Archive | lokakuu, 2012

Paska Juno ja sian kylkiluut

31 Lok

Ulpun kiima kesti kaikkiaan kuusi pitkää päivää. Vihdoin ja viimein mourut vaimenivat ja elämä palasi tuttuihin arkirutiineihin. Nyt olemme saaneet takaisin säpisevän pikkutyttömme joka on viime aikoina kunnostautunut tutkimusmatkailijan roolissa. Ulpulla on aloitettu pillerit, joita neiti syö 1/2 tablettia kaksi kertaa viikossa. Annoksen jakaminen ehkäisee kuulemma pillereistä läpijuoksua joten sitten näin. Pillereitä syödään alustavasti ainakin vuoden loppuun saakka.

 

Kollit ja talon ihmisväki olivat huomattavan helpottuneita ja varsinkin Juno oli silmin nähden tyytyväinen siitä, että nyt olisi taas hänen vuoronsa show-rintamalla. Juno olikin ollut yllättävän kiltti Ulpun juoksun aikana mutta heti sen loputtua herra on pitänyt visusti kiinni siitä että hänen perässään menee koko talous silloin kun HÄN haluaa. Ihan paska kissa, anteeksi vaan 🙂 Keittiössä huutelua, kaappeihin kiipeämistä, Paavon kiusaamista, narujen syömistä ja mikä parasta..lattialle paskomista! Helvetti sentään, että ottaa päähän.

Yleensähän lattialle tarpeensa tekevällä kissalla on siihen syynsä (terveydellinen, hiekka ei sovi tai laatikko on likainen..) mutta Junon kohdalla siitä ei tunnu olevan kyse. Kyse on mielenilmauksesta ja tässä pari esimerkkiä siitä:

  • Herätyskello soi ja makkarin ovi on kiinni. Torkutan, vaikka Juno huutaa oven takana aamiaista. Torkun 10min jonka jälkeen havahdun siihen että oven takana joku kuopii ja ylläri, siellä on pökäleitä.
  • Juno on menossa tarpeilleen. Menee ensin maton alle ja sen huomattuani sanon aivan normaalin ääneen: ” Juno mene laatikkoon”, ja kissa menee sinne. Tässä kohdin piti jälleen saada ihmisen huomio itseensä.
  • Menen makkariin lukemaan kirjaa ja laitan oven kiinni. Sillä siunaamalla Juno tekee kikkareet eteiseen.
  • Juno tekee pahojaan tai kiusaa talon muita kissoja. Junoa komennetaan, ihmisillä menee käpy ja käyvät parvekkeella savuamassa. Juno huutaa oven takana ja menee eteiseen tuottamaan pökäleitä.

Miltä kuulostaa?? Hiekkalaatikkoja on kaksi (aina ollutkin ja ei tunnu olevan ongelma), ne siivotaan 2 kertaa päivässä sekä ”hajuhaittojen yllättäessä”, kaikki pissat menevät oikeaan osoitteeseen sekä myös pökäleet jos ihmisiä ei satu olemaan ihailemassa/komentelemassa. Toisinsanoen Juno tekee tarpeensa sinne minne kuuluukin ellei kukaan ole tuloksia kauhistelemassa. Ihan sairasta! 🙂

Aurinkokuningas tyytyväisenä valtaistuimellaan

Sitten muihin juttuihin..

Sain kaverilta kolme sian kylkiluuta vähän niikuin testiksi. Ne myydään usein muutaman kilon paketeissa joten sellaisenaan jää varmaan jatkossa hankkimatta. Kylkiluut olivat niin iso hitti kissojen kesken että minä ihan yllätyin! Tuntui riittävän ihan iltaruuaksi..

Kaikki juoksivat luut suussa omiin mutustelupaikkoihinsa, pitivät karvat pystyssä, ja muristelivat koko ruokailun ajan kuin varoittaakseen muita ennakoivasti. 15cm luinen lihapala kutistui (kerrankin hitaan ruokailun jälkeen..) 5cm luun tyngäksi. Kotikissat muuttuivat hetkessä savannien saalistajiksi ja aiheuttivat minulle siten suuria onnenhetkiä.

  Paavo ja Ulpu ovat lähentyneet Ulpun juoksun jälkeen. Aivan kuin Paavo vihdoin kelpuuttaisi pienen tyttöpennun aikuisten seuraan. Paavo on nimittäin järjestelmällisesti suhistellut pienen täpläkissan matkoihinsa jos Ulpu on edes vihjannut että Paavon kainaloon saattaisi tehdä mieli. Junollahan on sinne ollut koko ajan all exclusive- oikeudet ja Ulpu on usein joutunut nukkumaan yksin.

Paavo ja Ulpu päivälevolla

Ihana kasa!!

Tokihan tärkeinta useamman kissan talouksissa on se ettei kukaan katti stressaannu kissakemioista tai niiden puutteesta. On toki ymmärrettävää ettei kaikki kissat tykkää toisistaan, aivan kuten meillä ihmisilläkin on eroja toimeentulemisen kanssa eri henkilöiden välillä. Tästä syystä revin aina mielettömiä onnen hetkiä kun näen meidän lauman kasassa, yhtenä saumattomana riiviötiiminä. Tälläisten hetkien näkeminen saa minut ajattelemaan että meillä asuu maailman parhaat kissat, kunnes huomaan taas juoksevani Junon perässä sammuttelemassa tulipaloja ja siivomassa kikkareita..

Seuraava päivtys liittyneekin sitten taas näytelmiin. Tulevana viikonlopppuna meidät (= minut, Junon ja Ulpun) voi bongata molempina päivinä Ery-Sydin drive in näyttelystä.

Ulpusta tuli NAINEN.

21 Lok

Heipä vaan kaikille manaajan mailta.

Ulpulle tuli ensimmäinen kiima iässä 11kk ja 15 pvä. Meille ihmisille mahdottoman huonoon aikaan, mutta niinpä nämä asiat taitavat eläintalouksissa aina mennä..

Kaikki alkoi torstai iltana kun palasin töistä. Mieheni valitteli että Ulpu on ollu aivan mahdoton koko illan. Reippaasti ennen puoltayötä oli koettu ja tallennettu alkusoitot tuosta kamalasta mouruamisesta. Minun oli pakko ottaa Ulpu yöksi makkariin kanssani eikä meistä kumpikaan nukkunut tuona yönä.

Tässä videossa (jonka kuvasin perjantai aamuna) Ulpu vasta lämmittelee ääntänsä rakkauden aarioihin.

Mouruaminen sai pian mahtavat mittasuhteet ja odotimme kauhulla milloin naapurit ryntäisivät valittamaan kissojen pahoinpitelystä.. Toinen asia mitä pelkäsimme oli se missä vaiheessa taloutemme kollit kiinnostuisivat neidin viettelevistä karjahteluista.

Paavo on leikattu ennen sukukypsyyttään mutta silti viriili kolli on aikaisemmin kunnostautunut Junon lempimisellä. Junolla on implantti, mutta emme tiedä yhtään kuinka se vaikuttaisi jo aikaisemmin kahden pentueen isäksi tulleella kollilla. Tavat ja käytösmallit halukkaan neidon läsnäollessa voisivat tulla hyvinkin nopasti herran mieleen.

Perjantaina Ulpu oli jo valmista kauraa. Kierii lattialla ja muuttuu mäyräkoiraksi aina kun on mourunnut itsensä hurmioon. Hämmentävää kyllä kolleja ei kiinnosta. Ei sitten yhtään! Paavon ainoat huomion osoitukset kiimaiselle pennulle ovat olleet sähinää ja kiukkuisia ohituksia. Paavo ei tykkää metelistä. Juno puolestaan on käyttäytynyt hämmentävän viileästi. Näiden neljänpäivän aikana olemme kaksi kertaa huomanneet että Juno on kömpelösti kiivennyt Ulpun päälle niskasta kiinni pitäen, mutta jo ihmisen seisomaan nouseminen on riittänyt yrityksen tyrehdyttämiseen.  Kissat ovat olleet siis samassa tilassa keskenään meidän hereillä ollessa lähes poikkeuksetta. Juno onkin saanut paljon ekstrahuomiota hienosta käytöksestään. Olenpa ollut huomaavinani kolleilla myös suoranaista Ulpun välttelyä hetkittäin!

Vaikka Ulpu tyrkyttää itseään HIRVEÄN aktiivisesti Junolle reaktio on melkein joka kohtaamisessa suurin piirtein tälläinen:

Meitä ihmisiä Ulpun meininki on säälittänyt ja naurattanut. Pahimmassa väsymyksen aallossa myös turhauttanut. Ulpu ei näytä itsekään tajuavan mitä päänsisällä tapahtuu ja katsoo meitä välillä kysysvästi: Minustako tuo kauhea melu lähtee?

Toiveita kiiman hellittämisestä pitää ilmassa nyt jo hyvin väsynyt pikkukissa. Ulpua nukuttaa ihan kauheasti vaikka suusta tuleekin matalaa mouruamista.

Kun kiima loppuu aikanaan aloitamme Ulpulle pillerikuurin. Pieniä pillereitä saa sitten kissa napostella joulukuun loppuun saakka.

Kissanäyttelyt Ruotsissa

9 Lok

Oltiin viikonloppu Norrköpingissä Ruotsissa hakemassa Junolle ja Ulpulle muutamaa ulkomaan sertiä. Mukavan matkaseuran lisäksi kerkesimme näkemään hieman paikallisia kaupunkeja myös 🙂

Lähdimme matkaan torstai iltana, ja matkustimme yön yli Ruotsiin. Kissoilla oli huisin jännää laivalla, kaikkea piti nuuskia ja Ulpu teroitteli kynsiään pehmustuksiin merkatakseen alueen tarkastetuksi. Perjantaina matkustimme sitten autolla hotellille ja olin kovasti ylpeä pikku matkaajista, nukkuminen boksissa oli hyvä tapa kuluttaa aikaa.

Ensimmäisenä näyttelypäivänä täpläkissoja jännitti kovasti. Juno möyri ihanaan uuteen tekoturkisvällyyn ja Ulpu katseli menoa lautasen muotoisilla silmillään oman pesän turvista. Lauantain erikoisuus oli (ainakin meille) se, että Ulpulla oli kilpakumppani! Toinen tyttö ja vielä samassa luokassa. Ulpulla oli tuomarin pöydällä sata jalkaa mutta voitti silti sertinsä ja valmistui championiksi. Ihana Ulpu sai kauniin mustavalkoisen ruusukkeen mukaansa,myös Juno sai sertinsä. Junon arvostelusetelit alkavat muistuttamaan toisiaan sillä niistä löytyy lähes aina samat asiat: kuonolinja voisi olla vähemmän suora ja otsaa saisi olla enemmän. Myös Ulpu kaipaa tuomareiden mielestä otsaa 🙂 onhan meidän kissoilla otsaa mutta enemmän asenteessa kuin ulkonäössä,hehe..

Hotelliin päästyämme oli ihan pakko juoda hieman shampaniaa, mikä loistava tekosyy kun pari sertiäkin tuli (oikeastaan tilanteeseen ajoi Ruotsin surkea sihijuoma tilanne).

Sunnuntaina kissat olivat jo rennompia, blokkasivat sertinsä mutta sen suurempaa ei ollut tiedossa. Miksi olisikaan kun saimme kaiken mitä toivoimmekin. Paluumatkalle kissat lähtivät jo ammattilaisen elkein ja laivalla tutkittiin paikkoja jo häntä pystyssä.

Näyttelystä tarttui mukaan ihania leluja joihin en ole Suomessa törmännyt. Vinkkinä vain eläintarvikekaupoille että karvaiset kuivatut kaninkorvat saivat ainakin meidän maukut aivan sekaisin. Harmittaa että niitä tuli ostettua vain kaksi.. Lisäksi samalta myyjältä tuli ostettua kissoille huippukivoja kaninkorvat/nahka leluja sekä kuivapuristetusta kissanmintusta muotoiltuja hiiriä. Löytyipä myös chilin mallinen minttupötkökin joka on ollut kuolainen (siis kovassa käytössä) kotiin paluumme jälkeen.

Huippureissu, näitä lisää!!

%d bloggers like this: