Arkisto | elokuu, 2014

Kevät oli ihan hyrskynmyrskyn ja syksyksi pieniä pentuja jos Ulpu niin haluaa.

6 Elo

Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen kissojen kuulumisia tänne kirjoitellut.

Syykin siihen on, mutta lähinnä ihmisiä koskeviä. Keväällä kävi nimittäin niin, että jatkoin asumista yksin kera rakkaiden kissojen.

Kissat sopeutuivat tilanteeseen yllättävän nopeasti, luulen että siksi kun olen niiden OMA ihminen..vaikka se toinenkin oli oma, mutta vasta toiseksi oma.  Kaksivuorotyö ja muut elämän kiireet tietenkin vaikuttivat siihen, että minun piti keksiä kissoille paljon kaikkea tekemistä poissaollessani sekä huolehtia siitä että annan niille aikaa todella kun olen kotona.

Varsinkin Junon kohdalla tilanne oli loppukeväästä kinkkinen. Kolli mourusi ja rökitti kissakavereitaan melkein päivittäin ja karvatuppoja löytyi kissan suupielistä ja lattialta. Junon osalta elämänmuutos toi mukanaan myös hyviä asioita: Koulutus pahoista tavoista sai uutta tuulta purjeisiin kun komentajia/palkitsijoita on vain yksi.

Olenhan aikaisemmin kirjoittanut tämän ”koliikkikollin” tunteja kestävistä huutosessioista keittiössä? Juu, kyllä olen. Nyt opetin Junon tulemaan kutsuttaessa luokse, palkinnoksi sai aina mehevän rintamöyhinnän ja se auttoi. Kolliparka juoksee kiireellä luokseni jos kutsun sitä vain rapsutusten toivossa! Vastaavasti olen pyrkinyt olemaan huomioimatta keittiössä huutelua/ keittiössä ei saa huomiota huutamalla, ja tämä yhtälö onkin ollut kohtalaisen toimiva!

Keväällä tajusin myös kuinka huomionkipeä kissa Juno on. Tämä selkiintyi viimeistään siinä vaiheessa kun epäileväisesti yritin opettaa sitä antamaan tassua. Kissa oli niin kiihtyneen tyytyväinen että räpätti ja pörhöili keimaillen ympärilläni. Aloitin tassukoulutuksen jo talvella herkuilla, mutta nyt kevään aikana Juno oppi tempun vain rintamöyhintäpalkinnolla. Nyt harjoittelemme sanaa ”hyppy” , jonka ideana olisi saada Juno hyppäämään osoitetulle paikalle. Kesäloman aikana kissa on ollut niin täynnä rakkautta että ihmiset ovat aivan kummissaan. Ihossa pitää olla kiinni koko ajan, eikä hyväntuulisuudelle meinaa tulla loppua. Enää Junossa on ilkeää vain tuima ilme.

Mun yrmykissa ❤

Kesän saavuttua aloitin myös valjastelut. Junoa en usein ulos vie, ulkomaailma on sille aivan liian pelottava. Ulpu puolestaan viihtyy ulkona vaihtelevasti, sitä on tullut käytettyä kesäloman aikana hieman useammin ulkona. Ainoa jolla jonkinlainen läpimurto valjasteluissa on tapahtunut on rakas ”isokissa” Paavo. Paavo lainaa Junon vänttisiä ja näin ulkoilu sai aivan uudet ulottuvuudet! Häntä pystyssä kujerrellen haistellaan kaninkoloja, saalistellaan pörriäisiä sekä vahdataan lintuja. Paavo on jopa tehnyt tarpeensa muutamaan otteeseen ulkona, ja se vaatii kissalta jo hieman ”pokkaa”.

Paavo ulkoilee.. Kuva: Ulla Haapanen

Ulkoiluja Paavon kanssa piti hieman rajoittaa, sillä ongelmaksi muodostui kissan kerjääminen ulos. Välioven välistä löytyi kimakasti huutava katti joka tuskaillessaan oppi vielä lonksuttelemaan postilaatikkoa ja täppäilemään ovikellon kelloa 🙂  Nyt käymme ulkona suurinpiirtein kerran viikkossa.

Näyttelyissäkään emme ole juuri käyneet, mutta nyt heinäkuun lopun SUROKin näyttelyissä tuli piipahdettua Ulpun kanssa. Ulpu oli ilman ujoa Junoa uskomattoman reipas ja rohkeni jopa puskemaan tuomarin kättä. Viikonlopun saldona Ulpu sai ensimmäiset serttinsä viimeisessä luokassa eli lauantailta  CACS ja sunnuntailta CACS + Nom! Mahtavuutta!

Ulpusta on kasvanut todella kaunis ocityttö. Ikää nyt n.2,5 vuotta.

Niin, ja jättisuperavautumisen jatkeeksi pitää intoilla sitä että ennen näyttelyitä Ulpu jäi pilereiltä pois. Nyt odottelemme sormet ristissä ensimmäistä kiimaa jolloin Haagan ”rakkauspentue” voi saada alkunsa. Juno on tulevan pentueen isä ja jo kaksi viikkoa pillereiden loppumisen jälkeen herra haistaa niin hyviä hajuja että pyrkii Ulpun selkään päivittäin..tosin neiti ei ole kiimassa mutta ilmeisesti harjoittelu on ihan ok, molemmille.

Kuivarahjoitteluhommissa..

Kissaluonnon havainnointina sellainen juttu, että Ulpun kurmuuttaminen loppui kuin seinään pillereiden lopettamisen jälkeen. Lieneekö kolli ollut turhautunut epäselvistä hajuviesteistä?

Kuumin, hikisin kesäterveisin kissalauma ja mä.

Paavon mielestä helteet saisivat jo riittää. Villahousut kun on jalassa 24/7

%d bloggers like this: