Ulpusta tuli NAINEN.

21 Lok

Heipä vaan kaikille manaajan mailta.

Ulpulle tuli ensimmäinen kiima iässä 11kk ja 15 pvä. Meille ihmisille mahdottoman huonoon aikaan, mutta niinpä nämä asiat taitavat eläintalouksissa aina mennä..

Kaikki alkoi torstai iltana kun palasin töistä. Mieheni valitteli että Ulpu on ollu aivan mahdoton koko illan. Reippaasti ennen puoltayötä oli koettu ja tallennettu alkusoitot tuosta kamalasta mouruamisesta. Minun oli pakko ottaa Ulpu yöksi makkariin kanssani eikä meistä kumpikaan nukkunut tuona yönä.

Tässä videossa (jonka kuvasin perjantai aamuna) Ulpu vasta lämmittelee ääntänsä rakkauden aarioihin.

Mouruaminen sai pian mahtavat mittasuhteet ja odotimme kauhulla milloin naapurit ryntäisivät valittamaan kissojen pahoinpitelystä.. Toinen asia mitä pelkäsimme oli se missä vaiheessa taloutemme kollit kiinnostuisivat neidin viettelevistä karjahteluista.

Paavo on leikattu ennen sukukypsyyttään mutta silti viriili kolli on aikaisemmin kunnostautunut Junon lempimisellä. Junolla on implantti, mutta emme tiedä yhtään kuinka se vaikuttaisi jo aikaisemmin kahden pentueen isäksi tulleella kollilla. Tavat ja käytösmallit halukkaan neidon läsnäollessa voisivat tulla hyvinkin nopasti herran mieleen.

Perjantaina Ulpu oli jo valmista kauraa. Kierii lattialla ja muuttuu mäyräkoiraksi aina kun on mourunnut itsensä hurmioon. Hämmentävää kyllä kolleja ei kiinnosta. Ei sitten yhtään! Paavon ainoat huomion osoitukset kiimaiselle pennulle ovat olleet sähinää ja kiukkuisia ohituksia. Paavo ei tykkää metelistä. Juno puolestaan on käyttäytynyt hämmentävän viileästi. Näiden neljänpäivän aikana olemme kaksi kertaa huomanneet että Juno on kömpelösti kiivennyt Ulpun päälle niskasta kiinni pitäen, mutta jo ihmisen seisomaan nouseminen on riittänyt yrityksen tyrehdyttämiseen.  Kissat ovat olleet siis samassa tilassa keskenään meidän hereillä ollessa lähes poikkeuksetta. Juno onkin saanut paljon ekstrahuomiota hienosta käytöksestään. Olenpa ollut huomaavinani kolleilla myös suoranaista Ulpun välttelyä hetkittäin!

Vaikka Ulpu tyrkyttää itseään HIRVEÄN aktiivisesti Junolle reaktio on melkein joka kohtaamisessa suurin piirtein tälläinen:

Meitä ihmisiä Ulpun meininki on säälittänyt ja naurattanut. Pahimmassa väsymyksen aallossa myös turhauttanut. Ulpu ei näytä itsekään tajuavan mitä päänsisällä tapahtuu ja katsoo meitä välillä kysysvästi: Minustako tuo kauhea melu lähtee?

Toiveita kiiman hellittämisestä pitää ilmassa nyt jo hyvin väsynyt pikkukissa. Ulpua nukuttaa ihan kauheasti vaikka suusta tuleekin matalaa mouruamista.

Kun kiima loppuu aikanaan aloitamme Ulpulle pillerikuurin. Pieniä pillereitä saa sitten kissa napostella joulukuun loppuun saakka.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: