Tag Archives: Ruokinta

Maistiaisraati

6 Tam

Meillä on ollut hieno mahdollisuus olla Orijenin makuraadissa mukana jo pidempi tovi. Orijenin tuotteita taloudessamme onkin käytetty satunnaisesti aikaisemminkin, mutta koko tuotekavalkaadiin emme ole päässeet vielä tutustumaan.

Kaikki kissani ovat kovasti varsinkin raksujen perään joten odotukseni olivat korkealla kun sain testiin Regional Red– raksupussin. Tuoteselosteen mukaan pussista löytyy 80% lihaa sisäänlukien alla olevan ainesosaluettelon. Hyvältä näyttää!

INGREDIENTS
Boneless wild boar,* boneless lamb,* boneless beef,* beef liver,* boneless pork,* whole herring,* pork liver,* beef meal, lamb meal, herring meal, salmon meal, pollock meal, lamb fat, green lentils, chickpeas, red lentils, bison,* whole egg,* yellow peas, beef tripe,* herring oil, lamb liver,* beef kidney,* alfalfa, kelp, pumpkin,* butternut squash,* spinach greens,* carrots,* apples,* pears,* cranberries,* mixed tocopherols (preservative), chicory root, dandelion root, chamomile, peppermint leaf, ginger root, caraway seeds, turmeric, rose hips, freeze-dried lamb liver, freeze-dried beef liver, freeze-dried wild boar liver, freeze-dried tripe, dried Enterococcus faecium fermentation product + vitamins and minerals
*delivered fresh

SUPPLEMENTS
Vitamin A, vitamin D3, vitamin E, niacin, riboflavin, folic acid, biotin, vitamin B12, zinc proteinate, iron proteinate, manganese proteinate, copper proteinate, selenium selenite.”

Paavo mussuttelee raksuja

 

Jännä kyllä muutamia miinuksiakin näytti pussin ”tuhoamisen” aikana nousevan esiin. Raksut syötiin, mutta siinä vaiheessa kun niitä oli useampana ruokintakertana putkeen kupissa huomasin että kissat hieman kaipailivat jotain muutakin. Arvelen syyn johtuvan mahdollisesti voimakkaasta mausta ja omaan silmään osuneen huomion raksujen murumaisuudesta, pölymäisyydestä. Raksujen pinnalla oli ikäänkuin jauhoa tai vastaavaa, se saattaa lisätä kissan suussa kuivuuden tunnetta.

Raksu on kooltaan pieni, joten luulisi uppoavan myös pikkukissojen/pentujen suuhun. Omista kissoistani ainoastaan Ulpu tuntuu pureskelevan raksunsa, pojat hotkivat ne kokonaisina.

Maisteltavana on ollut myös herkkuja. Tietenkin, niistä minun kissani tykkäävät oikein kovasti!

Kylmäkuivatut herkut ovatkin suosittuja. Pussin kerran avattua varsinkin pojat olivat sitämieltä että ”kaiken voisi syödä ihan just kerralla”. Itse pidän kylmäkuivatuista kissanherkuista muutamasta syystä. Ne eivät ole voimakkaan hajuisia,  säilyvät hyvin ja ovat ehkä yksi terveellisimmistä herkkuvaihtoehdoista omalle karvaturkille.

Alberta Wild Boarissa ei ole ainesosina muuta kuin sitä itseään. Villisikaa ja villisian maksaa. Tämä oli näistä herkuista selvä suosikki.

Tundra Treatsissa on useampaa ainesosaa tarjolla ja kyllä kissat oikein mielellään näitäkin söivät. Tätä pussia ei kuitenkaan yritetty repiä käsistä 😉

Kissojen elämä rullaa oikein mallikkaasti muuten. Pähkinän kuoressa Juno on lihonut, Paavo on vain oma ihana itsensä ja Ulpulla on kiima uuden vuoden kunniaksi.

Vietämme nyt hieman seesteisempää kissa-aikaa täällä kotosalla. Voi olla että ensi talvena onkin sitten EHKÄ jälleen useampi kissa jaloissa pyörimässä. Saas nähdä..

Sitä ennen jatkamme herkkujen testailua (sopii Junolle aivan huippu hyvin!) ja vatsojen kasvattelua ja rapsuttelua 🙂 .

Kuva tältä aamulta 6.1.2016

 

 

Pikkukissan suuri nälkä

20 Maa

Heipä vain kaikille,

Kiireitä on ollut mutta eiköhän tännekkin kerkeä jotakin jälleen päivittelemään.

Ulpun tiineyden ensimmäiset viikot saivat minut melkein sekoamaan. Me hassut ihmiset tarkkailimme Ulpun antamia uusia vihjeitä kuin pikkuiset insinöörit 🙂 ja pohdimme päämme rikki missä vaiheessa sitä nyt OIKEASTI voi olla varma että perheen lisäystä on tiedossa. Ulpua punnittiin ja syötettiin ja etsittiin nännejä, jotka tuntuivatkin ihmiskäteen kohtalaisen pian. Mutta eihän siihen oikein voinut luottaa.. Ainahan se voisi olla valeraskautta!? Paino ei noussut ensimmäisillä viikoilla juuri laisinkaan. Se huolestutti minua. Ulpuhan oli muutaman viikon treffien jälkeen todella huonoruokahaluinen ja painon kompensoimiseen normaalitasolle meni arvatenkin aikaa.

Nyt kun raskauden puoliväli on ajallisesti ylitetty, voin vihdoin huokaista. Noin viikko sitten paino rupesi nousemaan ~ 20g vuorokaudessa, välillä enemmänkin. Samoihin aikoihin ajoittui ensimmäinen tuntuma vatsassa kasvavasta pennusta, ihan vain silittämällä. Siellä masun pehmeässä kohdassa tuntui sellainen möykky..ja toisella puolella kanssa. Olin tuona päivänä varsin iloinen!

Masu näkyy jo!

Pikkuisella kisulla on myös järkyttävä nälkä. Tällä viikolla siirrymme antamaan sille myös kolmannen annoksen päivässä, sillä pian voi olla tilanne ettei masuun mahdu tarpeeksi kerralla ruokaa. Miltä kuulostaa jos kerron että Ulpu syö yhdellä ruokintakerralla 3,5 kanankaulaa tai kukkupäisen ruokakupillisen valmisruokaa? Suhteutetaan tämä siihen että esim. 5-6 kiloiset kastraatti kissa Paavo ja implantti kissa Juno saavat vain noin 1,5 kanankaulaa per ateria tai muutaman lusikallisen tuoreruokaa 🙂

Äitikissaksi tuleminen on vakava asia. Ulpu aloitti jo hyvissä ajoin pesimisharjoittelut, että se sitten varmasti onnistuu kun pentuja on maailmassa. Ainakaan aikaisemmin en ole sen huomannut yhtä aktiivisesti hakeutuvan pieniin pehmeisiin koloihin. Kyllähän Ulpu tykkäsi ennen astutustakin vaatekaapissani nukkua mutta nyt sitä tehdään enemmän ja sen lisäksi Ulpu on tavattu nukkumassa sängyn peiton alla, repussa ja jopa kiipeilypuiden pesäkoloja ot tutkittu ja tyhjennelty öiden hiljaisina tunteina. Ainakaan meillä ei kissat ole koskaan juuri innostuneet kiipeilypuissa olevista pesäkoloista joten olen säilyttänyt niissä kissojen leluja 😉

Uusimpana villityksenä tuntuu olevan vanha kissanruokalaatikko joka on kuin tehty Ulpun mittojen mukaan. Siinä Ulpu köllii omahyväisenä tälläkin hetkellä.


Kollipojista voin kertoa että heille tämä vaatii sopeutumista. Juno ei ymmärrä miksi Ulpu ei leiki enään ”ihan yhtä rajusti” kuin ennen (vaikka lujaa mennään vieläkin) ja Paavolla on sietämistä siinä että pikkuäiti tunkee Paavon pehmoiseen masuun melkein päivittäin. Paavo kun ei aina jaksaisi siipeilijöitä vatsakarvoissaan. Karvojakin vaihdellaan jo oikein kiitettävästi kesämuodin mukaiseksi ja ensimmäisenä touhun on saanut valmiiksi Juno. En muista onko sillä koskaan ollut turkki noin mahtavassa kunnossa! Muutenkin Junon kehityskaarella on tapahtunut jotain..sen huomasi myös äitini joka täällä vieraillessaan tokaisi: ” tuosta on tullut vanhemmiten aika makee, kävelee tuollain laiskasti ja on mahtava ilmestys”. No onhan se..mutta edelleenkin varsinainen ilmahälytyslaitteisto kun vieraita ei ole paikalla. Juno huutaa, härppää, tuhoaa ja tutkii 24/7 ja on vastakohtien kissa. Sitä vihataan ja rakastetaan TÄYSIÄ. Silloin kun Juno antaa rakkautta niin koko koti pysähtyy ja jäämme ihmettelemään miten se sen tekee..

Junon uusi kevätasu

 

Lihavaa aikaa ja Joulun taikaa.

26 Jou

Onkin pitkä tovi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.

Lyhyestä virsi kaunis, kuten tapaavat sanoa..

Syyskaudella on kaikille kolmelle kissalle tullut painoa lisää. Ulpun kohdallahan se ei ole paha, eikä ehkä ”ihan vielä” Junonkaan tapauksessa, mutta Paavo..

Painoja mittaan kissoilta epämääräisen säännöllisesti, useimmiten 1-2kk välein.

Marraskuussa painot näyttivät vielä tältä:

Ulpu: ~3,13 (Ulpulla oli juuri ollut ensimmäinen juoksu jonka mukana meni vaivalla hankitut elopainokilotkin..)
Juno: ~5,2
Paavo: ~5,8

Joulukuun punnitus sitten olikin ihan toista:

Ulpu: ~3,65
Juno: ~5,6
Paavo: ~6,6

Eli kaikkiaan n. kuukaudessa Ulpun painoon on tullut likimain +500g, Junolla +400g ja Paavolla +800g!!!! Way too Much.

Paavon ja Ulpun kokoero on järisyttävä.

Pojillahan alkoi saman tien ruuan säännöstely, josta varsinkaan Juno ei ollut kauhean iloinen. Jouluateriaksi kaavailtu lihapala annos jäi joulupäivään sillä Junon ystävällisella avustuksella poppoo oli jouluaatton vastaisena yönä repineet raksupussin lattialle. Onhan Juno pitkään jo tehnytkin ajatustyötä ruokakaapin suhteen ja tulosta näkyi syntyvän.

Kenraaliharjoite ennen joulua. Ihmisten olisi jo silloin pitänyt tajuta että uusi teippi kannattaa asentaa heti.

Jouluaaton amuna heräsin klassisesti siihen tunteeseen että kaikki ei ollut normaalisti. Kello posotti jo puolta 11 eikä kukaan huutanut oven takana. Kukaan ei juossut vastaan kun avasin oven.. Vain Juno tulee kurkistamaan nurkan takaa ja sanoo vaivaisesti: ”mä-Äh!”

Keittiön lattialla oli raksupussi. Onneksi sitä ei oltu revitty rikki. Minulla ei ole hajuakaan kuinka paljon nämä naattorit ovat raksuja natustelleet mutta ilmeisesti liikaa. Kaikilla kissoilla on ulkoisesti massut sellaisessa kunnossa että niitä pystyi vertaamaan ainoastaan kaikkien näkemiin kuviin savannin suurista kissapedoista ruokailun jälkeen.

Kokeilin masuja ja vain Paavolla oli maha selkeästi pinkeänä. Mitäpä siinä olisi muutakaan voinut tehdä kuin laittaa vaan juomakuppiin raikasta vettä 🙂 ? Ruokaa ei kehdannut kukaan pyytää koko päivänä, seuraavan kerran sitä tarvittiin joulupäivän aamuna. Voitte uskoa että kakkilasta löytyi tavaraa koko aaton ajan!

Paska Juno ja sian kylkiluut

31 Lok

Ulpun kiima kesti kaikkiaan kuusi pitkää päivää. Vihdoin ja viimein mourut vaimenivat ja elämä palasi tuttuihin arkirutiineihin. Nyt olemme saaneet takaisin säpisevän pikkutyttömme joka on viime aikoina kunnostautunut tutkimusmatkailijan roolissa. Ulpulla on aloitettu pillerit, joita neiti syö 1/2 tablettia kaksi kertaa viikossa. Annoksen jakaminen ehkäisee kuulemma pillereistä läpijuoksua joten sitten näin. Pillereitä syödään alustavasti ainakin vuoden loppuun saakka.

 

Kollit ja talon ihmisväki olivat huomattavan helpottuneita ja varsinkin Juno oli silmin nähden tyytyväinen siitä, että nyt olisi taas hänen vuoronsa show-rintamalla. Juno olikin ollut yllättävän kiltti Ulpun juoksun aikana mutta heti sen loputtua herra on pitänyt visusti kiinni siitä että hänen perässään menee koko talous silloin kun HÄN haluaa. Ihan paska kissa, anteeksi vaan 🙂 Keittiössä huutelua, kaappeihin kiipeämistä, Paavon kiusaamista, narujen syömistä ja mikä parasta..lattialle paskomista! Helvetti sentään, että ottaa päähän.

Yleensähän lattialle tarpeensa tekevällä kissalla on siihen syynsä (terveydellinen, hiekka ei sovi tai laatikko on likainen..) mutta Junon kohdalla siitä ei tunnu olevan kyse. Kyse on mielenilmauksesta ja tässä pari esimerkkiä siitä:

  • Herätyskello soi ja makkarin ovi on kiinni. Torkutan, vaikka Juno huutaa oven takana aamiaista. Torkun 10min jonka jälkeen havahdun siihen että oven takana joku kuopii ja ylläri, siellä on pökäleitä.
  • Juno on menossa tarpeilleen. Menee ensin maton alle ja sen huomattuani sanon aivan normaalin ääneen: ” Juno mene laatikkoon”, ja kissa menee sinne. Tässä kohdin piti jälleen saada ihmisen huomio itseensä.
  • Menen makkariin lukemaan kirjaa ja laitan oven kiinni. Sillä siunaamalla Juno tekee kikkareet eteiseen.
  • Juno tekee pahojaan tai kiusaa talon muita kissoja. Junoa komennetaan, ihmisillä menee käpy ja käyvät parvekkeella savuamassa. Juno huutaa oven takana ja menee eteiseen tuottamaan pökäleitä.

Miltä kuulostaa?? Hiekkalaatikkoja on kaksi (aina ollutkin ja ei tunnu olevan ongelma), ne siivotaan 2 kertaa päivässä sekä ”hajuhaittojen yllättäessä”, kaikki pissat menevät oikeaan osoitteeseen sekä myös pökäleet jos ihmisiä ei satu olemaan ihailemassa/komentelemassa. Toisinsanoen Juno tekee tarpeensa sinne minne kuuluukin ellei kukaan ole tuloksia kauhistelemassa. Ihan sairasta! 🙂

Aurinkokuningas tyytyväisenä valtaistuimellaan

Sitten muihin juttuihin..

Sain kaverilta kolme sian kylkiluuta vähän niikuin testiksi. Ne myydään usein muutaman kilon paketeissa joten sellaisenaan jää varmaan jatkossa hankkimatta. Kylkiluut olivat niin iso hitti kissojen kesken että minä ihan yllätyin! Tuntui riittävän ihan iltaruuaksi..

Kaikki juoksivat luut suussa omiin mutustelupaikkoihinsa, pitivät karvat pystyssä, ja muristelivat koko ruokailun ajan kuin varoittaakseen muita ennakoivasti. 15cm luinen lihapala kutistui (kerrankin hitaan ruokailun jälkeen..) 5cm luun tyngäksi. Kotikissat muuttuivat hetkessä savannien saalistajiksi ja aiheuttivat minulle siten suuria onnenhetkiä.

  Paavo ja Ulpu ovat lähentyneet Ulpun juoksun jälkeen. Aivan kuin Paavo vihdoin kelpuuttaisi pienen tyttöpennun aikuisten seuraan. Paavo on nimittäin järjestelmällisesti suhistellut pienen täpläkissan matkoihinsa jos Ulpu on edes vihjannut että Paavon kainaloon saattaisi tehdä mieli. Junollahan on sinne ollut koko ajan all exclusive- oikeudet ja Ulpu on usein joutunut nukkumaan yksin.

Paavo ja Ulpu päivälevolla

Ihana kasa!!

Tokihan tärkeinta useamman kissan talouksissa on se ettei kukaan katti stressaannu kissakemioista tai niiden puutteesta. On toki ymmärrettävää ettei kaikki kissat tykkää toisistaan, aivan kuten meillä ihmisilläkin on eroja toimeentulemisen kanssa eri henkilöiden välillä. Tästä syystä revin aina mielettömiä onnen hetkiä kun näen meidän lauman kasassa, yhtenä saumattomana riiviötiiminä. Tälläisten hetkien näkeminen saa minut ajattelemaan että meillä asuu maailman parhaat kissat, kunnes huomaan taas juoksevani Junon perässä sammuttelemassa tulipaloja ja siivomassa kikkareita..

Seuraava päivtys liittyneekin sitten taas näytelmiin. Tulevana viikonlopppuna meidät (= minut, Junon ja Ulpun) voi bongata molempina päivinä Ery-Sydin drive in näyttelystä.

%d bloggers like this: