Tästä se taas alkaa. Seuraavat kolmekuukautta ainakin meneekin visusti kissalasten ehdoilla.
Ulpun ja Junon pennut syntyivät päivän myöhässä, mutta terveinä terhakoina ja kaikinpuolin upeina. Tietenkin, onhan pennuilla (tietenkin ihan puolueettomasti) maailman parhaat kissavanhemmat.
Kasvattaja Ulla oli onneksi apuna synnytyksessä, ei tuollaista uskalla yksin hoitaa. Koska jouduimme odottelemaan synnytyksen alkua väsäsimme aikamme kuluksi torstaina tänne kotiin valokuvastudion. Saimmekin ikuistettua muutamia hienoja otoksia, joista tässä muutama.
Tähän väliin on pakko kertoa, että mä näin enneunen! Taisin joskus lokakuun alkupuolella nähdä unta josta kerroin kasvattajallekkin naamakirjassa. Unessa Ulpu synnytti ensimmäiseksi kromosomipennun. Pentu oli järkälemäisen suuri, suklaahopea ja tyttö!! Tämä toteutui ainakin osittain, koosta on vielä vaikea mennä sanomaan..
Uni toki jatkui siten että pentu kasvoi muutamassa viikossa aivan Junon näköiseksi ja kokoiseksi ja annoin kissalle nimeksi Tyyne. Veskun esittämän Tyyne Lipastin mukaan. No, sen nimistä ”työnimityynestä” ei kuitenkaan tule, mutta oli pakko kertoa tämä sattuma.
Pian kuvauksien jälkeen Ulpu alkoi huomauttelemaan meitä pian alkavasta synnytyksestä. Ulpun masua piti hieroa ja muutenkin antaa erityistä huomiota. Synnytyksen ”käynnisteleminen” on varmasti ihmisten kannalta eniten kärsivällisyyttä vaativa vaihe. Ainakin Ulpun tapauksessa se kesti jälleen useita tunteja. Välillä piti käydä leikkimässä Kaisa Liskiä ja hoitaa asuntonäyttöjä, välillä kehräiltiin ja välillä oltiin kuin mitään ei tulisi edes tapahtumaan.
Ulpu alkoi ponnistelemaan illalla ihan tosissaan joskus yhdeksän pintaan ja silloin ei jäänyt enää yhtään epävarmaksi mitä tuleman pitää.
Tällä kertaa synnytys ei ollut niin katastrofaalisen hullu kuin viimeksi (linkki edelliseen), mutta Junon piti joka tapauksessa olla samassa huoneessa. Kolli sutattiin Nutriplussaan mitä se sitten pesikin hämmentyneenä itsestään tunti tolkulla.
Hieman yli kymmenen syntyi suuri suklaahopea tyttöpentu (syntymäpaino 114g) Ulpu meni tiloihin ja koitti nuolla ja purra tulokasta samaan aikaan kun aloitteli jo toisen pykäämistä maailmaan.
Noin puolen tunnin päästä syntyi jälleen tyttöpentu. Tämä olikin ruskeatäplikäs ja pentueen ”pienin” (syntymäpaino 97g).
Kolmas tulikin sitten ihan liukuhihnalta, vain kymmenisen minuuttia toisen pennun jälkeen. Kolmas pentukin oli tyttö ja hirmuisen reipas loikkia heti syntymästään lähtien (syntymäpaino 105g).
Kolme pentua pakerrettuaan Ulpu hieman lepäili ja pesi pientä pesuettaan. Neljäs oli kuitenkin vielä tulossa ja syntyikin puolentunnin huilin jälkeen. Tämäkin tulokas oli suuri (syntymäpaino 114g) ja osoittautui juuri syntyneen pentueen ainoaksi pojaksi. Kaunis ja erikoinen ruskeatäpläinen poika.
Tässä kuvia porukasta kolmenpäivän ikäisenä:

Ulpu ja pikkumöllit

Pentu nro1. Pikku jättiläinen joka päättää yksinoikeudella mistä maitonsa nauttii.

Pentu nro 2. Vikkelän tuntuinen kaveri joka möyrii hämmentävällä nopeudella minne naama näyttää. Myös toistaiseksi pentueen vähiten piippava kaveri.

Pentu nro 3. Suklaahopea rinsessa jonka erityistuntomerkkinä jatkuvasti tanassa oleva häntä.

Pentu nro 4. The Boy. Lämpimämpi ruskeista, mammanpoika piippari jolla hieno ja erikoinen häntä. Siinä ei ole raitoja vaan täpliä!
Kakki voivat oikein hyvin ja Ulpu nauttii silminnähden roolistaan, ainakin toistaiseksi. Myös Juno on käynyt tervehtimässä jälkikasvuaan ja pesemässä vastuuntuntoisesti kakaroidensa pyllyjä.