Kohta pitää toimia.

Kuukaudet ja päivät vierivät. Tänä aamuna koitti se hetki, jolloin Ulpu ei enään saakkaan pilleriä kahdesti viikossa. Laskimme eilen Ullan kanssa mahdollisimman tarkkaan aikataulua, ettei käy niin että olen keikkareissulla bändin kanssa kun tuore äitikissa tarvitsisi minun tukeani. Nyt aikataulut on synkronisoitu ja odottelemme vain juoksuja…ja niitä seuraavia juoksuja joista sitten pääsee astumaan. Aikatauluja on vaikea tehdä kovin tarkoiksi koska emme tiedä yhtään Ulpun luontaista kiimasykliä. Oma vika, mutta ensimmäiset juoksut sattuivat sellaiseen hetkeen elämää että unensaanti oli tärkeämpää kuin huutavan kissan syklit.

Ulpu ei taida tietää että elämä heittää keväällä häränpyllyä.

Tänään pitää varata aika CatVettiin maanantaiksi jolloin Ulpusta otetaan tarvittavat testit, veriryhmämääritykset ja rokotukset. Joudun samalla pyytämään uutta matoreseptiä kun vanha on jotenkin hukkunut. Matolakkeenä käytämme nykyisin vain kertatablettina annettavaa reseptillistä Milbemaxia, sillä edellisellä kerralla laajakirjoinen Axilur aiheutti kissoissa jotain pahoinvoinnin oireita.

Pentuasian tiimoilta olen joutunut kärsimään myös epävarmasta epätietoisuudesta. Haluan kokea pentujen alkuelämän kokonaisuudessaan ja se oli yksi syy miksi tyttökissaan päädyimme. Silti, nyt kun asiat alkavat konkretisoitumaan minua jännittää ihan kamalasti..välillä jopa pelottaa. Päässä pyörii ajatus siitä että JOS kaikki ei menekkään hyvin, mitä JOS Ulpulle tapahtuukin jotakin?? Pieni tyttökissamme on koko taloutemme ihmeellinen silmäterä jota hemmottelee piloille poikakissat ja me ihmiset.

Järki kertoo toista. Ulpu on terve ja hyvinvoiva naaras joka on ihanteellisessa lisääntymisiässä, ja kuten kaikilla elollisilla olennoilla lisääntyminen on loppupeleissä ainoa tehtävä kullakin lajilla. Miksi siis pelkäisin? Osaavaa apua tulee olemaan varmasti jokapuolella jos siihen olisi tarvetta, silti ajatukset pyörivät välillä erilaisten kauhuskenaarioiden pariin. Huoh.

Kevättalven valokylpy

Viikonloppuna pitää vielä hammasharjailla kissoja ja lähettää sienitestit eteenpäin sekä ottaa pumpulipuikkoon Ulpun sylkeä ja lähettää Amerikkaan. Ihan hullulta tuntuvaa hommaa, mutta tälläisellä varmistetaan se, etti Ulpu vahingossakaan kanna meidän tietämättä sellaisia ikäviä asioita kuin esimerkiksi PRA.

Viikko sitten täpläiset aiheuttivat hieman huolta kun ensin alkoi aivastelemaan Ulpu ja pian sen jälkeen Juno. Paavolla ei ollut mitään oireita. Tarkkailin koko aivastelurupeaman (joka kesti useamman päivän) valuuko silmistä tai nokasta mitään ylimääräistä. Ei valunut.  Junolta lähti äänikin, ja silloin totesin että nämä pohjakarvattomat hienostokissat olivat saaneet vetoa 🙂 Joko pesun yhteydessä tai muuten.. Onneksi vaiva meni ohi ja nyt jaksetaan taas leikkiä ja touhuta!

Ulpu tykkää peruuttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ulpu ei ole Helkama.

Juno keskittyy sohvanraapimiseen

Tämä koko pentuhomma on jännittävää eikä vähiten siksi että meillä asuu Juno. Juno ei ole kiltti kissa läheskään aina, ja siksi jännittää miten se suhtautuu tuleviin pentuihin. Toimiiko implantti vielä silloin kun pennut syntyvät? Miten Juno suhtautuu pentuihin? Entä Paavo?

Ilmassa leijuu kauheasti kysymyksiä mutta pakko kai se on katseltava ja ihmeteltävä päivä kerrallaan. Tänään, kun otin kissoista tuoreita kuvia sain Junosta jälleen sellaisen otoksen jossa herra esittelee kollikissan parhaat puolet. Kolli voi olla mahtava ilmestys ja todellinen minikotileijona ❤ Kyllä kolleissa on jotain sellaista karismaa, ettei neitikissat sitä ikinä tule päihittämään.

 

Kissalogiaa.

Sanat ”lajityypillinen”, ”laadukas”, ”luovutusikä” ja ”aktivointi” ovat sellaisia sanoja laadukkaan ruuan lisäksi joka tuntuu internetissä aina aiheuttavan kiivasta keskustelua siitä, missä ja milloin mennään yli hilseen. Puhumme nimittäin lemmikeistä ja tarkemmin vielä: Kissasta.

Löysin uuden blogin jota pitää todellakin alkaa lueskelemaan –> Linkki

Blogissa pohditaan eläinten (muidenkin kuin kissojen) koulutusta, käytöstä ja niitä luontaisia tarpeita joita ihmiset usein tulkitsevat väärin.

”Tuo kissa on ärsyttävä-!!” vaan aina se ei mene niin. Tässä asiassa myös minä joudun ottamaan hatun kouraan ja vaihtamaan näkövinkkeliä.

Tunnustan että olen etsinyt kissakirjoja, oikeastaan kissan käytös kiinnostaa. Suomalaiset teokset ovat lähes aina tasoa ”pentu tarvitsee uuteen kotiin tullessaan oman ruokakupin ja hiekka astian..”. Tuollainen ei palvele minun tarpeitani tai mielenkiintoani laisinkaan. Kaikki vähänkään kiinnostavat kirjat kissoista ovat ruotsiksi, englanniksi tai saksaksi.

Näin ennen joulua Akateemisessa kirjakaupassa ison kirjan jossa oli kuvien kera selitetty kissan sairauksia, oireita, käsiteltiin odotusaikaa ja synnytystä. Se kiinnosti, mutta oli ruotsiksi ja jäi hyllyyn. Minkä ihmeen takia tuntuu että jokaiseen kissakirjaan pitää tunkea sivutolkulla rotukuvauksia, pentu tulee taloon lukuja höystettynä kissa aiheisilla ällösöpöillä sloganeilla ja heitoilla kuten:  ”Mikään ei ole niin kauhistuttavaa kuin loukkaantunut kissa.”

Minua kiinnostaa sellaiset asiat (sairauksien lisäksi) kuten; miten kissa näkee maailman ja miksi se toimii joskus hassusti. Meitä ihmisiä saattaa naurattaa kissan temput vaikka samalla näemme että se hassunhauska pikkukissa onkin itse hyvin tosissaan puuhansa kanssa. Tänään tulin miettineeksi että kun me yritämme oppia ymmärtämään kissaa, voiko kissa oppia ymmärtämään meidän elekieltä ja jos voi niin kuinka paljon?? Koira ymmärtää tutkitusti paljonkin. Paavo saalistaa kärpästä ja minä saatan nauraa, mutta olisiko minusta kivaa että joku tulisi irvailemaan kun olen hukannut purkinavaajan ja yritän avata hernekeittopurkkia??

Kissan tohina on meistä se on hassua..ymmärtääkö kissa että nauramme sille että hän on tosissaan?? Näkeekö kissa värejä? Miksi kissat munii (kaikki kissanomistajat tietävät sen muna-pönötyksen)? Miksi kissat nisoilevat tai ahmivat? Miksi kissa osoittaa mieltään, vai voiko se osoittaa?

Minulle on lapsesta saakka opetettu että eläimelle (silloin koira) ei saa koskaan nauraa jos tilanne on uusi, outo tai muuten vain nolo. Eikö varmasti voisi ajatella että sama pätee kissoihin? Itse uskon että pätee, mutta siihen olisi kiva saada kirjatietoa päälle. Kissa voi olla -ja onkin! ajatusmaailmaltaan hyvin erillainen kuin koira.

Tästä aiheesta tulee varmaan kirjoiteltua myöhemminkin.

Loppuun vielä parit amerikan kieliset linkit, joita ihme kyllä jaksaa lueskella 🙂

FabCats

The Indoor Pet Initiative

…Ja tämä kaikki tuli vain mieleen kun pesin tänään Junon (ja vähän Ulpua). Olen ehjä ja kokemusta rikkaampi. Se meni 10000000x paremmin kuin uskalsin toivoa.