Tag Archives: Gubbe

Täpläkesäkertausta.

22 Elo

Juno on bongattu peiton alta, sitä ei tehdä koskaan kesällä. Pikkumies tietää siis ilmeisesti että tämä alkaa olemaan tässä ja nyt kannattaa keskittyä lämpimiin lepopaikkoihin.

Huono kirjoittaja ei ole kirjoitellut taas aikoihin. Ensin ei ollut aikaa koska pennut veivät kaiken ylimääräisen. Sitten kun pennut täyttivät 14 vko ja muuttivat uusiin kotehin ei taas huvittanut kirjoittaa koska minulla oli sellainen möykky rinnassa. Ja nyt  kun aikaa on, alkaa miettimään ja kauhistelemaan sitä, kuinka helkutin pitkä posti pitäisi tehdä jos meinaa kaiken laittaa ja raportoida!

Huh, ehkä pennuista on jo kirjoiteltu tarpeeksi muissa blogeissa, muuttoon liittyvät asiat voi varmaan käydä kurkkaamassa niistäkin 😉

Northallan blogi aiheesta : Piraattipentujen uudet kodit

ja myös uuden kodin uusi blogi Helmin ja Puustin elämästä: HelmiPuusti

Pennuista voin todeta sen että eivät olisi parempia koteja voineet saada. Onnea uusille paijaajille ja paijattaville vielä kerran sylikaupalla!

Ulpulla oli aikaa toipua pentujen aiheuttamasta elopainon häviämisestä n. kaksi viikkoa, sillä olimme ilmoittautuneet suomen Ocicat Ry:n 20-vuotisjuhlien erikoisnäyttelyyn. Ulpu eleli kuin kuningatar ja sai syödäkseen vaikka mitä ja masua saatiinkin takaisin ihan kiitettävästi, vaikkei Ulpu edes joka kerta ruokaa sitten halunnutkaan.

Nyt pentusten lähdön jälkeen Ulpu on aloittanut jälleen nirsoilemaan samalla tavoin kun juoksujen ja alkuraskauden aikaan aikaisemmin. Erona tässä on vain se, että raskaana ei ole ainakaan koska ei ole juoksujakaan pentujen syntymän jälkeen näkynyt..Ulpu on vain niin NIRSO! Kaikki ruoka kelpaa mutta mikään ei kahta kertaa peräkkäin, ei enään edes raksut jotka ennen olivat Ulpun herkkua. Tästä johtuen Ulpu syö nykyisin ehkä kerran päivässä (kaksi ruokailua) tai sitten 1-2 kertaa kahdessapäivässä (neljä ruokailua). En rupea neitikissan pillin mukaan tanssimaan. Joka kerta se kuppinsa saa, mutta jos ei halua tulla edes haistamaan, niin kuppi menee kyllä kaappiin ja seuraavalla kerralla tarjotaan sitten vasta ruokaaikana. Tässä välissä kyllä tarkennan että en tarjoa samaa ruokaa kerta toisensa jälkeen, vaan Ulpun vanha annos kiertää taloutemme jätemylly Junolle ja Ulpu saa sitten uuden aterian jolle voi tuhahdella 🙂

No sitten eteenpäin!- Sanoi mummo lumessa. Oci Ry:n näyttelyt menivät ihan kivasti. Junoa pelottaa edelleen ja aloin jo miettimään missä vaiheessa annan sille luvan jäädä kotiin. Ei ole kivaa jos sillä on liian jännää. Juno on muutamaa sertiä vaille SC ja siihen varmaan tähdätään kun leikkiin on kerran lähdetty. Molemmat omat täplät saivat sertinsä ja lisäksi Ulpu hurmasi toisen tuomarin ja pääsi paneeliinkin (jossa ei sitten saanut yhtään ääntä – mutta oli kuitenkin! 🙂 ). Parhaimpaan menestykseen ylsi tällä kertaa allekirjoittanut, sain nimittäin Oci Ry:n leikkimielisen palkintopokaalin ”Tsemppari”-tekstillä itselleni. Perustelutkin tälle menestykselle olivat ihan omaa luokkaansa, mutta ei siitä sen enempää. MÄ SAIN KUITENKIN POKAALIN! -se oli tärkeintä.

Ulpu kurkkii sturdissa

Kuva: Tiina Solda

Helmi mun sylissä

Kuva: Tiina Solda

Juno on ihan turvassa mun sylissä vaikka itse luulee toista

Kuva: Pauli Araneva

Gubbe on ollut ehkää salaa näyttelyissä kun toi näyttäminen meni sen verran hyvin. Kaikki kyllä NÄKI sen 🙂

Kuva: Pauli Araneva

Hopeaperhettä näyttelyssä

Kuva Tiina Solda

Puusti keräsi näyttelyissä kaverikissana ollessaan ihan suvereenisti eniten ihaijoita häkkirivien väliin. Ja Puusti kyllä myös nautti saamastaan huomiosta! Mörrikkä kiersi sylistä syliin ja minunkin syliini joutui useamman kerran. Oli ihanaa pitää sylissä sellaista hurmuria joka ei laisinkaan pistänyt pahaksi saamaansa huomiota, vaan nautti rennosti tilanteesta.

image      imageimage

Seuraavaksi suuntaamme hieman jopa itselleni yllätykseksi Ruotsiin. Siellä on Scandinawian Winner Show johon ilmoittauduimme mukaan seikkailumielessä. Myös pikkuherra Gubbe lähtee mukaan Ullan kanssa.

Tätä varten Ulpulle käytiin hakemassa uusi Rabiesrokotus. Ennen rokotusta ihan pikainen punnitus joka ei kyllä minua miellytä. 3,37kg on kyllä mun mielestä ihan liian vähän. Ulpu itse vaikuttaa oikein tyytyväiseltä omiin muotoihinsa kyllä..Tietenkin koska se on KISSA. TYTTÖKISSA!!!

Piraatit 12vkoa.

13 Hei

Voi elläimen käsi! Aika on hurahdellut sellaisella volyymillä että heikompia hirvittää.

Pennut täyttivät keskiviikkona 10.7 12-viikkoa ja meininki alkaa olemaan sen mukaista.

Pennut 12 viikkoa

Pennut ovat kasvaneet hyvää vauhtia ja paljon on tapahtunut viimeisen postauksen jälkeen. Viimeisimpänä kuulumisena kahden edellisen viikon tulee-menee-tulee vatsatautiepidemia. Aloittaamme pentukuulumiset siis siitä.

Viime viikon maananantaina 1.7 oli pennuille varattu aika ensimmäiselle rokotukselle. Samana aamuna Guben vatsa oli ollut hieman löysällä mutta koska oli muuten pirtänä niin menimme reippaasti rokotuksille. Rokotusreissu veti pennut veteläksi ja loppuillan nukkuivatkin maukkaasti..riemu alkoi seuraavana yönä. Gubbe ja Puusti olivat oksentaneet ja kakkineet reippaasti ympäri makuuhuonetta. Ei muuta kuin Aptuksen Attapektiinit kaapista ja truutalla suuhun. Aamupäivällä aloitti sitten Helmi. Attapektiinia annosteltiin ja saman valmistajan Tehobaktia lisäiltiin ruokaan..kuppeihin keitettyä seitiä, kanaa ja kananmunaa. Kaikkea todella helposti sulavaa ja vatsaystävällistä. Oireet tulivat ja menivät, aina kun ajatteli sen olevan ohi niin jollain pennuista alkoi oireet uudelleen. Sitten pöpö tarttui Junoon  ja vihdoin toissapäivänä Ulpuunkin. Ainoa jolla ei ole ollut laisinkaan oireita on meidän Paavo. Ulpun oireilun jälkeen meni hermo, reissu apteekkiin hakemaan tehoa toipumiseen. Promax – tahna on tehokasta. Nyt hain vielä toisenkin satsin ja tungen sen joka-ikisen maukun (paitsi super vastustuskyky Paavon) kitusiin niin kauan että homma on vihdoin ohi! Nyt ei jaksa enään siivota oksennuksia matoilta kun sain ne juuri pestyä 🙂

Juno hoitaa vatsatautisia veljeksiä

Myös uudet kodit alkavat olemaan hanskassa. Helmi ja Puusti pääsevät mukavan ihmisen luokse yhdessä asumaan ja Gubbe..no Gubelle kyllä ottajia olisi olemassa, katsotaan kenelle arpa käy! Tiedän ainakin että Ullan tekisi mieli kovasti kyseistä täpläpoikaa..

Luonteeltaan pennut ovat kasvaneet toisistaan pikkuhiljaa erilleen ja yksilökohtaiset erot ovat tulleet esille.

Helmi: Pentueen esikoinen joka on rohkea elämää kohtaan. Pölynimuri tai uudet paikat ei pelota laisinkaan ja Helmi tarkkaileekin usein siivous tms toimenpiteitä niin vieressä kuin voi. Helmi on kovin kiipeilemään näistä kolmesta..pentua on nosteltu jo nyt pois tiskipöydältä ja parvekkeen oven päältä (jonne meni kiipeilypuun kautta). Helmi pitää hiuksista sekä tarkkailusta (lue: tuijottaa kuumottavasti vieressä monta minuuttia pää kallellaan) ja on myös porukan kiinostunein tietotekniikasta. Äidiltä on hienosti peritty kaiken oudon mätkiminen tassulla sekä sisukas asenne. Heikointa osaaminen ainakin vielä on Helmipennun sylissä oleminen (tai sitten neiti on perinyt käytöstavat emoltaan..). Tekemistä on ihan liika ja aikaa liian vähän sylissä olemiseen, taitaa neiti tuumata! Kehräysääni Helmillä on ihan pikkuinen, sellainen että jos ei ole aivan hipi hiljaa voi kehräyksen todeta vain kylkien tärinästä ja etutassujen pienestä liikkeestä.  Helmi tykkää valtavasti mennä tuuletusikkunan ”sisään”(ikkunat on verkotettuja) ja istua siellä omalla henk.koht parvekkeellaan kuuntelemassa lintujen laulua.

Helmi 12vko

Gubbe: tuntuu tällä hetkellä olevan porukan rauhallisin, siis silloin kun ei riehuta. Guben lempipuuhaa on kiivetä ylälaudalle ja lyödä siellä siten maaten että kaikki raajat roikkuvat vaarallisen näköisesti laudan yli – jos laudalle ei pääse kelpaa herralle myös pyykkiteline jonka päälle on helppo ripustautua makuulle. Gubbe tuntuu olevan hieman sellainen joko-tai pentu, usein saattaa olla niin että ensin ei meinaa ihminen kiinnostaa yhtään ja sitten kun makaat sohvalla niin Gubbe tulee maailman päättäväisin ilme naamalla suoraan naamaasi kohden sitä nuuskuttelemaan. Toinen lempipaikka on varastettu talon isännältä Junolta, sillä Gubbe tykkää oikein kovasti nukkua Junon OMASSA pussukassa. Eikä Juno pentua tohdi siitä poiskaan häätää..Pikkuinen Gubbe on saattanut periä isänsä äänialat sillä välillä näyttää siltä että suu aukeaa eikä juuri mitään kuulu, välillä sellainen ”gäh”. Tästä poikkeuksena kuitenkin kissojen ruokintahetki. Silloin löytyy Gubeltakin ääntä! Pentukolmikosta osoittanut eniten kiinnostusta johtoihin ja naruihin…ainiin! Gubbe rakastaa myös vessapaperipakkauksia!

Gubbe ylälaudalla..

ja ylälaudalla taas..

Puusti: on yhtään sen enempää kaunistelematta joukon pelle. Tyhmä kuin kumisaapas ja niin hyväntuulinen! ❤ Sen lisäksi ihan kauhean iso. Vaikka Puustikin pääsee ylälaudalle ja ihan joka paikkaan mihin muutkin ei kiipeily varmaan koosta  johtuen ole aivan niin pop kuin muilla. Usein Puusti leikkii mieluiten lattiatasolla löytyvillä leluilla ja sanomalehdillä joista se tykkää kovasti. Sikäli harmi että Puusti on ”värivirheellinen” sillä isosta pennusta olisi aikanaan kasvanut iso näyttelykissa. Puusti menee ihan veltoksi kun sen nostaa syliin ja venäyttää siihen oikeaan asentoon. Siskonpoika (5v) kävi yhden päivän verran kylässä ja vaikka poika vähän rajusti pentuja nostelikin niin Puustia sai nostella yhä uudestaan ja uudestaan. Puusti rakastaa ihmisiä! Kehräysääni on niin kova että koko kissa pomppii melkein paikallaan eikä volyymissä säästellä..ikinä, eikä missään tilanteessa. Puusti haluaa huomiota komentamalla, istuu jaloissa ja kiljuu silmiin katsoen, kiehnää lähellä ja jos ei silloin heti rapsuta niin rupeaa näykkimään. Näykkiminen on muutenkin jostain syystä Puustille tärkeä harrastus, tapaa koitetaan karsia pois mutta Puustille se tuntuu olevan vain ihanaa leikkiä. Rakastaa suurisydäminen kollipentu toki muutakin, nimittäin RUOKAA. Puusti söisi aina vain, mitä vain, milloin vain. Jos ruokakupilla on lihaa tai jotain muuta erityisen hyvää (kaikki on hyvää) niin murina ja leuat käynnistyvät jo kupille mentäessä. Liha on aivan erityisen ihanaa puustin mielestä ja esimerkiksi hiirenpinkit saavat pennun aivan sekaisin! Luulen kyllä että Puustin uudessa kodissa kannattaa alusta saakka kiinnittää huomiota pojan syömisiin, ehkä raksubaarin ylläpito ei ole se kätevin ratkaisu (paitsi tietty Puustin mielestä). Muuten on käsissä kohta varsinainen korvapuustitaikina joka vain jatkaa turpoamistaan!

Iso ja kaunis Puusti

Puusti lepuuttaa

Sitten vielä ”pakko” video herra Puustista joka viehätyi kovasti kippoon jolla olen niitä viimeaikoina punninnut.

Muuten meillä menee ihan kuin ennenkin. Juno hoitaa pentuja melkein enemmän kuin Ulpu (jolta on maito ja läskivarannot jo loppuneet) ja Paavolla palaa välillä hermot kokoaikaiseen säpinään. Kyllä Paavokin pennuista tykkää, mutta kun häiritsevät aina herran päivänokosia.

Juno hoitaa Gubbea

Sinne meni Paavon päikkärit..

Ohoy! Piraattipentue kasvaa.

15 touko

Meillä ei enään ihmiset öitänsä nuku. Pennut nukkuvat öisin muutaman tunnin pätkiä ja riehuvat elämänsä voimassa tunnin ennen kuin rauhoittuvat. Nyt kun pikkuiset Piraatit osaavat kiivetä sänkyyn on nukkuvan ihmisparan varpaat ja sormet kovalla koetuksella. Neulanterävät seikkailijat pitävät kovasti ihmisen ihosta painikaverina..Aamuisin sitten herääkin siihen että kolme nälkäistä isoa kissaa huutaa ja kolme elämäniloista pikkupentua riehuu pitkin makuuhuonetta. Meillä on eläintarha!

Pikkuiset läskimasut ovat oppineet muutamassa viikossa hirmuisen määrän asioita: hyppäämään, juoksemaan, kiipeämään, potkuttamaan, hyökkäämään, puremaan ja ennen kaikkea maistelemaan ruokaa. Edellisessä blogikirjoituksessa kerroin että Gubbe osaa kaivaa ja nyt Gubbe kaivaakin jo pikkuista hiekkistä. Nyt  5 viikon iässä kaikki osaavat jo käydä hiekkiksellä.

Puusti on ollut koko ajan pentueen suurin. Parhaimmillaan se on ollut likimain 50g painavampi kuin muut jotka nekin ovat olleet ihan normaalipainoisia. Nyt kun pennut ovat lähteneet pesästä (se tapahtui äitienpäivän aamuna) on painot hieman tasoittuneet. Helmi painoi (1kk) synttäriaamuna 472g, Gubbe 518g ja Puusti 566g.  Ja nyt painot ovat jo kivunneet lisäruokailun myötä viikossa näin: Helmi 598g, Gubbe 659 ja Puusti 712g.

Helmin paino rupesi heilahtelemaan pian sen jälkeen kun se sai jalat allensa. Tyttöpentu sinkoilee koko hereillä olo aikansa ja tulee aina vastaan kun pentuhuoneeseen menee..se siis varmaan kuluttaa lähes kaiken energiansa. Gubbe puolestaan on tällä hetkellä ehkä joukon paras syömäri ja sille maistuukin kermaviili-liha melkein joka kerralla. Puusti onkin sitten luottanut syömisyhdistelmiin ruoka-maitobaari-ruoka. Olen ollut huomaavinani, että pesästä lähdön jälkeen Ulpu ei ole pentuja hirveän usein pissattanut tai syöttänyt. Kuitenkaan kukaan ei tunnu nälkäiseltä tai muuten tyytymättömältä.

HELMI. Erikoinen pikkukissa. Helmi tuntuu omaavan nopeajärkisen pään ja on edelleen pennuista ”kehittynein”. Helmi tekee melkein kaiken EKA! Eilen illalla Helmin iltarieha päättyi siihen että se juoksi korvat luimussa minua kohden, kiipesi syliin ja kiipesi riehamielellä rinnuksilleni asti. Istuin kyllä lattialla 🙂  Sitten Helmi sanoi  piip!-ja pussasi kättäni. Helmi on rohkea ja hölmöläinen luottaa ihmiseen todella paljon. Helmiä saa laittaa melkein miten päin tahansa, joku saa tästä pennusta mahtavan syli-pusu kissan itselleen.

Helmi 1 kk.

GUBBE on raskali. Pikkuinen poikapentu on ollut viimepäivät kovasti riemuissaan siitä pienestä pahvilaatikkopesästä jossa emo Ulpukin majaili ennen pentujen syntymää. Gubbe on saanut Paavolta oppitunteja pahvin repimiseen, eikä siitä meinaa tulla nyt loppua laisinkaan! Olin aluksi Gubesta hieman huolissani, kun tuntui että takajalat eivät toimineet samalla voimalla kuin muilla pennuilla. Nyt naurattaa koko homma! Gubbe pinkoo pitkin pentuhuonetta kuin heikkopäinen ja kiusaa sisaruksiaan minkä kerkeää. Gubbe on hyvä ihan eri asioissa kuin Helmi..Guben tutkimusmatkat vesi- ja ruokakipolle, hiekkikselle ovat ammattimaisisa verrattuna muiden tohinaan. Gubbe vain komistuu kasvaessaan! Piskuisesta rääpäleestä on tullut tälläinen hörö-härö hassuttelija. Toinen juttu jota ei voi olla huomaamatta Guben kasvaessa on ihan lyhyt turkki- se on niin lyhyt että sitä voi melkein kutsua siiliksi 😉

Gubbe 1kk.

PUUSTI on kokonsa vuoksi myös joukon hitain, vaikka ei tämäkään kaveri mikään etana ole. Vatsansa lisäksi Puusti on keskittynyt ulokkeiden kasvatteluun ja niinpä korvat, tassut ja häntä ovat venyneet luokattomiin mittoihin. Alla oleva kuva hieman huijaa korvien kokoa sillä kun Puusti on kuvassa tarkkaavainen ja katsoo ylöspäin, niin vielä lörpät korvat ”painuvat” taaksepäin kauemmaksi kuonosta. Ihan oikeasti, tää kaveri on hörökorva! Jos Puustia vertaa hopeasisaruksiin on todettava että Puusti ei ole yhtä vilkas kuin muut..ainakaan vielä. Kyllä Puustiakin säpinä kiinnostaa, mutta kiipeily sylissä ja nuuskuttelu on huomattavasti rauhallisempaa ja usein Puusti kiipeääkin syliin vain katsellakseen sisarusten tohinoita. Puusti on kuitenkin löytänyt sielunkumppanin. Samassa väriperheessä (tavallaan) oleva Juno on Puustille kovasti tärkeä. Juno myös pissattaa Puustin, mutta ei niin muita sisaruksia.

Puusti 1kk.

Eihän tässä nyt sitten taas, muuta. Pitänee lähipäivinä jälleen ottaa ihan oikeasti sellaisia hyviä kuvia kaalimaan kakaroista. Se vaatii vaan vähän enemmän efforttia ja vaatinee päivä päivältä enemmän 🙂 Noita ei saa nytkään samaan kuvaan kunnolla ellei kuvaa nukkuvia pentuja. On ne vaan ihania..vielä ❤

**Kuvat kuukauden ikäisistä koska Flickr! oli huoltamassa sivujaan ja eipä uploadaus onnistunut..**

Heiluva pää – Huojuva pylly. Pennut täyttivät tänään kolme viikkoa.

8 touko

Meidän talouden pienimmät asukit kasvavat kyllä hurjaa vauhtia! Kahden viikon paikkeilla alkoi kaikkien silmät aukeilemaan ja nyt kolmen viikon rajapyykillä huomaan että myös korvat alkavat olemaan täysin pystyssä. Kasvun mukanaan tulleet muutokset näkyvät myös ruokailutottumuksissa. Enää ruokaa ei tarvita tunnettain, eikä pennut koe jatkuvaa tarvetta yhteisiin ruokailuhetkiin (vaikka niitäkin tosin on). Useimmiten pennut kuitenkin tuntuvat nauttivan maitonsa yksin tai pareittain. Myös kuulo ja näkö alkaa selvästi pelittämään päivä päivältä paremmin. Nyt kun pentupesälle menee, sieltä nousee heti muutama pikku alien tuijottamaan vakavasti isoa ihmistä.

Tänään on Piraattipentueen kolmeviikkois-synttärit ja niitä juhlittiin tavan mukaan maitobaarissa. Ihmisväki on aivan pentujen lumoissa ja kehityksen seuraaminen on mielenkiintoista hommaa. Joka päivä opitaan uutta ja yksilöiden luonne erot alkavat jo hieman näkymään.

Nami- Nami!!

Niin sanotut ”työnimetkin” on pennuille jo  löytyneet.

Ensimmäisenä syntynyttä tyttöpentua kutsumme Helmiksi. Helmi on kaunis nimi ja kuvaakin tätä mustavalkoista pikkuprinsessaa varsin mainiosti. Aikoinaan kun mietin Ulpun kotinimeä pyörittelin pitkään Helmi-nimeä vaihtoehtona ja olin siihen jo kallistumassa kun tajusin että Ulpuhan on Ulpu! Helmi- nimi oli siis vähän niin kuin jonossa tuloillaan.. Helmi on itse ystävällisyys. Se tekee kaiken vanhimman pennun oikeudella ensimmäisenä, ja tuntuu rakastavan kaikkea. Ainakin kaikki saavat pusuja pikku Helmiltä.. Helmi ei myöskään piippaa, ei marise mutta muut saavat tältä uskalikolta kyytiä. Helmi on jo varhaisessa vaiheessa imenyt äidiltään maidon mukana tiedon mistä poikia kannattaa purra..

Northalla Granuaile // Helmi 3 vko

 

Toka tonkeli, tuo valeviiksinen ”pikku-äijä” on Gubbe. Lieneekö tarvetta tätä kauheasti avata, sillä kaikki varmaan arvaavat että isä ÄIJÄn nimellä on tekemistä tämän pikkumiehen nimen kanssa. Gubbe on ruotsia sekä Helsingin slangia tarkoittaen usein (vanhaa) ukkoa, kaveria tai äijää. Gubbe on ainakin tähän asti kehittynyt hitaammin sisaruksiinsa verrattuna. Kävely alkaa vasta nyt luonnistumaan, mutta sitä harjoitellaankin paljon. Gubbe tuntuu olevan rauhallisempi ja viihtyy ehkä eniten omissa oloissaan. Tämä asia voi varmaankin muuttua, kunhan jalat alkavat polkemaan samalla voimalla kuin muillakin. Jotkut pennut kasvavat vain hitaammin, mutta voivat tehdä sitä pidempään. Yhden asian Gubbe tosin osaa tehdä mitä muut ei. Gubbe osaa kaivaa!

Nothalla Blackbeard // Gubbe 3 vko

 

Viimeinen pentu, tuo jättiläismäinen läskimasu on aivan itseoikeutetusti nimeltään Puusti. Herra kasvaa sitä vauhtia että ihan ihmetyttää. Kolmeviikkoispäivän aamuna Puusti painaa jo 475g muiden pötkiessä vielä iloisesti pienemmissä painoluokissa 378g (Helmi) ja 406g (Gubbe). Puusti on pentueen dorka. Kuvat onnistuvat usein niin pitkään kun pää ei katso kameraan, mutta jos katsoo niin..

Puustin elämän intresseihin tuntuu tässä kolmen viikon korvilla selvittää miksi Strudissa on seinät. Seiniä raavitaan, ja tuijotetaan siihen malliin että jossain vaiheessa asia varmaan pikku kissalle selviää – jos selviää.

Northalla Cagafuego // Puusti 3 vko

 

Ulpun äitiys ei ole toiminut aivan perinteisellä kaavalla, mutta yhtä kaikki, pennut tuntuvat voivan hyvin ja niin emokin. Ulpu nimittäin on rikkonut useita äitikissa-ohjeiston kohtia:

Ulpu leikkii.  ”Ei ne emot kauheesti leiki kun niillä on pentuja, ne vaan opettaa niitä sitten leikkimään”.

Ulpulla on iltariehoja. ” Emot pysyttelee aikalailla pitkälle siellä pesässä”.

Ulpulle on ihan sama keitä pesässä on, tai jopa melkein se kuka pentuihin koskee. ” Emot vahtii ja puolustaa”.

Ulpu kantaa pentuja pesästä siihen ulkopuolelle. ”Emot kantaa pentuja takaisin pesään”.

Tänään aamulla näin omin silmin kuinka Helmi mönki sturdipesästä ulos, ihmetteli hetken ja mönki takaisin. Lähipäivinä on ihmisillä tiedossa pentuhuoneen, eli makkarin lapsivarmaksi tekeminen. Kohta nuo pallon pyörii jaloissa!

Tilanne.

%d bloggers like this: