ja Paavolla on sietämistä siinä että pikkuäiti tunkee Paavon pehmoiseen masuun melkein päivittäin. Paavo kun ei aina jaksaisi siipeilijöitä vatsakarvoissaan. Karvojakin vaihdellaan jo oikein kiitettävästi kesämuodin mukaiseksi ja ensimmäisenä touhun on saanut valmiiksi Juno. En muista onko sillä koskaan ollut turkki noin mahtavassa kunnossa! Muutenkin Junon kehityskaarella on tapahtunut jotain..sen huomasi myös äitini joka täällä vieraillessaan tokaisi: ” tuosta on tullut vanhemmiten aika makee, kävelee tuollain laiskasti ja on mahtava ilmestys”. No onhan se..mutta edelleenkin varsinainen ilmahälytyslaitteisto kun vieraita ei ole paikalla. Juno huutaa, härppää, tuhoaa ja tutkii 24/7 ja on vastakohtien kissa. Sitä vihataan ja rakastetaan TÄYSIÄ. Silloin kun Juno antaa rakkautta niin koko koti pysähtyy ja jäämme ihmettelemään miten se sen tekee..

Junon uusi kevätasu