No more mr nice guy.

3 Lok

Pitkä aika on jälleen vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani.

Ulpu on mahtavan vonkauskiimansa jälkeen aloittanut jälleen pillereiden popsimisen. Onneksi, sillä meinasi hieman hajoittaa hermoa  8pvän  huutelut pikkukaksiossa! Nyt kun Ulpu ”on saatu” hiljaiseksi toinen täplä aloittaa. Juno aloitti likimain kuukausi sitten huutelemaan enenevissä määrin mutta muita kollin elkeitä ei vielä näkynyt. Tähän voi vaikuttaa myös kuuri jolle Junon siirsin hieman ennen matkaamme Ruotsiin. Juno söi joka päivä yhden Zylkene-kapselin lievittämään tulevan matkan stressiä.

Meidän kissaperhe

Tuo Zylkene vaikuttaa mahti tavaralta, tai ainakin se tuntuu sopivan Junolle. Herra on aivan rakkauden asialla! Juno puskee, kehrää, kieppuu tyytyväisen oloisena matoilla, venyttelee ja juttelee (sillein kivasti) sekä on leikkisä. Jos minulla olisi vain rahaa, saattaisin vakavissani harkita tuon Zylkenen käyttöä tulevaan kastraatioon saakka. Harmi vain että täällä Helsingissä moinen purkki maksaa päälle 20€ ja siellä ei kovin montaa kapselia sisällä ole..

Pakko vielä kertoa se että, Zylkeneä syödessään Junon pakkomielteiset/robottimaiset ”menen-keittiöön-huudan-häädetään-pois-toistan..”  ravaamiset vähenivät roimasti! Tämä kyseinen juttu on ollut meidän ongelmana todella pitkään ja aiheuttaa ihmisillekkin aivan turhaa stressiä. Tätä joka iltaista rutiinia voi aivan hyvin verrata vaikkapa koliikkilapseen, todella kova ääni jota ei pääse karkuun.

Nyt kun ”rauhoittavat” on loppu, onkin alkanut aivan uusi vaihde Junon pienessä päässä. Ne pienetkin hermot jotka Junolla ovat joskus olleet ovat nyt kovalla koetuksella. Leikit Ulpun ja Paavon kanssa tuntuvat päättyvän aina riitaan, Paavo sähisee Junolle nyt hieman muutenkin ja Ulpu saattaa murista ja mätkiä poikaparkaa. Tämä tuntuu olevan oravanpyörä, sillä kissojen leikkiessä Junolla meinaa aina mennä leikit liian rajuiksi ja loppujen lopuksi Juno ”saalistaa” kaverinsa. Siitä seuraa sähinä tai murina josta Juno hermostuu lisää. Paavo puolestaan on sen verran pikkumainen, että sähisee Junolle välillä jos Juno kävelee edes sen ohi ja tämä puolestaan tuntuu olevan Junosta todella kurjaa ja se puolestaan ärtyy siitä. Huoh..

Sitten kuitenkin kääntöpuolena saattavat pian rähinöiden jälkeen nukkua kaikki iloisina ja tyytyväisinä kasassa keskenään. Uskon vakaasti, että nämä asiat liittyvät vahvasti implantin tehon loppumiseen. Junon nyytit ovat kasvaneet takaisin ja dominoivia astumisyrityksiä olemme havainneet välillä. Levoton mouruaminen on lisääntynyt ja muutenkin kaikki merkit viittaavat siihen ettei vatsaan sijoitetun kapselin tehoon enää voi luottaa. Toivon, että rähinät ovat ohimeneviä ja liittyvät muuttuviin valtasuhteisiin kissojen välillä. Juno oli kuitenkin implantin toimiessa Paavon kanssa samalla lehdellä soittelemassa ja nyt Junon pitää ensin laittaa Paavo kuriin ja sitten setviä välinsä Ulpun kanssa.

On syksyyn kuulunut muutakin kuin kissojen erotuomarina oloa. Kävimme syyskuun puolivälissä Ruotsissa Skandinavian Winner näyttelyssä, josta saimme kotiinviemisiksi kaksi ruotsiteemaista ruusuketta. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavissa näyttelyissä juhlitaan tuplavalmistujaisia…jos mitään ihmeellistä ei satu. Juno on sertiä vailla SC ja Ulpu sertiä vailla GIC! Mikäli Juno valmistuu lokakuun näyttelyissä, niin herra saa jäädä ainakin näillä näkymin elläkkeelle näyttelyhommista. Juno kun ei ole koskaan ihan kamalasti moisesta härdellistä välittänyt.

Ulpu Ruotsinmaalla

Ruotsin näyttelyreissusta tarttui mukaan kaikenlaista pikkukivaa kissoille, kuten kissanminttupötkö, kaninkarvaleluja (joita ei valitettavasti suomesta saa..) sekä aivan ihana pussi! Kissan petejä  meillä on aivan liikaa, mutta kun näin pussin olin aivan varma että tuo on saatava! Enkä väärässä ollutkaan. Pussista tuli Ulpun pussi.

Ulpu pussissa 1.

Ulpu pussissa 2.

Ulpu pussissa 3.

Onpa tässä käynyt niinkin, että meidän tuuliviiri Juniper täytti vuosiakin syyskuun 19. Komiat neljävuotta tuli täyteen ja sitä juhlittiin pikkuhiirien voimin. Juhliin osallistuivat kaikki talouden kissat eikä sillä hetkelle kukaan sähissyt..ja miksi olisikaan jos suu on täynnä hiirtä 😀 Pakko todeta, että ei meillä sentään tilanne mitenkään ihan kauhean tulehtunut ole, pääsääntöisesti kaikki on ihan hyvin. Vaikkakin olen vakuuttunut siitä, että Junolla on yhtä vähän aivoja kuin hermoja. Toissapäivänä herra oli hyppäämässä tiskipöydältä keittiönpöydälle, arvioi matkan, painonsa, maan vetovoiman sekä pöydällä käytettävän tilan väärin ja jysähti silmäkulma edellä pöydän reunaan. Tästä sitten muistona pieni hiertymä toisen silmän päällä. Olisikin tullut jostain järkevästä moinen mutta…. 😀

Aamu Zen

Advertisements

Yksi vastaus to “No more mr nice guy.”

  1. Me Like 04/10/2013 klo 10:54 pm #

    Kiitos tästä bloggauksesta. Kiinnostuin tosissani Zylkenestä..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: