Maistiaisraati

Meillä on ollut hieno mahdollisuus olla Orijenin makuraadissa mukana jo pidempi tovi. Orijenin tuotteita taloudessamme onkin käytetty satunnaisesti aikaisemminkin, mutta koko tuotekavalkaadiin emme ole päässeet vielä tutustumaan.

Kaikki kissani ovat kovasti varsinkin raksujen perään joten odotukseni olivat korkealla kun sain testiin Regional Red– raksupussin. Tuoteselosteen mukaan pussista löytyy 80% lihaa sisäänlukien alla olevan ainesosaluettelon. Hyvältä näyttää!

”INGREDIENTS
Boneless wild boar,* boneless lamb,* boneless beef,* beef liver,* boneless pork,* whole herring,* pork liver,* beef meal, lamb meal, herring meal, salmon meal, pollock meal, lamb fat, green lentils, chickpeas, red lentils, bison,* whole egg,* yellow peas, beef tripe,* herring oil, lamb liver,* beef kidney,* alfalfa, kelp, pumpkin,* butternut squash,* spinach greens,* carrots,* apples,* pears,* cranberries,* mixed tocopherols (preservative), chicory root, dandelion root, chamomile, peppermint leaf, ginger root, caraway seeds, turmeric, rose hips, freeze-dried lamb liver, freeze-dried beef liver, freeze-dried wild boar liver, freeze-dried tripe, dried Enterococcus faecium fermentation product + vitamins and minerals
*delivered fresh

SUPPLEMENTS
Vitamin A, vitamin D3, vitamin E, niacin, riboflavin, folic acid, biotin, vitamin B12, zinc proteinate, iron proteinate, manganese proteinate, copper proteinate, selenium selenite.”

Paavo mussuttelee raksuja

 

Jännä kyllä muutamia miinuksiakin näytti pussin ”tuhoamisen” aikana nousevan esiin. Raksut syötiin, mutta siinä vaiheessa kun niitä oli useampana ruokintakertana putkeen kupissa huomasin että kissat hieman kaipailivat jotain muutakin. Arvelen syyn johtuvan mahdollisesti voimakkaasta mausta ja omaan silmään osuneen huomion raksujen murumaisuudesta, pölymäisyydestä. Raksujen pinnalla oli ikäänkuin jauhoa tai vastaavaa, se saattaa lisätä kissan suussa kuivuuden tunnetta.

Raksu on kooltaan pieni, joten luulisi uppoavan myös pikkukissojen/pentujen suuhun. Omista kissoistani ainoastaan Ulpu tuntuu pureskelevan raksunsa, pojat hotkivat ne kokonaisina.

Maisteltavana on ollut myös herkkuja. Tietenkin, niistä minun kissani tykkäävät oikein kovasti!

Kylmäkuivatut herkut ovatkin suosittuja. Pussin kerran avattua varsinkin pojat olivat sitämieltä että ”kaiken voisi syödä ihan just kerralla”. Itse pidän kylmäkuivatuista kissanherkuista muutamasta syystä. Ne eivät ole voimakkaan hajuisia,  säilyvät hyvin ja ovat ehkä yksi terveellisimmistä herkkuvaihtoehdoista omalle karvaturkille.

Alberta Wild Boarissa ei ole ainesosina muuta kuin sitä itseään. Villisikaa ja villisian maksaa. Tämä oli näistä herkuista selvä suosikki.

Tundra Treatsissa on useampaa ainesosaa tarjolla ja kyllä kissat oikein mielellään näitäkin söivät. Tätä pussia ei kuitenkaan yritetty repiä käsistä 😉

Kissojen elämä rullaa oikein mallikkaasti muuten. Pähkinän kuoressa Juno on lihonut, Paavo on vain oma ihana itsensä ja Ulpulla on kiima uuden vuoden kunniaksi.

Vietämme nyt hieman seesteisempää kissa-aikaa täällä kotosalla. Voi olla että ensi talvena onkin sitten EHKÄ jälleen useampi kissa jaloissa pyörimässä. Saas nähdä..

Sitä ennen jatkamme herkkujen testailua (sopii Junolle aivan huippu hyvin!) ja vatsojen kasvattelua ja rapsuttelua 🙂 .

Kuva tältä aamulta 6.1.2016

 

 

Kas, herätetääs eloon tämäkin!

Aikaa on kyllä vierähtänyt. Jossain vaiheessa tuntui että näinköhän sitä tulee jatkettua koskaan. Kone takkuili, kameralaitteet vaivasivat ja mitä ikinä. Kyllä, tekosyitähän nämä ovat.

Nyt kuitenkin tuli mieleen jatkaa uudemman kerran. Tässähän on melkein vuosipäivän tuntua kun edellinen kirjoitus on vuodenvaihteesta 😉

Maukut voivat hyvin. Juno on hieman ”pötkööntynyt” ja kerännyt setämiehen kastraattivyötäröä. Kotona siis kaksi setämiestä ja Ulpu. Ulpullakin huitelee hienosti, poikien jallittaminen ja jekkujen keksiminen täyttää hyvin päiviä.

Paavo on kesyyntynyt entistä enemmän. Nyt Paavo vaatii jo rapsuja ja vastaanottoseremonioita myös vierailta.

Tänään Ulpulla oli vireillä tälläiset askareet. Vessassa oli juuttinarua puutarhavälineiden ”jättölaatikossa” ja siitähän se Ulpun idea sitten lähti.

Narua leviteltiin kovalla tohinalla eteiseen ja olohuoneeseen. Kun myttyä oli tarpeeksi Paavo ja Junokin kiinnostuivat Ulpun tekemisistä.

Tättähäärä itse oli kovin tohkeissaan hakemassa suullinen kerrallaan vessasta lisää lankaa ja tuli välillä kummastelemaan miksi mytyt eivät liiku. No eihän ne kun päällä on kollia tassuineen.

 

Joulun aikaa, Ulpun taikaa

Kameraa purkaessa tuli jälleen into ottaa uusia kuviakin kissakolmikosta. Kuvauspaikkaa ei juuri tavinnut miettiä, sillä kaverukset ovat löytäneet ”uudelleen” sisäisen solariuminsa sellaisen vanhan lampun luota, jonka asettelin paistamaan lampaan taljalle. Siinähän sitä on sitten köllitty kimpassa nyt muutama päivä. Lamppu ei lämmitä, mutta jokin taika kyseisessä lampussa on. Tuo on se sama lamppu, johon Juno tunki päänsä koko ajan silloin kun se oli vessassa tuuramassa valonlähdettä.  Nyt joulunaikaan kuvio rahilla on ollut jotakuinkin  suurin piirtein tämä:

Pyhä kolminaisuus

Sitten kun kuvattiin Ulpu tietenkin otti ilon irti tästäkin ja poseerasi niin, että muille ei meinannut tilaa löytyä.

Ulpu ”auringossa”

Ulpu

Ai niin, yksi tuomari jätti Ulpun ilman sertiä syksyllä siksi että sillä on niin JÄRKYTTÄVÄ RUFISMI! 😀

Ulpulla menee lujaa

Sitten poikaosastoa…Juno:

Junon Uni

 

Photobomber Ulpu..

 

Herra isoherra. Northalla Juniper vakavana.

Paavosta ei kovin montaa kuvaa saanut, ennen kuin setä lösähti lepuuttamaan.

Paavo pose.

 

Lepo.

Joulua ei täällä meillä ei juurikaan juhlita, mutta ilmeisesti pitäisi…”lasten takia” tiedättehän? Ulpu etunenässä kaikki kolme kissaa ovat ottaneet siinä määrin ilon irti siitä että oma ihminen on ollut kotona. Ja sillä on vielä ollut aikaa olla, ja sitten se tekee pipareita joita varsinkin Ulpu tykkää varastaa ja sitten se juoksee Ulpun perässä kun Ulpu juoksee pipari suussa! Miten mukavaa!!

Pääasiassa meikäläinen on saanut jälleen ihmetellä kissojen ihmeellisyyksiä ja tietenkin aina välillä sohvalla lojuessa (glogin äärellä) olen ääneen ihmetellyt kuinka kauniita ja ihmeellisiä kissoja meillä asuu. Perus.

Tyttökissat ja poikakissat. Onhan minulle niitä eroja kerrottu, olen niitä itsekkin huomannut, mutta nyt olen jotenkin huomioinut sitä aivan erityisesti. Tuntuu, että nyt erot ovat järkälemäisen selviä kun Ulpukin on jo aikuinen ja Junolla ei enää implantti vaikuta.

Vaikka Ulpu ja Juno ovat edelleen kuin paita ja peppu on suhde saanut uusia sävyjä. Juno nimittäin vahtii Ulpua. Ulpu leikkii paljon (oikeastaan koko ajan hereillä ollessaan) ja Juno vahtii näitä leikkejä aina jossain lähistöllä. Sitten kun Ulpu on Junon mielestä leikkinyt tarpeeksi alkaa Juno komentamaan pikkukissaa. Ensin ”näh-näh”- äänellä ja mikäli se ei leikkiä lopeta siirrytään näykkimiseen, sitten niskasta kiinni ottamiseen ja ”astumis-alistamiseen”..sitten Ulpu tietenkin pärähtää Junolle ja alkaa hippa, joka päättyy dramaattiseen rähinään kun Juno on saanut Ulpun nurkkaan. Mitään suurempaa vahinkoa ei tapahdu, mutta Ulpu antaa kerta kerralta ymmärtää että nyt uhataan henkeä, ainakin jonkun.

Se, että kollit ei leiki, on myös saanut uusia ulottuvuuksia. Junohan leikki nimittäin ennen Ulpun meille tuloa, mutta nyt se jotenkin antaa Ulpulle tilaa. Esimerkiksi huiskan perässä ei juokse kuin Ulpu..Sitten välillä Paavokin suhahtaa leikkimään, mutta Paavon leikki ei kauaa kestä, kiihtyessään Paavo juoksee makkariin:) Muutamat suuret loikat ja viuh! sinne villahousu juoksee.

Ulpun osalta leikit saavat usein epäterveitä piirteitä, lopettaminen on hankalaa. ”Lapsi on terve kun se leikkii, hullu kun ei osaa lopettaa” -pitää aika hyvin kutinsa. Eräänä  päivänä ihan kokeilumielessä sidoin kumilankalelun kissojen toiseen kiipeilypuuhun :

Kissojen joululahjakin saapui viimetingassa. Maanantaina Itellan setä toi paketin Zooplussalta jossa oli ruokien lisäksi kissoille joululahja: Catit Design Senses -leikkirata joka olikin ennen joulua sopivasti tarjouksessa 9.90€ tms. Aattona lelua tietenkin testattiin, ja kuinka kävikään. Juno vahtii ja Ulpu leikkii- leikkii- leikkii..ja leikkii.

Implantin vaikutuksen lakattua olen ymmärtänyt myös sen että pallit aiheuttavat kolleille jonkinlaisen lobotomian, omatoimisuus nolla, tyytyväisyys nolla, aktiivisuus nolla – vastaavasti tasolle kymmenen on ponnahtanut mouruaminen (lujaa), tyytymättömyys kavereihin, ihmisen läheisyydentarve, venyttely ja keskittyminen lauman vahtimiseen.

Loppuun vielä videotervehdys Ulpun jouluyllätyksestä 🙂

Olen viikonloppuna suuntaamassa Tampereelle ja odotan innolla Piraattipentujen näkemistä. Gubbe, Puusti ja Helmi ❤ salaa toivon että edes hieman muistaisivat minua, mutta järki kertoo että ei…siitä on kuitenkin niin kauan kun ovat minun kanssani olleet ja nyt niillä on jo ihan omat elämät uusissa ihanissa kodeissa. Silti on kiva päästä niitä ihailemaan.

Mukavaa joulun jatkoa kaikille. Haagapalatsissa tätä kissamaista yhdessäoloa jatkuu vielä muutama päivä.Onneksi.

 

 

No more mr nice guy.

Pitkä aika on jälleen vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani.

Ulpu on mahtavan vonkauskiimansa jälkeen aloittanut jälleen pillereiden popsimisen. Onneksi, sillä meinasi hieman hajoittaa hermoa  8pvän  huutelut pikkukaksiossa! Nyt kun Ulpu ”on saatu” hiljaiseksi toinen täplä aloittaa. Juno aloitti likimain kuukausi sitten huutelemaan enenevissä määrin mutta muita kollin elkeitä ei vielä näkynyt. Tähän voi vaikuttaa myös kuuri jolle Junon siirsin hieman ennen matkaamme Ruotsiin. Juno söi joka päivä yhden Zylkene-kapselin lievittämään tulevan matkan stressiä.

Meidän kissaperhe

Tuo Zylkene vaikuttaa mahti tavaralta, tai ainakin se tuntuu sopivan Junolle. Herra on aivan rakkauden asialla! Juno puskee, kehrää, kieppuu tyytyväisen oloisena matoilla, venyttelee ja juttelee (sillein kivasti) sekä on leikkisä. Jos minulla olisi vain rahaa, saattaisin vakavissani harkita tuon Zylkenen käyttöä tulevaan kastraatioon saakka. Harmi vain että täällä Helsingissä moinen purkki maksaa päälle 20€ ja siellä ei kovin montaa kapselia sisällä ole..

Pakko vielä kertoa se että, Zylkeneä syödessään Junon pakkomielteiset/robottimaiset ”menen-keittiöön-huudan-häädetään-pois-toistan..”  ravaamiset vähenivät roimasti! Tämä kyseinen juttu on ollut meidän ongelmana todella pitkään ja aiheuttaa ihmisillekkin aivan turhaa stressiä. Tätä joka iltaista rutiinia voi aivan hyvin verrata vaikkapa koliikkilapseen, todella kova ääni jota ei pääse karkuun.

Nyt kun ”rauhoittavat” on loppu, onkin alkanut aivan uusi vaihde Junon pienessä päässä. Ne pienetkin hermot jotka Junolla ovat joskus olleet ovat nyt kovalla koetuksella. Leikit Ulpun ja Paavon kanssa tuntuvat päättyvän aina riitaan, Paavo sähisee Junolle nyt hieman muutenkin ja Ulpu saattaa murista ja mätkiä poikaparkaa. Tämä tuntuu olevan oravanpyörä, sillä kissojen leikkiessä Junolla meinaa aina mennä leikit liian rajuiksi ja loppujen lopuksi Juno ”saalistaa” kaverinsa. Siitä seuraa sähinä tai murina josta Juno hermostuu lisää. Paavo puolestaan on sen verran pikkumainen, että sähisee Junolle välillä jos Juno kävelee edes sen ohi ja tämä puolestaan tuntuu olevan Junosta todella kurjaa ja se puolestaan ärtyy siitä. Huoh..

Sitten kuitenkin kääntöpuolena saattavat pian rähinöiden jälkeen nukkua kaikki iloisina ja tyytyväisinä kasassa keskenään. Uskon vakaasti, että nämä asiat liittyvät vahvasti implantin tehon loppumiseen. Junon nyytit ovat kasvaneet takaisin ja dominoivia astumisyrityksiä olemme havainneet välillä. Levoton mouruaminen on lisääntynyt ja muutenkin kaikki merkit viittaavat siihen ettei vatsaan sijoitetun kapselin tehoon enää voi luottaa. Toivon, että rähinät ovat ohimeneviä ja liittyvät muuttuviin valtasuhteisiin kissojen välillä. Juno oli kuitenkin implantin toimiessa Paavon kanssa samalla lehdellä soittelemassa ja nyt Junon pitää ensin laittaa Paavo kuriin ja sitten setviä välinsä Ulpun kanssa.

On syksyyn kuulunut muutakin kuin kissojen erotuomarina oloa. Kävimme syyskuun puolivälissä Ruotsissa Skandinavian Winner näyttelyssä, josta saimme kotiinviemisiksi kaksi ruotsiteemaista ruusuketta. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavissa näyttelyissä juhlitaan tuplavalmistujaisia…jos mitään ihmeellistä ei satu. Juno on sertiä vailla SC ja Ulpu sertiä vailla GIC! Mikäli Juno valmistuu lokakuun näyttelyissä, niin herra saa jäädä ainakin näillä näkymin elläkkeelle näyttelyhommista. Juno kun ei ole koskaan ihan kamalasti moisesta härdellistä välittänyt.

Ulpu Ruotsinmaalla

Ruotsin näyttelyreissusta tarttui mukaan kaikenlaista pikkukivaa kissoille, kuten kissanminttupötkö, kaninkarvaleluja (joita ei valitettavasti suomesta saa..) sekä aivan ihana pussi! Kissan petejä  meillä on aivan liikaa, mutta kun näin pussin olin aivan varma että tuo on saatava! Enkä väärässä ollutkaan. Pussista tuli Ulpun pussi.

Ulpu pussissa 1.

Ulpu pussissa 2.

Ulpu pussissa 3.

Onpa tässä käynyt niinkin, että meidän tuuliviiri Juniper täytti vuosiakin syyskuun 19. Komiat neljävuotta tuli täyteen ja sitä juhlittiin pikkuhiirien voimin. Juhliin osallistuivat kaikki talouden kissat eikä sillä hetkelle kukaan sähissyt..ja miksi olisikaan jos suu on täynnä hiirtä 😀 Pakko todeta, että ei meillä sentään tilanne mitenkään ihan kauhean tulehtunut ole, pääsääntöisesti kaikki on ihan hyvin. Vaikkakin olen vakuuttunut siitä, että Junolla on yhtä vähän aivoja kuin hermoja. Toissapäivänä herra oli hyppäämässä tiskipöydältä keittiönpöydälle, arvioi matkan, painonsa, maan vetovoiman sekä pöydällä käytettävän tilan väärin ja jysähti silmäkulma edellä pöydän reunaan. Tästä sitten muistona pieni hiertymä toisen silmän päällä. Olisikin tullut jostain järkevästä moinen mutta…. 😀

Aamu Zen

Ulpu 1v sekä uusia titteleitä!

Siel me oltiin. Drive in- tyylin homma ja me mentiin sinne Junon ja Ulpun kanssa. Tallipäällikkö (Junon kasvattaja ja Ulpun toinen omistaja) Ulla kävi nappaamassa meidät kyytiin ja suhasimme paikalle. Kaikki ocicatit olivat samalla tuomarilla molempina päivinä, vaikkakin tuomarit olivat eriä. Toiveita mistään ylläri-pylläri menestymisestä ei siis juurikaan ollut.

Lyhykäisyydessään siis lauantain saldona Junon valmistuminen Grand International Championiksi ja Ulpu sai oman sertinsä myös. Ulpun huonot omistajat huomasivat vasta arvosteluseteliä lukiessaan että pikku täpläturkilla on synttärit! Minua morkkisti. Ulpu täytti yhden kokonaisen vuoden la 3.11.2012!

Nappasin nopeasti kuvan sankarista ettei dokumentaatiokin jäisi vanhenemisestä tekemättä.

Illalla kävimmekin Ullan kanssa moikkaamassa Herttoniemessä Junon isäpappaa Damia ja muita talouden kissoja ja mukavia ihmisiä. Dami on edelleen ihana röllykkä, joka tuntui olevan aivan yhtä hidas heräilijä kuin Junokin 🙂

Sunnuntaina oli virta vähän vähissä, mutta reippaasti lähdimme näyttelyyn. Vanhankosken rannassa olevassa näytelmätilassa oli mielestäni epäilyttävää vain kallis kahvi…2,80/muki. Onneksi tajusin kysyä lupaa santsiinkin!

Kummallakaan kissalla ei ollut omassa luokassaan kilpailijoita, joten sertit saimme jälleen. Ulpu kävi jopa pyörähtämässä TP valinnassa harjoituksen vuoksi. Ulpu osaakin olla jo oikein hienosti venytettynä vaikka ympärillä onkin paljon muita vieraita kissoja.

Tässä odotellaan vuoroa. Kuva: Pauli Araneva

En minä ilmeisesti hirveän kartalla (taaskaan) ollut kun vasta kahviossa tajusin että pieni pullakin valmistui uuteen titteliin. Ulpusta tuli IC! Sitten pitikin rynnätä leluostoksille kun oli NIIN huono omatunto. Ulpu sai ensimmäisen ”tyttölelunsa” vaaleanpunaisen rapisevan härpättimen joka olikin sitten kiva heivata heti kotona sohvan alle..

Täpläkissat taisivat tietää että ovat ihania. Jonkinlainen poseeraus nimittäin jäi päälle. Juno on aikaisemminkin keimaillut näyttelyistä kotiintullessaan ensimmäisen illan, mutta nyt siihen osallistui Ulpukin.

Paavo otti puolestaan hyvin rennosti säpinäkissojen paluun. Paavon ei tavitse HARJOITELLA enään mitään poseerauksia.

Paavolla on myös jotain mitä meidän muilla kissoilla ei ole, eikä tule olemaan ikinä. Isolla kissalla on tietenkin myös ISOT viikset!

Vielä muutama kuva edelliseltä viikolta. Oikealla Ulpu on muuten vain tuimana ja vasemmalla näette meille kovin tutun ”MÄ HALUUUUN!!” ilmeen:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jonkunlainen rundi on nyt kyllä päällä. Viikon päästä suuntana onkin Tallinna samalla porukalla. Mehuloma, täältä tullaan!

Paska Juno ja sian kylkiluut

Ulpun kiima kesti kaikkiaan kuusi pitkää päivää. Vihdoin ja viimein mourut vaimenivat ja elämä palasi tuttuihin arkirutiineihin. Nyt olemme saaneet takaisin säpisevän pikkutyttömme joka on viime aikoina kunnostautunut tutkimusmatkailijan roolissa. Ulpulla on aloitettu pillerit, joita neiti syö 1/2 tablettia kaksi kertaa viikossa. Annoksen jakaminen ehkäisee kuulemma pillereistä läpijuoksua joten sitten näin. Pillereitä syödään alustavasti ainakin vuoden loppuun saakka.

 

Kollit ja talon ihmisväki olivat huomattavan helpottuneita ja varsinkin Juno oli silmin nähden tyytyväinen siitä, että nyt olisi taas hänen vuoronsa show-rintamalla. Juno olikin ollut yllättävän kiltti Ulpun juoksun aikana mutta heti sen loputtua herra on pitänyt visusti kiinni siitä että hänen perässään menee koko talous silloin kun HÄN haluaa. Ihan paska kissa, anteeksi vaan 🙂 Keittiössä huutelua, kaappeihin kiipeämistä, Paavon kiusaamista, narujen syömistä ja mikä parasta..lattialle paskomista! Helvetti sentään, että ottaa päähän.

Yleensähän lattialle tarpeensa tekevällä kissalla on siihen syynsä (terveydellinen, hiekka ei sovi tai laatikko on likainen..) mutta Junon kohdalla siitä ei tunnu olevan kyse. Kyse on mielenilmauksesta ja tässä pari esimerkkiä siitä:

• Herätyskello soi ja makkarin ovi on kiinni. Torkutan, vaikka Juno huutaa oven takana aamiaista. Torkun 10min jonka jälkeen havahdun siihen että oven takana joku kuopii ja ylläri, siellä on pökäleitä.
• Juno on menossa tarpeilleen. Menee ensin maton alle ja sen huomattuani sanon aivan normaalin ääneen: ” Juno mene laatikkoon”, ja kissa menee sinne. Tässä kohdin piti jälleen saada ihmisen huomio itseensä.
• Menen makkariin lukemaan kirjaa ja laitan oven kiinni. Sillä siunaamalla Juno tekee kikkareet eteiseen.
• Juno tekee pahojaan tai kiusaa talon muita kissoja. Junoa komennetaan, ihmisillä menee käpy ja käyvät parvekkeella savuamassa. Juno huutaa oven takana ja menee eteiseen tuottamaan pökäleitä.

Miltä kuulostaa?? Hiekkalaatikkoja on kaksi (aina ollutkin ja ei tunnu olevan ongelma), ne siivotaan 2 kertaa päivässä sekä ”hajuhaittojen yllättäessä”, kaikki pissat menevät oikeaan osoitteeseen sekä myös pökäleet jos ihmisiä ei satu olemaan ihailemassa/komentelemassa. Toisinsanoen Juno tekee tarpeensa sinne minne kuuluukin ellei kukaan ole tuloksia kauhistelemassa. Ihan sairasta! 🙂

Aurinkokuningas tyytyväisenä valtaistuimellaan

Sitten muihin juttuihin..

Sain kaverilta kolme sian kylkiluuta vähän niikuin testiksi. Ne myydään usein muutaman kilon paketeissa joten sellaisenaan jää varmaan jatkossa hankkimatta. Kylkiluut olivat niin iso hitti kissojen kesken että minä ihan yllätyin! Tuntui riittävän ihan iltaruuaksi..

Kaikki juoksivat luut suussa omiin mutustelupaikkoihinsa, pitivät karvat pystyssä, ja muristelivat koko ruokailun ajan kuin varoittaakseen muita ennakoivasti. 15cm luinen lihapala kutistui (kerrankin hitaan ruokailun jälkeen..) 5cm luun tyngäksi. Kotikissat muuttuivat hetkessä savannien saalistajiksi ja aiheuttivat minulle siten suuria onnenhetkiä.

  Paavo ja Ulpu ovat lähentyneet Ulpun juoksun jälkeen. Aivan kuin Paavo vihdoin kelpuuttaisi pienen tyttöpennun aikuisten seuraan. Paavo on nimittäin järjestelmällisesti suhistellut pienen täpläkissan matkoihinsa jos Ulpu on edes vihjannut että Paavon kainaloon saattaisi tehdä mieli. Junollahan on sinne ollut koko ajan all exclusive- oikeudet ja Ulpu on usein joutunut nukkumaan yksin.

Paavo ja Ulpu päivälevolla

Ihana kasa!!

Tokihan tärkeinta useamman kissan talouksissa on se ettei kukaan katti stressaannu kissakemioista tai niiden puutteesta. On toki ymmärrettävää ettei kaikki kissat tykkää toisistaan, aivan kuten meillä ihmisilläkin on eroja toimeentulemisen kanssa eri henkilöiden välillä. Tästä syystä revin aina mielettömiä onnen hetkiä kun näen meidän lauman kasassa, yhtenä saumattomana riiviötiiminä. Tälläisten hetkien näkeminen saa minut ajattelemaan että meillä asuu maailman parhaat kissat, kunnes huomaan taas juoksevani Junon perässä sammuttelemassa tulipaloja ja siivomassa kikkareita..

Seuraava päivtys liittyneekin sitten taas näytelmiin. Tulevana viikonlopppuna meidät (= minut, Junon ja Ulpun) voi bongata molempina päivinä Ery-Sydin drive in näyttelystä.

Ulpusta tuli NAINEN.

Heipä vaan kaikille manaajan mailta.

Ulpulle tuli ensimmäinen kiima iässä 11kk ja 15 pvä. Meille ihmisille mahdottoman huonoon aikaan, mutta niinpä nämä asiat taitavat eläintalouksissa aina mennä..

Kaikki alkoi torstai iltana kun palasin töistä. Mieheni valitteli että Ulpu on ollu aivan mahdoton koko illan. Reippaasti ennen puoltayötä oli koettu ja tallennettu alkusoitot tuosta kamalasta mouruamisesta. Minun oli pakko ottaa Ulpu yöksi makkariin kanssani eikä meistä kumpikaan nukkunut tuona yönä.

Tässä videossa (jonka kuvasin perjantai aamuna) Ulpu vasta lämmittelee ääntänsä rakkauden aarioihin.

Mouruaminen sai pian mahtavat mittasuhteet ja odotimme kauhulla milloin naapurit ryntäisivät valittamaan kissojen pahoinpitelystä.. Toinen asia mitä pelkäsimme oli se missä vaiheessa taloutemme kollit kiinnostuisivat neidin viettelevistä karjahteluista.

Paavo on leikattu ennen sukukypsyyttään mutta silti viriili kolli on aikaisemmin kunnostautunut Junon lempimisellä. Junolla on implantti, mutta emme tiedä yhtään kuinka se vaikuttaisi jo aikaisemmin kahden pentueen isäksi tulleella kollilla. Tavat ja käytösmallit halukkaan neidon läsnäollessa voisivat tulla hyvinkin nopasti herran mieleen.

Perjantaina Ulpu oli jo valmista kauraa. Kierii lattialla ja muuttuu mäyräkoiraksi aina kun on mourunnut itsensä hurmioon. Hämmentävää kyllä kolleja ei kiinnosta. Ei sitten yhtään! Paavon ainoat huomion osoitukset kiimaiselle pennulle ovat olleet sähinää ja kiukkuisia ohituksia. Paavo ei tykkää metelistä. Juno puolestaan on käyttäytynyt hämmentävän viileästi. Näiden neljänpäivän aikana olemme kaksi kertaa huomanneet että Juno on kömpelösti kiivennyt Ulpun päälle niskasta kiinni pitäen, mutta jo ihmisen seisomaan nouseminen on riittänyt yrityksen tyrehdyttämiseen.  Kissat ovat olleet siis samassa tilassa keskenään meidän hereillä ollessa lähes poikkeuksetta. Juno onkin saanut paljon ekstrahuomiota hienosta käytöksestään. Olenpa ollut huomaavinani kolleilla myös suoranaista Ulpun välttelyä hetkittäin!

Vaikka Ulpu tyrkyttää itseään HIRVEÄN aktiivisesti Junolle reaktio on melkein joka kohtaamisessa suurin piirtein tälläinen:

Meitä ihmisiä Ulpun meininki on säälittänyt ja naurattanut. Pahimmassa väsymyksen aallossa myös turhauttanut. Ulpu ei näytä itsekään tajuavan mitä päänsisällä tapahtuu ja katsoo meitä välillä kysysvästi: Minustako tuo kauhea melu lähtee?

Toiveita kiiman hellittämisestä pitää ilmassa nyt jo hyvin väsynyt pikkukissa. Ulpua nukuttaa ihan kauheasti vaikka suusta tuleekin matalaa mouruamista.

Kun kiima loppuu aikanaan aloitamme Ulpulle pillerikuurin. Pieniä pillereitä saa sitten kissa napostella joulukuun loppuun saakka.