Arkisto | syyskuu, 2014

Aiheena hiekka.

21 syys

Aihe tuli siitä mieleen, että tässä aamiaista syldessäni nenään haisee rehellinen kissankusi. Sellainen kunnon kissanlaatikko muhna. Hyi että.

On kissanhiekan ansiota jos ja kun kotona ei haise kissanpissa. Kissanhiekka saa niskoilleen vielä erityisiä paineita erilaisissa olosuhteissa, useamman kissan takia tai sitten vaikka vain yhden kollin kanssa.

Itse en pidä yhtään siitä että kotonani haisee kissa tai pissa. Vaikkakin tässä kohtaa puhutaan usein samoista asioista, siitä että laatikko tai laatikot haisee.

Olen näiden kolmen sankarin kanssa kerran joutunut käyttämään jotain marketin bentoniittihiekkapussia, oli hätätilanne – EI KIITOS IKINÄ ENÄÄ KOSKAAN.

Ennen kuin aloitan kissanhiekkojen syvällisemmän ruotimisen, kerron hieman omista periaatteistani.

Lähtökohtaisesti kaikkien kissanhiekkojen kanssa suosin sitä, että ne voi kompostoida. Ajatus kolmen kissan kanssa sekajätteen määrästä tuntuu hurjalta jos käytössä olisi jokin ei-kompostoitava hiekka. Jätteet hävitän tällä hetkellä siis siten, että kikkareet heittelen vessanpönttöön ja paakut kerään paperipussiin ja vien biojätteisiin. Ainakin täällä Helsingissä tämä on aivan sallittua ja suositeltavaakin toimintaa(HSY-Biojäte).

Hiekat vaihdan ”tarvittaessa”. Käytössä kolmelle kissalle on kolme hiekkistä, joissa yhdessä Vapon puupellettejä ja kahdessa hiekkaa. Vapon pelleteissä on vain se haitta, että kaikki kissat niitä eivät hyväksy. Meilläkin vain pojat käyvät siellä pissalla, mutta hyvä niin.

16kiloa noin 5€. Sitoo hajut eikä kulkeudu.

Olen sen verran pihi, etten useinkaan vaihda molempien hiekkisten hiekkoja saman aikaisesti vaan sitten kun toinen alkaa haiskahtaa tai hiekat alkavat vähetä, kaadan siivilöidyn jämähiekan toiseen, pesen astian ja laitan sinne pussista uudet hiekat.

Tietenkin silloin kun kissat madotetaan vaihtuu kaikki hiekat kerralla!

Muutoin putsaan laatikot 1-2 kertaa päivässä, ja kikkareet toki sitä mukaan kun nenä kertoo siellä jotain olevan.

No, joka tapauksessa tällä systeemillä olen mennyt jo useamman vuoden eikä omaan  tai vieraideni nenään useinkaan ole kissinpissi tunkeutunut. Paitsi nyt.

Muuten olenkin käyttänyt suurimmaksi osaksi sellaisia ekologisia paakkuuntuvia merkkejä. Silloin kun Juno tuli pentuna, suositeltiinin kasvattajan toimesta esimerkiksi Cat´s Best Öko Plussaa.

Kustannustehokas hiekka, halvimmillaan isoissa pusseissa Zooplussalla.

Ökossa on hyviä ja hieman huonompia puolia.

Ökö paakkuuntuu mielestäni hyvin, on tosi halpaa ja kissat tuntuvat tykkäävän siitä. Huono puoli on vaaleapohjaisen ”pellettipuruhiekan” kulkeutuminen sekä  aika kova pölyäminen. Hajua, jopa kollin hajua se kestää kohtalaisen hyvin, tosin muutaman viikon jälkeen alkaa hieman tuoksu muuttumaan tunkkaiseksi.

Seuraava hiekka jota käytin pitkään olikin Purr&Simplen pähkinäpohjainen paakkuuntuva hiekka.

Ilmeisesti markkinat eivät suosineet suomessa.

Ilmeisesti markkinat eivät suosineet suomessa.

Purr&Simple tuoksui ihanasti pähkinältä! Hienompijakoista kuin Öko ja siksi omasta mielestäni kulkeutui vähän vähemmän tassujen mukana. Kissatkin tuntui tykkäävän. Laatikoiden lähistöltä löytyi tosin aina murusia kun kissat laatikolta tullessaan ravistelivat tassunsa. Tätä tuskin voi välttää millään hiekalla. Purr&Simple oli hieman tyyriimpää, mutta sen antoi anteeksi kun hiekka oli muuten niin hyvää.

Paakut olivat useimmiten tiukkoja ja hajut pysyivät melko pitkään aisoissa. Oikeastaan tämän merkin ainoat miinukset kerääntyivät pienen valmistajan heikkouksista. Hiekan epätasalaatuisuus, ainakin omat hiekkapussini olivat priimaa tai sitten ihan jotain muuta. Välillä hiekan koostumus oli isompirakeista, välillä paakut hajoilivat välillä ei. Pyrin aina ostamaan niitä suurempia pusseja ja ongelmaa oli niissä keskimäärin joka kolmannessa. Sitten oli ihan sellainen käytännön ongelma. Hiekkamerkin pusseissa ei ollut hantaakia. Niitä ei ollu kiva kantaa. Merkki vetäytyikin sitten jotenkin yllättäen pois koko Suomesta. Eläinkaupoista sanottiin että ei tuu, tuonti on lopettu, tässä on vikat..voihan pipari!

Mitäs sitten nyt?

Palasin Ökoon hetkeksi ja uutta pussia tilatessani huomasin että Applaws (Nature´s Calling) on tuonut markkinoille samantyyppisen pähkinäpohjaisen hiekan. Ei muutakuin tilaus vetämään. Ensin testiin pääsi pikku pussi johon olin tyytyväinen. Seuraavalla kerralla tilasin säästöpakkauksen 2x6kg. Nyt kun viimeinen pussi on puolessa välissä on käsillä tämä aamu ja kissan pissan kirvoittama halu kertoa että: Ei toimi!

Mun sänkyyn tulee hiekkaa ja täällä haisee!

Uutena hiekkana tuoksuu ihan yhtä hyvälle kuin Purr&Simplekin, mutta jo viikon jälkeen alkaa laatikkosta pölähtelemään sellainen tunkkainen hieman ammoniakkinen haju. Paakut hajoavat jos ne ovat yhtään kosteita ja laatikon ympäristön lisäksi hiekka leviää jostain syystä meikäläisen sänkyyn, ja oikeastaan jokapuolelle muuallekkin. Olen päätellyt, että paakkujen hajoaminen on syynä siihen että hiekka menettää raikkautensa niin nopeaan. Pissaiset murut sotkevat hiekan nopeasti, tahmaavat tassuihin ja kulkeutuvat. Olen tyytymätön ja joudun olemaan pissadunkkiksessa.

..Jostain syystä olen kyvytön toimimaan. Lillun tässä valittamassa niin kauan kun nuo hiekat loppuvat. Marisen ja juon kahvia pahassa hajussa. Muutaman päivän aikana olen pohtinut että palaan tuttuun ja pölyävän turvalliseen Öko Plussaan kunnes tapahtui kummia.

Kävin hakemassa Kannelmäen Minieläimestä uuden pussin Naturean raksuja sekä lihaa ja kiva myyjä torppasi mulle kaksi pussia hiekkaa mukaan. Ilmaiseksi. Kyseessä olivat kuulema näytepussit…No hyvät on näytteet kun saa kaksi 5kilon pakettia tuosta noin vain mukaan!

Juno tutkii uusia pakkauksia.

Juno tutkii uusia pakkauksia.

 

No, tämähän ei sitten ole millään tavoin ekologista, vaan ihan sekajätteeseen menevää. Aion silti kokeilla kun kerran ilmaiseksi sain. Ties vaikka olisi niin hyvä että siirtyisin kokonaan, mene ja tiedä. Jokatapauksessa pitää löytää pölyämätön hiekka joka sitoo hajut, olkoonkin sitten vaikka ekologisuuden vastaista.

Ainakin internetissä kaivamani kuvaukset hiekasta asettavat kovat odotukset!

Racinel kissanhiekka on valmistettu 100% luonnon montmorilloniitistä, johon on lisätty aktiivihiiltä parantamaan hajunsitomiskykyä.
Hienojakoisen koostumuksen ja aktiivihiilen ansiosta hajunsitomiskyky on testattu ylivoimaista perinteiseen bentoniittin verrattuna, joten se pysyy raikkaana ja hajuttomana. Erinomainen paakkuuntuminen tekee hiekasta erittäin riittoisaa ja helppohoitoista käytössä. Hiekan vaihtaminen on miellyttävää, koska se on 99% pölytöntä.

yes yes..we will see that.

Mainokset

Viisivuotta Junoa ja ties kuinka monta edessä <3

19 syys

Junolla on tänää synttärit.

Tää on erikoinen synttäripäivä monella tapaa. Ensinnäkin siksi että, mitä todennäköisemmin se on viimeinen pallillisena kollina. Toiseksi siksi että joka ikisenä synttärikertana mä mietin sitä miksi se oli juuri JUNO. Viisivuotta sitten tähän aikaa syksystä oli tarjolla paljon muidenkin kasvattajien ocipentuja.

Muistan kuinka epävarma olin. Ocicatti oli saatava juuri sillä hetkellä, mutta millasen mä halusin?? Värejä oli tarjolla tsiljoona ja samoin kasvattajia. Hinnat huimasi silloisen opiskelijan päätä ja yritin joka paikkaan selittää että ”kyllä mä maksan, onnistuuko osamaksu?” Surffailin sivuilla ja viimein törmäsin Northallan sivuille. Niillä oli neljä pentua joista vain yhdellä ei ollut kotia. Se yksi oli tietysti JUNO.

Juno! Tässä se oli!!

Nähtyäni tämän kuvan tiesin että Juno on minun. pieni kiukkuisen ja hämmentyneen näköinen peikko makuuhuonesilmillä jo pentuna! Tuo on minun!

Sen lisäksi, että Juno aiheutti syöksyni kissamaailmaan, näyttelyihin, astutuksiin, toiseen ocicattiin eli Ulpuun ja pentuihin ja kaikkeen, on tavallaan Junon ansiota että tutustuin Northalla-kasvattajiin Ullaan ja Jariin.

Viiteen vuoteen on mahtunut molemmin puolista huutoa, erityiskohtelua, kakanhajua, rakkautta ja pieniä erityisen tärkeitä hetkiä, huolta (kun hampaiden putsauksen yhteydessä keuhkoihin kerääntyi nestettä), jännitystä, naurua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Silti päälimmäisenä on mielessä tämä: JUNO ON MUN KISSA. Juno on vähiten kenenkään muun kuin mun. Viimekädessä se tottelee vain minua, pyytää apua minulta kun lelu on mennyt sohvan alle, kertoo jos jossain tapahtuu jotain outoa, on mukana kaikessa mitä teen, antaa rakkauttaan vain minulle ja elää elämäänsä minun varassa. Juno tarvitsee minua.

Vaikka se onkin jo viisivuotta.

Junon viisivuotispaino on muuten n.5,8kg  tuli punnittua se samalla kun koitan dokumentoida Ulpun kasvavaa mahaa. Kuukauden päästä täällä voi olla ainoan ja oikean Junon lisäksi muutama pikku-Junokin.

Olen illan töissä. Kun tulen kotiin on synttäriherkkujen aika. Kissapesueelle on varattuna kolme pakastettua tipua!

Päiväkahvihetki Haagassa

9 syys
Harmikseni on ensin pakko todeta, että tästä tulee kuvaton kirjoitus. Tekniikan ja suorituskyvyn kanssa on ollut ”pienimuotoisia” haasteita viime aikoina, eikä kone suostu tallentamaan kuvia kuin satunnaisesti. Asia on työn alla, mutta tähän hätään en ratkaisua keksinyt 🙂
 
 

Tietenkin, kertakaikkiaan siis tietenkin Ulpulla alkoi kiima samaan aikaan kun minä palasin kesälomaltani töihin. Tietenkin! Ei näitä asioita kesiksellä hoidella ehei.

Kiima vain oli kovin omituinen. Olen aikaisempiin (saman aiheen) posteihin liittänyt videopätkän pikkukissan mouruiluista ja näin oltiin aina mentykkin paitsi nyt.  Ulpu ei laulanut.

Kiima näkyi aluksi hellyydellä, kiehnäilyllä ja flirtillä. Ulpu kiehnäili epätyypilliseen tapaan itsensä helposti kumoon. Ihan vahingossa tietenkin niin, että hopeakissan pylly vilahti aivan ohimennen huolettomasti Junon naaman ohi. Juno alkoi komentelemaan. Nah-nah-äh.

Ulpu nukkui kanssani muutama yön makkarissa aivan hiljaa ja tyytyväisenä. Ei huutanut mutta muuten taisi olla aivan sekaisin. Eipä eräänä iltapäivänä tarvinnut minunkaan kuin selästä kerran silittää niin häntä kääntyi sivuun komeasti kuin pyörän turvavisiiri. Ulpu ei laulanut edelleenkään. Epäilin kovasti kiiman aitoutta. Kasvattaja sanoi että oho. Mietittiin.

Ulpu pääsi Junon kanssa iltapäiväkahveille. Pullat oli kirjaimellisesti pöydässä, mutta aikamiespoika Juno olisi kovasti pitänyt rauhallisemmasta tahdista. Illan aikana Juno astui Ulpun ainakin neljä kertaa, noin kuusi taisi jäädä toteutumatta Junon rauhallisen puuhastelun vuoksi. Ulpulla meni hermot kun herra vain piti niskasta kiinni ja huuteli tytön niskaan ties mitä lurituksia.. Junon puolustukseksi mainittakoon että edellinen morsian on ollut yli kaksivuotta sitten ja välissä miehuus oli poissa kemiallisen kastraation, eli implantin vuoksi.

Yöllä en kuullut yhtään lisäastumisia, eikä niitä ollut seuravanakaan päivänä. Kumpikin menetti mielenkiintonsa täysin yhden kahvihetken jälkeen. Junoa kiinnosti enemmän statistiikka. Aina kun jompikumpi heräsi oli aina pakko mennä heti hajuposteille, mutta se siitä. Faktat oli saatu talteen.

Ulpu ei huudellut koko loppujuoksun aikana kuin yhden laulun. En tiedä oliko se osoitettu minulle vai Junolle.

 

Olin (ja olen vähän vieläkin) aivan varma että myttyyn meni. Tuossa oli niin paljon epänormaalia että ei voi natsaa. Ei tietenkään. Ainoa joka täällä hokee mielissään että: ”saletisti natsaa!”  on se omituinen laulamaton hopeatyttö. Yleensä nirsoileva tai ainakin vähäruokainen Ulpu söisi nyt mielellään oikein kovasti. Ainakin ihan saman verran kuin kaverinsa sitä yli kaksikiloa suuremmat poikakissat. No saa se, ja se näkyy painossa. En antaisi niin reippaasti ruokaa ellei Ulpulla olisi muitakin todisteita takataskussa.

  • Nisät. Ne tuntuu vatsaa silittäessä enemmän kuin ennen.
  • Hellyyden tarve ( ja saa koskea mahaan!)
  • Mammatyyli uniasennoissa. Ulpun on normaalioloissa mytty, nyt nukkumatyyliä kuvaa lähinnä riepu.
  • Painon nousu. Viime viikosta lähtien paino on noussut melkein 10g/päivä
  • Niin ja se ruokahalu.

Tätä kirjoittaessa Ulpulla alkaa lähenemään raskauden puolivaihe jonka  ylitettyään alkaa merkit näkymään vielä selvemmin.

Kuvia lisäilen ehkä myöhemmin ja jälkikäteen.

 

 

 

%d bloggers like this: