Tag Archives: paino

Kissaperhe

27 Lok

Pennut täyttävät tämän viikon lopussa kaksi viikkoa. Siihen nähden muutama pentu kasvaa nelikosta huimaavaa vauhtia. Jos muistatte edellisen pentueen lempeän jättiläisen Puustin, voin vertailuksi kertoa että toinen hopeatytöistä Tyyne sekä ainoa poika Roco ovat menneet jo huimasti Puustin painojen ohi.. Nyt kun pennut ovat 11päiväisiä ne ovat kirineet Puustin ohi jo hieman yli 10grammaa. Roco ja Tyyne ovat molemmat jo hieman yli 290grammaisia! Seuraamme mielenkiinnolla jatkuuko kasvu samaa tahtia ja missä vaiheess Roco kirii Tyyneen poikamaisen välimatkan..

Pakkaukset söpöilemässä

Pennut osaavat jo monia asioita. Uusimpia tempuja ovat hapuileva istuminen, kaverin pureminen hampaattomalla suulla sekä pienimuotoinen kömpelö paini mamman ja muiden sisarusten kanssa. Aika kuluu kuitenkin pääasiassa vielä nukkuen ja maitobaarissa.

Ulpu viettää aikaansa tiukasti pesäkopassa, ehkä vielä tiukemmin kuin edellisten pentujen kanssa. Tähän saattaa olla niinkin yksinkertainen syy kuin imetys. Muutaman päivän aikana minulle on alkanut valkeamaan, että maitobaarin täyskattaukseen mahtuu keskimäärin vain kolme pentua kerrallaan. Tämä näkyy painoissa siten, että välillä aamu ja iltapunnitusten lukemat näyttävät jonkin (toistaiseksi aina eri pennun) kohdalla samaa. Mutta seuraavalla nosto onkin jo lähemmäs 20grammaa. Ainoa joka tuntuu tissinsä aina ottavan on Tyyne. Massasta on tässä asiassa hyötyä.

Väriero. Tummempi on Iipi ja tuo herkullinen kinuski on tietenkin Roco

Jostain syystä Ulpu on myös viimepäivien aikana kunnostautunut yksittäisen pennun pesästä pois repimisellä. Ensin luulin kyseessä olevan jonkinlaisen muuttoyrityksen kun löysin makkarin lattialta kiljuvan rääpäleen. Tästä ei kuitenkaan kai ole kyse, koska homma jää aina siihen. Ulpu tulee sitten kertomaan että ”Tee jotain, se huutaa!” En ole vielä oikein ratkaissut mistä tämä käytös johtuu. Voisin kuvitella että jos pentu olisi sairas, haisisi oudolle tms. kissaemo voisi näin toimia, mutta kaikki ovat terhakoita ja hyvin kehittyviä. Pesästä poistettu pentu ei sitäpaitsi ole edes sama vaan sekin vaihtuu. Onneksi tätä ei tapahdu mitenkään usein ja toistaiseksi aina vain kotona ollessani.

Juno on osallistunut mallikkaasti välillä pentujen hoitoon, ja viettääkin pesässä välillä pitkiä aikoja yhdessä Ulpun kanssa. Valvomatta en kuitenkaan Junoa uskalla huoneeseen jättää. Eristän pojat makkarista pois aina kun en ole kotona , ihan vain varmuuden vuoksi.

Kissaperheen arkea. Vasemmalta lähtien: Tyyne, Juno,Iipi Ulpu, Roco ja Naga

Tällä viikolla keskityn uusien silmäparien bongaukseen. Nyt molemmat silmät ovat auki jo Tyynellä ja Iipillä, Naga on saanut yhden silmän auki ja pentueen kuopuksen Rocon silmät alkavat myös raottumaan.

Iipi taisi nähdä isänsä ensimmäistä kertaa. Huojuva pää tarkasteli isoa kissaa pitkään ja sitten se kaatui.

Viisivuotta Junoa ja ties kuinka monta edessä <3

19 syys

Junolla on tänää synttärit.

Tää on erikoinen synttäripäivä monella tapaa. Ensinnäkin siksi että, mitä todennäköisemmin se on viimeinen pallillisena kollina. Toiseksi siksi että joka ikisenä synttärikertana mä mietin sitä miksi se oli juuri JUNO. Viisivuotta sitten tähän aikaa syksystä oli tarjolla paljon muidenkin kasvattajien ocipentuja.

Muistan kuinka epävarma olin. Ocicatti oli saatava juuri sillä hetkellä, mutta millasen mä halusin?? Värejä oli tarjolla tsiljoona ja samoin kasvattajia. Hinnat huimasi silloisen opiskelijan päätä ja yritin joka paikkaan selittää että ”kyllä mä maksan, onnistuuko osamaksu?” Surffailin sivuilla ja viimein törmäsin Northallan sivuille. Niillä oli neljä pentua joista vain yhdellä ei ollut kotia. Se yksi oli tietysti JUNO.

Juno! Tässä se oli!!

Nähtyäni tämän kuvan tiesin että Juno on minun. pieni kiukkuisen ja hämmentyneen näköinen peikko makuuhuonesilmillä jo pentuna! Tuo on minun!

Sen lisäksi, että Juno aiheutti syöksyni kissamaailmaan, näyttelyihin, astutuksiin, toiseen ocicattiin eli Ulpuun ja pentuihin ja kaikkeen, on tavallaan Junon ansiota että tutustuin Northalla-kasvattajiin Ullaan ja Jariin.

Viiteen vuoteen on mahtunut molemmin puolista huutoa, erityiskohtelua, kakanhajua, rakkautta ja pieniä erityisen tärkeitä hetkiä, huolta (kun hampaiden putsauksen yhteydessä keuhkoihin kerääntyi nestettä), jännitystä, naurua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Silti päälimmäisenä on mielessä tämä: JUNO ON MUN KISSA. Juno on vähiten kenenkään muun kuin mun. Viimekädessä se tottelee vain minua, pyytää apua minulta kun lelu on mennyt sohvan alle, kertoo jos jossain tapahtuu jotain outoa, on mukana kaikessa mitä teen, antaa rakkauttaan vain minulle ja elää elämäänsä minun varassa. Juno tarvitsee minua.

Vaikka se onkin jo viisivuotta.

Junon viisivuotispaino on muuten n.5,8kg  tuli punnittua se samalla kun koitan dokumentoida Ulpun kasvavaa mahaa. Kuukauden päästä täällä voi olla ainoan ja oikean Junon lisäksi muutama pikku-Junokin.

Olen illan töissä. Kun tulen kotiin on synttäriherkkujen aika. Kissapesueelle on varattuna kolme pakastettua tipua!

Täpläkesäkertausta.

22 Elo

Juno on bongattu peiton alta, sitä ei tehdä koskaan kesällä. Pikkumies tietää siis ilmeisesti että tämä alkaa olemaan tässä ja nyt kannattaa keskittyä lämpimiin lepopaikkoihin.

Huono kirjoittaja ei ole kirjoitellut taas aikoihin. Ensin ei ollut aikaa koska pennut veivät kaiken ylimääräisen. Sitten kun pennut täyttivät 14 vko ja muuttivat uusiin kotehin ei taas huvittanut kirjoittaa koska minulla oli sellainen möykky rinnassa. Ja nyt  kun aikaa on, alkaa miettimään ja kauhistelemaan sitä, kuinka helkutin pitkä posti pitäisi tehdä jos meinaa kaiken laittaa ja raportoida!

Huh, ehkä pennuista on jo kirjoiteltu tarpeeksi muissa blogeissa, muuttoon liittyvät asiat voi varmaan käydä kurkkaamassa niistäkin 😉

Northallan blogi aiheesta : Piraattipentujen uudet kodit

ja myös uuden kodin uusi blogi Helmin ja Puustin elämästä: HelmiPuusti

Pennuista voin todeta sen että eivät olisi parempia koteja voineet saada. Onnea uusille paijaajille ja paijattaville vielä kerran sylikaupalla!

Ulpulla oli aikaa toipua pentujen aiheuttamasta elopainon häviämisestä n. kaksi viikkoa, sillä olimme ilmoittautuneet suomen Ocicat Ry:n 20-vuotisjuhlien erikoisnäyttelyyn. Ulpu eleli kuin kuningatar ja sai syödäkseen vaikka mitä ja masua saatiinkin takaisin ihan kiitettävästi, vaikkei Ulpu edes joka kerta ruokaa sitten halunnutkaan.

Nyt pentusten lähdön jälkeen Ulpu on aloittanut jälleen nirsoilemaan samalla tavoin kun juoksujen ja alkuraskauden aikaan aikaisemmin. Erona tässä on vain se, että raskaana ei ole ainakaan koska ei ole juoksujakaan pentujen syntymän jälkeen näkynyt..Ulpu on vain niin NIRSO! Kaikki ruoka kelpaa mutta mikään ei kahta kertaa peräkkäin, ei enään edes raksut jotka ennen olivat Ulpun herkkua. Tästä johtuen Ulpu syö nykyisin ehkä kerran päivässä (kaksi ruokailua) tai sitten 1-2 kertaa kahdessapäivässä (neljä ruokailua). En rupea neitikissan pillin mukaan tanssimaan. Joka kerta se kuppinsa saa, mutta jos ei halua tulla edes haistamaan, niin kuppi menee kyllä kaappiin ja seuraavalla kerralla tarjotaan sitten vasta ruokaaikana. Tässä välissä kyllä tarkennan että en tarjoa samaa ruokaa kerta toisensa jälkeen, vaan Ulpun vanha annos kiertää taloutemme jätemylly Junolle ja Ulpu saa sitten uuden aterian jolle voi tuhahdella 🙂

No sitten eteenpäin!- Sanoi mummo lumessa. Oci Ry:n näyttelyt menivät ihan kivasti. Junoa pelottaa edelleen ja aloin jo miettimään missä vaiheessa annan sille luvan jäädä kotiin. Ei ole kivaa jos sillä on liian jännää. Juno on muutamaa sertiä vaille SC ja siihen varmaan tähdätään kun leikkiin on kerran lähdetty. Molemmat omat täplät saivat sertinsä ja lisäksi Ulpu hurmasi toisen tuomarin ja pääsi paneeliinkin (jossa ei sitten saanut yhtään ääntä – mutta oli kuitenkin! 🙂 ). Parhaimpaan menestykseen ylsi tällä kertaa allekirjoittanut, sain nimittäin Oci Ry:n leikkimielisen palkintopokaalin ”Tsemppari”-tekstillä itselleni. Perustelutkin tälle menestykselle olivat ihan omaa luokkaansa, mutta ei siitä sen enempää. MÄ SAIN KUITENKIN POKAALIN! -se oli tärkeintä.

Ulpu kurkkii sturdissa

Kuva: Tiina Solda

Helmi mun sylissä

Kuva: Tiina Solda

Juno on ihan turvassa mun sylissä vaikka itse luulee toista

Kuva: Pauli Araneva

Gubbe on ollut ehkää salaa näyttelyissä kun toi näyttäminen meni sen verran hyvin. Kaikki kyllä NÄKI sen 🙂

Kuva: Pauli Araneva

Hopeaperhettä näyttelyssä

Kuva Tiina Solda

Puusti keräsi näyttelyissä kaverikissana ollessaan ihan suvereenisti eniten ihaijoita häkkirivien väliin. Ja Puusti kyllä myös nautti saamastaan huomiosta! Mörrikkä kiersi sylistä syliin ja minunkin syliini joutui useamman kerran. Oli ihanaa pitää sylissä sellaista hurmuria joka ei laisinkaan pistänyt pahaksi saamaansa huomiota, vaan nautti rennosti tilanteesta.

image      imageimage

Seuraavaksi suuntaamme hieman jopa itselleni yllätykseksi Ruotsiin. Siellä on Scandinawian Winner Show johon ilmoittauduimme mukaan seikkailumielessä. Myös pikkuherra Gubbe lähtee mukaan Ullan kanssa.

Tätä varten Ulpulle käytiin hakemassa uusi Rabiesrokotus. Ennen rokotusta ihan pikainen punnitus joka ei kyllä minua miellytä. 3,37kg on kyllä mun mielestä ihan liian vähän. Ulpu itse vaikuttaa oikein tyytyväiseltä omiin muotoihinsa kyllä..Tietenkin koska se on KISSA. TYTTÖKISSA!!!

Lihavaa aikaa ja Joulun taikaa.

26 Jou

Onkin pitkä tovi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.

Lyhyestä virsi kaunis, kuten tapaavat sanoa..

Syyskaudella on kaikille kolmelle kissalle tullut painoa lisää. Ulpun kohdallahan se ei ole paha, eikä ehkä ”ihan vielä” Junonkaan tapauksessa, mutta Paavo..

Painoja mittaan kissoilta epämääräisen säännöllisesti, useimmiten 1-2kk välein.

Marraskuussa painot näyttivät vielä tältä:

Ulpu: ~3,13 (Ulpulla oli juuri ollut ensimmäinen juoksu jonka mukana meni vaivalla hankitut elopainokilotkin..)
Juno: ~5,2
Paavo: ~5,8

Joulukuun punnitus sitten olikin ihan toista:

Ulpu: ~3,65
Juno: ~5,6
Paavo: ~6,6

Eli kaikkiaan n. kuukaudessa Ulpun painoon on tullut likimain +500g, Junolla +400g ja Paavolla +800g!!!! Way too Much.

Paavon ja Ulpun kokoero on järisyttävä.

Pojillahan alkoi saman tien ruuan säännöstely, josta varsinkaan Juno ei ollut kauhean iloinen. Jouluateriaksi kaavailtu lihapala annos jäi joulupäivään sillä Junon ystävällisella avustuksella poppoo oli jouluaatton vastaisena yönä repineet raksupussin lattialle. Onhan Juno pitkään jo tehnytkin ajatustyötä ruokakaapin suhteen ja tulosta näkyi syntyvän.

Kenraaliharjoite ennen joulua. Ihmisten olisi jo silloin pitänyt tajuta että uusi teippi kannattaa asentaa heti.

Jouluaaton amuna heräsin klassisesti siihen tunteeseen että kaikki ei ollut normaalisti. Kello posotti jo puolta 11 eikä kukaan huutanut oven takana. Kukaan ei juossut vastaan kun avasin oven.. Vain Juno tulee kurkistamaan nurkan takaa ja sanoo vaivaisesti: ”mä-Äh!”

Keittiön lattialla oli raksupussi. Onneksi sitä ei oltu revitty rikki. Minulla ei ole hajuakaan kuinka paljon nämä naattorit ovat raksuja natustelleet mutta ilmeisesti liikaa. Kaikilla kissoilla on ulkoisesti massut sellaisessa kunnossa että niitä pystyi vertaamaan ainoastaan kaikkien näkemiin kuviin savannin suurista kissapedoista ruokailun jälkeen.

Kokeilin masuja ja vain Paavolla oli maha selkeästi pinkeänä. Mitäpä siinä olisi muutakaan voinut tehdä kuin laittaa vaan juomakuppiin raikasta vettä 🙂 ? Ruokaa ei kehdannut kukaan pyytää koko päivänä, seuraavan kerran sitä tarvittiin joulupäivän aamuna. Voitte uskoa että kakkilasta löytyi tavaraa koko aaton ajan!

%d bloggers like this: