Tag Archives: Kiima

Maistiaisraati

6 Tam

Meillä on ollut hieno mahdollisuus olla Orijenin makuraadissa mukana jo pidempi tovi. Orijenin tuotteita taloudessamme onkin käytetty satunnaisesti aikaisemminkin, mutta koko tuotekavalkaadiin emme ole päässeet vielä tutustumaan.

Kaikki kissani ovat kovasti varsinkin raksujen perään joten odotukseni olivat korkealla kun sain testiin Regional Red– raksupussin. Tuoteselosteen mukaan pussista löytyy 80% lihaa sisäänlukien alla olevan ainesosaluettelon. Hyvältä näyttää!

INGREDIENTS
Boneless wild boar,* boneless lamb,* boneless beef,* beef liver,* boneless pork,* whole herring,* pork liver,* beef meal, lamb meal, herring meal, salmon meal, pollock meal, lamb fat, green lentils, chickpeas, red lentils, bison,* whole egg,* yellow peas, beef tripe,* herring oil, lamb liver,* beef kidney,* alfalfa, kelp, pumpkin,* butternut squash,* spinach greens,* carrots,* apples,* pears,* cranberries,* mixed tocopherols (preservative), chicory root, dandelion root, chamomile, peppermint leaf, ginger root, caraway seeds, turmeric, rose hips, freeze-dried lamb liver, freeze-dried beef liver, freeze-dried wild boar liver, freeze-dried tripe, dried Enterococcus faecium fermentation product + vitamins and minerals
*delivered fresh

SUPPLEMENTS
Vitamin A, vitamin D3, vitamin E, niacin, riboflavin, folic acid, biotin, vitamin B12, zinc proteinate, iron proteinate, manganese proteinate, copper proteinate, selenium selenite.”

Paavo mussuttelee raksuja

 

Jännä kyllä muutamia miinuksiakin näytti pussin ”tuhoamisen” aikana nousevan esiin. Raksut syötiin, mutta siinä vaiheessa kun niitä oli useampana ruokintakertana putkeen kupissa huomasin että kissat hieman kaipailivat jotain muutakin. Arvelen syyn johtuvan mahdollisesti voimakkaasta mausta ja omaan silmään osuneen huomion raksujen murumaisuudesta, pölymäisyydestä. Raksujen pinnalla oli ikäänkuin jauhoa tai vastaavaa, se saattaa lisätä kissan suussa kuivuuden tunnetta.

Raksu on kooltaan pieni, joten luulisi uppoavan myös pikkukissojen/pentujen suuhun. Omista kissoistani ainoastaan Ulpu tuntuu pureskelevan raksunsa, pojat hotkivat ne kokonaisina.

Maisteltavana on ollut myös herkkuja. Tietenkin, niistä minun kissani tykkäävät oikein kovasti!

Kylmäkuivatut herkut ovatkin suosittuja. Pussin kerran avattua varsinkin pojat olivat sitämieltä että ”kaiken voisi syödä ihan just kerralla”. Itse pidän kylmäkuivatuista kissanherkuista muutamasta syystä. Ne eivät ole voimakkaan hajuisia,  säilyvät hyvin ja ovat ehkä yksi terveellisimmistä herkkuvaihtoehdoista omalle karvaturkille.

Alberta Wild Boarissa ei ole ainesosina muuta kuin sitä itseään. Villisikaa ja villisian maksaa. Tämä oli näistä herkuista selvä suosikki.

Tundra Treatsissa on useampaa ainesosaa tarjolla ja kyllä kissat oikein mielellään näitäkin söivät. Tätä pussia ei kuitenkaan yritetty repiä käsistä 😉

Kissojen elämä rullaa oikein mallikkaasti muuten. Pähkinän kuoressa Juno on lihonut, Paavo on vain oma ihana itsensä ja Ulpulla on kiima uuden vuoden kunniaksi.

Vietämme nyt hieman seesteisempää kissa-aikaa täällä kotosalla. Voi olla että ensi talvena onkin sitten EHKÄ jälleen useampi kissa jaloissa pyörimässä. Saas nähdä..

Sitä ennen jatkamme herkkujen testailua (sopii Junolle aivan huippu hyvin!) ja vatsojen kasvattelua ja rapsuttelua 🙂 .

Kuva tältä aamulta 6.1.2016

 

 

Mainokset

Päiväkahvihetki Haagassa

9 syys
Harmikseni on ensin pakko todeta, että tästä tulee kuvaton kirjoitus. Tekniikan ja suorituskyvyn kanssa on ollut ”pienimuotoisia” haasteita viime aikoina, eikä kone suostu tallentamaan kuvia kuin satunnaisesti. Asia on työn alla, mutta tähän hätään en ratkaisua keksinyt 🙂
 
 

Tietenkin, kertakaikkiaan siis tietenkin Ulpulla alkoi kiima samaan aikaan kun minä palasin kesälomaltani töihin. Tietenkin! Ei näitä asioita kesiksellä hoidella ehei.

Kiima vain oli kovin omituinen. Olen aikaisempiin (saman aiheen) posteihin liittänyt videopätkän pikkukissan mouruiluista ja näin oltiin aina mentykkin paitsi nyt.  Ulpu ei laulanut.

Kiima näkyi aluksi hellyydellä, kiehnäilyllä ja flirtillä. Ulpu kiehnäili epätyypilliseen tapaan itsensä helposti kumoon. Ihan vahingossa tietenkin niin, että hopeakissan pylly vilahti aivan ohimennen huolettomasti Junon naaman ohi. Juno alkoi komentelemaan. Nah-nah-äh.

Ulpu nukkui kanssani muutama yön makkarissa aivan hiljaa ja tyytyväisenä. Ei huutanut mutta muuten taisi olla aivan sekaisin. Eipä eräänä iltapäivänä tarvinnut minunkaan kuin selästä kerran silittää niin häntä kääntyi sivuun komeasti kuin pyörän turvavisiiri. Ulpu ei laulanut edelleenkään. Epäilin kovasti kiiman aitoutta. Kasvattaja sanoi että oho. Mietittiin.

Ulpu pääsi Junon kanssa iltapäiväkahveille. Pullat oli kirjaimellisesti pöydässä, mutta aikamiespoika Juno olisi kovasti pitänyt rauhallisemmasta tahdista. Illan aikana Juno astui Ulpun ainakin neljä kertaa, noin kuusi taisi jäädä toteutumatta Junon rauhallisen puuhastelun vuoksi. Ulpulla meni hermot kun herra vain piti niskasta kiinni ja huuteli tytön niskaan ties mitä lurituksia.. Junon puolustukseksi mainittakoon että edellinen morsian on ollut yli kaksivuotta sitten ja välissä miehuus oli poissa kemiallisen kastraation, eli implantin vuoksi.

Yöllä en kuullut yhtään lisäastumisia, eikä niitä ollut seuravanakaan päivänä. Kumpikin menetti mielenkiintonsa täysin yhden kahvihetken jälkeen. Junoa kiinnosti enemmän statistiikka. Aina kun jompikumpi heräsi oli aina pakko mennä heti hajuposteille, mutta se siitä. Faktat oli saatu talteen.

Ulpu ei huudellut koko loppujuoksun aikana kuin yhden laulun. En tiedä oliko se osoitettu minulle vai Junolle.

 

Olin (ja olen vähän vieläkin) aivan varma että myttyyn meni. Tuossa oli niin paljon epänormaalia että ei voi natsaa. Ei tietenkään. Ainoa joka täällä hokee mielissään että: ”saletisti natsaa!”  on se omituinen laulamaton hopeatyttö. Yleensä nirsoileva tai ainakin vähäruokainen Ulpu söisi nyt mielellään oikein kovasti. Ainakin ihan saman verran kuin kaverinsa sitä yli kaksikiloa suuremmat poikakissat. No saa se, ja se näkyy painossa. En antaisi niin reippaasti ruokaa ellei Ulpulla olisi muitakin todisteita takataskussa.

  • Nisät. Ne tuntuu vatsaa silittäessä enemmän kuin ennen.
  • Hellyyden tarve ( ja saa koskea mahaan!)
  • Mammatyyli uniasennoissa. Ulpun on normaalioloissa mytty, nyt nukkumatyyliä kuvaa lähinnä riepu.
  • Painon nousu. Viime viikosta lähtien paino on noussut melkein 10g/päivä
  • Niin ja se ruokahalu.

Tätä kirjoittaessa Ulpulla alkaa lähenemään raskauden puolivaihe jonka  ylitettyään alkaa merkit näkymään vielä selvemmin.

Kuvia lisäilen ehkä myöhemmin ja jälkikäteen.

 

 

 

Ulpu <3 ÄIJÄ

25 Hel

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tässä pieni blogipäivitys vielä Ulpun lemmenseikkailuista, kirjoittajan kiireet vain viivästyttivät sitä liikaa:

Olimme kasvattaja Ullan kanssa ajatelleet että astuttaisimme Ulpun pillereiden lopetuksen jälkeen toisesta juoksusta. Tämä perustui molempian väärään käsitykseen siitä että luulimme kissan aloittavan ensimmäisen juoksun melkoisen pian pillereistä saatavan hormoonin tyrehtymiseen. Eihän se sitten niin mennytkään. Ulpulla alkoi juoksu torstaina 7.2, joten ensimmäiseen juoksuun kerkesi kulua  23 päivää- siten että astutus tapahtuisi 25pvän kohdalla.
Tartuimme tähän, sillä eihän se Ulpu nyt niitä pillereitäkään ihan kauhean kauaa syönyt…noin 2,5kk kaikkiaan.

Ennen kiiman alkua kävimme CatVetissä siitostarkissa, Ulpu käyttäytyi kiltisti ja antoi ottaa verikokeenkin ihan noin vain. Kaikki testit näyttivät negatiivista ja Ulpulle merkattiin veriryhmäksi A. Kaikki hyvin siis!

No nyt kun sitten Ulpulainen aloitti kiimansa torstaina 7.2. alkoi vimmattu viestittely ja asioiden järjestely. Ulpu pitäisi saada treffeille! Sulho olikin ollut jo jonkin aikaa tiedossa ja omaa innostusta oli kovasti vaikeaa peitellä. Ulpu saisi viettää elämänsä ensimmäiset treffit sellaisen hurmurikollin kanssa jonka näkeminen muutamia vuosia sitten sai minulle pakkomielteen omaan hopeakissaan 🙂

Ulpun ensimmäisen pentueen isä tulee olemaan siis ÄIJÄ (SC Rollick Be Quick Or Be Dead, OCI ns 24 )

ÄIJÄ on aika ÄIJÄ.

Sehän ei sitten käynytkään ihan niin kuin yleensä, ÄIJÄ ei voinut tulla meille. Syitä siihen olivat mm. asunnon huoneiden vähyys (2h+k), Juno ja Paavo.. Junon implantin toimimiselle ei enään ole takuita ja olisi kurjaa että vieras kolli tulisi sekoittamaan Junon ja Paavon päät  sekä se, että meillä oli tiedossa että ÄIJÄ merkkaa 🙂

Monen mutkan kautta päädyimme erikoiselta kuulostavaan ratkaisuun, Ulpu ja ÄIJÄ kohtaisivat hotellissa. Ja minä lähtisin sinne ihmisedustajaksi katsomaan että kaikki menee hyvin.

Annoin Ulpulle vielä lauantai aamuna suuren kipon lihaa, sillä osasin varautua siihen ettei ruoka hotellissa maistu.

Hotlalla ensimmäinen kohtaaminen sujui kiinnostuneesti mutta rauhallisesti. Ulpu ei sähissyt eikä murissut komealle ÄIJÄLLE vaan tyytyi lähinnä tamppailmaan petivaatteita tassullaan, Ulpulla on hassu tapa mätkiä kaikkea outoa tassullaan ilman kynsiä. ÄIJÄkin oli Ulpun mielestä melkoisen outo, muttei Ulpu sitä viitsinyt tampata vaan siirtyi ÄIJÄn viereisiin lakanoihin 😉

ÄIJÄ ei päästä Ulpua hetkeksikään silmistään..

Kokenut kolli otti Ulpun temput aivan leikin kannalta ja ÄIJÄ pomppikin illan aikana useamman kerran leikkimielisen dramaattisesti Ulpun tassua karkuun. Tiedättehän ettei kolli tyttö ihan kauhean vakavasti ota jos sellaisia ” hui tuo lelu liikkuu” tyyppisiä loikkia tehdään kiimaisen naaraan  lähettyvillä.

Ensikohtaamisia

Ensimmäinen astuminen tapahtui jotakuinkin tunnin sisällä kissojen kohtaamisesta, ja sitten niitä tulikin tasaiseen tahtiin. Melkein kerran tunnissa ilta kymmeneen saakka. K-18 tason materiaalia kertyi yllin kyllin ja jossain vaiheessa tuntui vaikeammalta saada ”normaaleja” kuvia kun kaiken aikaa Ulpu pyöri lattialla hävyttömästi tai sitten oltiinkin itse hommissa.

Ulpu kosiskeluhommissa. Pian tämän kuvan jälkeen olitiinkin ihan muissa hommissa.

Illalla kissapariskunta uupui ja molemmat kömpivät jalkoihini lepäilemään. En herännyt laisinkaan enään yöllä astumisiin vaikka siihen että ÄIJÄ kävi raksukipolla havahduin. Uskallan väittää ettei astumisia enään yöllä ollut. Ulpu piti majaa koko aamun sängyn alla ja ÄIJÄ sängyn vieressä. Siellä se säksätteli runojansa pikku Ulpulle jonka ilme oli koko aamun lähinnä: ” FTW!??” Aivan kuin kissatyttö ei tajuaisi mitään. Mistään. Hölmistynyt ilme ei siitä juuri vähentynyt että sain houkuteltua Ulpun esille herkkutikuilla.

Ulpu ei tajuu mutta joku toinen tajuu ja vähän päälle..

Pariskunta sunnuntai aamuna

ÄIJÄ haettiin takaisin kotiin ja mekin saimme kyydin omaamme. Kotipuolessa kollit ottivat Ulpun avosylin vastaan ilman minkäänlaisia sähinöitä. Ulpu oli niin väsynyt että unohti vallan juoksunsa ja lepäili iltaan saakka. Kyllä se juoksukin sieltä takaisin tuli, saimme ihailla sitä ihanuutta vielä muutaman päivän ennen kuin lopetti.

Juoksun loppupäässä meinasi loppua myös Ulpun koko ruokahalu, ja se huolestutti minua kovasti. Hotellilta paluun jälkeen ei meinannut mikään muu kuin raksut maistua vaikka juuri ennen treffeille lähtöä lauantaina Ulpu söi possun sydäntä aimo palan. Pientä kikkailua oli tiedossa, ruokien sekoittelua, huijaamista ja puijaamista..ilmankaan en voinut jättää (niin kuin poikien tapauksessa olisin tehnyt) sillä Ulpulla saattaa olla pikkuisia vatsassa.

Vasta nyt hieman yli 2vko astutuksesta voin sanoa että Ulpun ruokahalu on palautunut entiselleensä.

Raskauden merkkejä odotellaan sormet ristissä, mutta vielä ei voi mitään varmaa sanoa. Ainoa asia joka edes ”hieman” lupailee hyviä uutisia odottaville ihmisille on se, että Ulpu on muutaman päivän viihtynyt makuuhuoneessa itsekseen kerällä nukkuen. Tulee kuitenkin vielä illalla leikkimään, mutta on selkeästi normaalia enemmän itsekseen..

Kohta pitää toimia.

18 Tam

Kuukaudet ja päivät vierivät. Tänä aamuna koitti se hetki, jolloin Ulpu ei enään saakkaan pilleriä kahdesti viikossa. Laskimme eilen Ullan kanssa mahdollisimman tarkkaan aikataulua, ettei käy niin että olen keikkareissulla bändin kanssa kun tuore äitikissa tarvitsisi minun tukeani. Nyt aikataulut on synkronisoitu ja odottelemme vain juoksuja…ja niitä seuraavia juoksuja joista sitten pääsee astumaan. Aikatauluja on vaikea tehdä kovin tarkoiksi koska emme tiedä yhtään Ulpun luontaista kiimasykliä. Oma vika, mutta ensimmäiset juoksut sattuivat sellaiseen hetkeen elämää että unensaanti oli tärkeämpää kuin huutavan kissan syklit.

Ulpu ei taida tietää että elämä heittää keväällä häränpyllyä.

Tänään pitää varata aika CatVettiin maanantaiksi jolloin Ulpusta otetaan tarvittavat testit, veriryhmämääritykset ja rokotukset. Joudun samalla pyytämään uutta matoreseptiä kun vanha on jotenkin hukkunut. Matolakkeenä käytämme nykyisin vain kertatablettina annettavaa reseptillistä Milbemaxia, sillä edellisellä kerralla laajakirjoinen Axilur aiheutti kissoissa jotain pahoinvoinnin oireita.

Pentuasian tiimoilta olen joutunut kärsimään myös epävarmasta epätietoisuudesta. Haluan kokea pentujen alkuelämän kokonaisuudessaan ja se oli yksi syy miksi tyttökissaan päädyimme. Silti, nyt kun asiat alkavat konkretisoitumaan minua jännittää ihan kamalasti..välillä jopa pelottaa. Päässä pyörii ajatus siitä että JOS kaikki ei menekkään hyvin, mitä JOS Ulpulle tapahtuukin jotakin?? Pieni tyttökissamme on koko taloutemme ihmeellinen silmäterä jota hemmottelee piloille poikakissat ja me ihmiset.

Järki kertoo toista. Ulpu on terve ja hyvinvoiva naaras joka on ihanteellisessa lisääntymisiässä, ja kuten kaikilla elollisilla olennoilla lisääntyminen on loppupeleissä ainoa tehtävä kullakin lajilla. Miksi siis pelkäisin? Osaavaa apua tulee olemaan varmasti jokapuolella jos siihen olisi tarvetta, silti ajatukset pyörivät välillä erilaisten kauhuskenaarioiden pariin. Huoh.

Kevättalven valokylpy

Viikonloppuna pitää vielä hammasharjailla kissoja ja lähettää sienitestit eteenpäin sekä ottaa pumpulipuikkoon Ulpun sylkeä ja lähettää Amerikkaan. Ihan hullulta tuntuvaa hommaa, mutta tälläisellä varmistetaan se, etti Ulpu vahingossakaan kanna meidän tietämättä sellaisia ikäviä asioita kuin esimerkiksi PRA.

Viikko sitten täpläiset aiheuttivat hieman huolta kun ensin alkoi aivastelemaan Ulpu ja pian sen jälkeen Juno. Paavolla ei ollut mitään oireita. Tarkkailin koko aivastelurupeaman (joka kesti useamman päivän) valuuko silmistä tai nokasta mitään ylimääräistä. Ei valunut.  Junolta lähti äänikin, ja silloin totesin että nämä pohjakarvattomat hienostokissat olivat saaneet vetoa 🙂 Joko pesun yhteydessä tai muuten.. Onneksi vaiva meni ohi ja nyt jaksetaan taas leikkiä ja touhuta!

Ulpu tykkää peruuttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ulpu ei ole Helkama.

Juno keskittyy sohvanraapimiseen

Tämä koko pentuhomma on jännittävää eikä vähiten siksi että meillä asuu Juno. Juno ei ole kiltti kissa läheskään aina, ja siksi jännittää miten se suhtautuu tuleviin pentuihin. Toimiiko implantti vielä silloin kun pennut syntyvät? Miten Juno suhtautuu pentuihin? Entä Paavo?

Ilmassa leijuu kauheasti kysymyksiä mutta pakko kai se on katseltava ja ihmeteltävä päivä kerrallaan. Tänään, kun otin kissoista tuoreita kuvia sain Junosta jälleen sellaisen otoksen jossa herra esittelee kollikissan parhaat puolet. Kolli voi olla mahtava ilmestys ja todellinen minikotileijona ❤ Kyllä kolleissa on jotain sellaista karismaa, ettei neitikissat sitä ikinä tule päihittämään.

 

Paska Juno ja sian kylkiluut

31 Lok

Ulpun kiima kesti kaikkiaan kuusi pitkää päivää. Vihdoin ja viimein mourut vaimenivat ja elämä palasi tuttuihin arkirutiineihin. Nyt olemme saaneet takaisin säpisevän pikkutyttömme joka on viime aikoina kunnostautunut tutkimusmatkailijan roolissa. Ulpulla on aloitettu pillerit, joita neiti syö 1/2 tablettia kaksi kertaa viikossa. Annoksen jakaminen ehkäisee kuulemma pillereistä läpijuoksua joten sitten näin. Pillereitä syödään alustavasti ainakin vuoden loppuun saakka.

 

Kollit ja talon ihmisväki olivat huomattavan helpottuneita ja varsinkin Juno oli silmin nähden tyytyväinen siitä, että nyt olisi taas hänen vuoronsa show-rintamalla. Juno olikin ollut yllättävän kiltti Ulpun juoksun aikana mutta heti sen loputtua herra on pitänyt visusti kiinni siitä että hänen perässään menee koko talous silloin kun HÄN haluaa. Ihan paska kissa, anteeksi vaan 🙂 Keittiössä huutelua, kaappeihin kiipeämistä, Paavon kiusaamista, narujen syömistä ja mikä parasta..lattialle paskomista! Helvetti sentään, että ottaa päähän.

Yleensähän lattialle tarpeensa tekevällä kissalla on siihen syynsä (terveydellinen, hiekka ei sovi tai laatikko on likainen..) mutta Junon kohdalla siitä ei tunnu olevan kyse. Kyse on mielenilmauksesta ja tässä pari esimerkkiä siitä:

  • Herätyskello soi ja makkarin ovi on kiinni. Torkutan, vaikka Juno huutaa oven takana aamiaista. Torkun 10min jonka jälkeen havahdun siihen että oven takana joku kuopii ja ylläri, siellä on pökäleitä.
  • Juno on menossa tarpeilleen. Menee ensin maton alle ja sen huomattuani sanon aivan normaalin ääneen: ” Juno mene laatikkoon”, ja kissa menee sinne. Tässä kohdin piti jälleen saada ihmisen huomio itseensä.
  • Menen makkariin lukemaan kirjaa ja laitan oven kiinni. Sillä siunaamalla Juno tekee kikkareet eteiseen.
  • Juno tekee pahojaan tai kiusaa talon muita kissoja. Junoa komennetaan, ihmisillä menee käpy ja käyvät parvekkeella savuamassa. Juno huutaa oven takana ja menee eteiseen tuottamaan pökäleitä.

Miltä kuulostaa?? Hiekkalaatikkoja on kaksi (aina ollutkin ja ei tunnu olevan ongelma), ne siivotaan 2 kertaa päivässä sekä ”hajuhaittojen yllättäessä”, kaikki pissat menevät oikeaan osoitteeseen sekä myös pökäleet jos ihmisiä ei satu olemaan ihailemassa/komentelemassa. Toisinsanoen Juno tekee tarpeensa sinne minne kuuluukin ellei kukaan ole tuloksia kauhistelemassa. Ihan sairasta! 🙂

Aurinkokuningas tyytyväisenä valtaistuimellaan

Sitten muihin juttuihin..

Sain kaverilta kolme sian kylkiluuta vähän niikuin testiksi. Ne myydään usein muutaman kilon paketeissa joten sellaisenaan jää varmaan jatkossa hankkimatta. Kylkiluut olivat niin iso hitti kissojen kesken että minä ihan yllätyin! Tuntui riittävän ihan iltaruuaksi..

Kaikki juoksivat luut suussa omiin mutustelupaikkoihinsa, pitivät karvat pystyssä, ja muristelivat koko ruokailun ajan kuin varoittaakseen muita ennakoivasti. 15cm luinen lihapala kutistui (kerrankin hitaan ruokailun jälkeen..) 5cm luun tyngäksi. Kotikissat muuttuivat hetkessä savannien saalistajiksi ja aiheuttivat minulle siten suuria onnenhetkiä.

  Paavo ja Ulpu ovat lähentyneet Ulpun juoksun jälkeen. Aivan kuin Paavo vihdoin kelpuuttaisi pienen tyttöpennun aikuisten seuraan. Paavo on nimittäin järjestelmällisesti suhistellut pienen täpläkissan matkoihinsa jos Ulpu on edes vihjannut että Paavon kainaloon saattaisi tehdä mieli. Junollahan on sinne ollut koko ajan all exclusive- oikeudet ja Ulpu on usein joutunut nukkumaan yksin.

Paavo ja Ulpu päivälevolla

Ihana kasa!!

Tokihan tärkeinta useamman kissan talouksissa on se ettei kukaan katti stressaannu kissakemioista tai niiden puutteesta. On toki ymmärrettävää ettei kaikki kissat tykkää toisistaan, aivan kuten meillä ihmisilläkin on eroja toimeentulemisen kanssa eri henkilöiden välillä. Tästä syystä revin aina mielettömiä onnen hetkiä kun näen meidän lauman kasassa, yhtenä saumattomana riiviötiiminä. Tälläisten hetkien näkeminen saa minut ajattelemaan että meillä asuu maailman parhaat kissat, kunnes huomaan taas juoksevani Junon perässä sammuttelemassa tulipaloja ja siivomassa kikkareita..

Seuraava päivtys liittyneekin sitten taas näytelmiin. Tulevana viikonlopppuna meidät (= minut, Junon ja Ulpun) voi bongata molempina päivinä Ery-Sydin drive in näyttelystä.

Ulpusta tuli NAINEN.

21 Lok

Heipä vaan kaikille manaajan mailta.

Ulpulle tuli ensimmäinen kiima iässä 11kk ja 15 pvä. Meille ihmisille mahdottoman huonoon aikaan, mutta niinpä nämä asiat taitavat eläintalouksissa aina mennä..

Kaikki alkoi torstai iltana kun palasin töistä. Mieheni valitteli että Ulpu on ollu aivan mahdoton koko illan. Reippaasti ennen puoltayötä oli koettu ja tallennettu alkusoitot tuosta kamalasta mouruamisesta. Minun oli pakko ottaa Ulpu yöksi makkariin kanssani eikä meistä kumpikaan nukkunut tuona yönä.

Tässä videossa (jonka kuvasin perjantai aamuna) Ulpu vasta lämmittelee ääntänsä rakkauden aarioihin.

Mouruaminen sai pian mahtavat mittasuhteet ja odotimme kauhulla milloin naapurit ryntäisivät valittamaan kissojen pahoinpitelystä.. Toinen asia mitä pelkäsimme oli se missä vaiheessa taloutemme kollit kiinnostuisivat neidin viettelevistä karjahteluista.

Paavo on leikattu ennen sukukypsyyttään mutta silti viriili kolli on aikaisemmin kunnostautunut Junon lempimisellä. Junolla on implantti, mutta emme tiedä yhtään kuinka se vaikuttaisi jo aikaisemmin kahden pentueen isäksi tulleella kollilla. Tavat ja käytösmallit halukkaan neidon läsnäollessa voisivat tulla hyvinkin nopasti herran mieleen.

Perjantaina Ulpu oli jo valmista kauraa. Kierii lattialla ja muuttuu mäyräkoiraksi aina kun on mourunnut itsensä hurmioon. Hämmentävää kyllä kolleja ei kiinnosta. Ei sitten yhtään! Paavon ainoat huomion osoitukset kiimaiselle pennulle ovat olleet sähinää ja kiukkuisia ohituksia. Paavo ei tykkää metelistä. Juno puolestaan on käyttäytynyt hämmentävän viileästi. Näiden neljänpäivän aikana olemme kaksi kertaa huomanneet että Juno on kömpelösti kiivennyt Ulpun päälle niskasta kiinni pitäen, mutta jo ihmisen seisomaan nouseminen on riittänyt yrityksen tyrehdyttämiseen.  Kissat ovat olleet siis samassa tilassa keskenään meidän hereillä ollessa lähes poikkeuksetta. Juno onkin saanut paljon ekstrahuomiota hienosta käytöksestään. Olenpa ollut huomaavinani kolleilla myös suoranaista Ulpun välttelyä hetkittäin!

Vaikka Ulpu tyrkyttää itseään HIRVEÄN aktiivisesti Junolle reaktio on melkein joka kohtaamisessa suurin piirtein tälläinen:

Meitä ihmisiä Ulpun meininki on säälittänyt ja naurattanut. Pahimmassa väsymyksen aallossa myös turhauttanut. Ulpu ei näytä itsekään tajuavan mitä päänsisällä tapahtuu ja katsoo meitä välillä kysysvästi: Minustako tuo kauhea melu lähtee?

Toiveita kiiman hellittämisestä pitää ilmassa nyt jo hyvin väsynyt pikkukissa. Ulpua nukuttaa ihan kauheasti vaikka suusta tuleekin matalaa mouruamista.

Kun kiima loppuu aikanaan aloitamme Ulpulle pillerikuurin. Pieniä pillereitä saa sitten kissa napostella joulukuun loppuun saakka.

%d bloggers like this: