Tag Archives: Pesä

Kissaperhe

27 Lok

Pennut täyttävät tämän viikon lopussa kaksi viikkoa. Siihen nähden muutama pentu kasvaa nelikosta huimaavaa vauhtia. Jos muistatte edellisen pentueen lempeän jättiläisen Puustin, voin vertailuksi kertoa että toinen hopeatytöistä Tyyne sekä ainoa poika Roco ovat menneet jo huimasti Puustin painojen ohi.. Nyt kun pennut ovat 11päiväisiä ne ovat kirineet Puustin ohi jo hieman yli 10grammaa. Roco ja Tyyne ovat molemmat jo hieman yli 290grammaisia! Seuraamme mielenkiinnolla jatkuuko kasvu samaa tahtia ja missä vaiheess Roco kirii Tyyneen poikamaisen välimatkan..

Pakkaukset söpöilemässä

Pennut osaavat jo monia asioita. Uusimpia tempuja ovat hapuileva istuminen, kaverin pureminen hampaattomalla suulla sekä pienimuotoinen kömpelö paini mamman ja muiden sisarusten kanssa. Aika kuluu kuitenkin pääasiassa vielä nukkuen ja maitobaarissa.

Ulpu viettää aikaansa tiukasti pesäkopassa, ehkä vielä tiukemmin kuin edellisten pentujen kanssa. Tähän saattaa olla niinkin yksinkertainen syy kuin imetys. Muutaman päivän aikana minulle on alkanut valkeamaan, että maitobaarin täyskattaukseen mahtuu keskimäärin vain kolme pentua kerrallaan. Tämä näkyy painoissa siten, että välillä aamu ja iltapunnitusten lukemat näyttävät jonkin (toistaiseksi aina eri pennun) kohdalla samaa. Mutta seuraavalla nosto onkin jo lähemmäs 20grammaa. Ainoa joka tuntuu tissinsä aina ottavan on Tyyne. Massasta on tässä asiassa hyötyä.

Väriero. Tummempi on Iipi ja tuo herkullinen kinuski on tietenkin Roco

Jostain syystä Ulpu on myös viimepäivien aikana kunnostautunut yksittäisen pennun pesästä pois repimisellä. Ensin luulin kyseessä olevan jonkinlaisen muuttoyrityksen kun löysin makkarin lattialta kiljuvan rääpäleen. Tästä ei kuitenkaan kai ole kyse, koska homma jää aina siihen. Ulpu tulee sitten kertomaan että ”Tee jotain, se huutaa!” En ole vielä oikein ratkaissut mistä tämä käytös johtuu. Voisin kuvitella että jos pentu olisi sairas, haisisi oudolle tms. kissaemo voisi näin toimia, mutta kaikki ovat terhakoita ja hyvin kehittyviä. Pesästä poistettu pentu ei sitäpaitsi ole edes sama vaan sekin vaihtuu. Onneksi tätä ei tapahdu mitenkään usein ja toistaiseksi aina vain kotona ollessani.

Juno on osallistunut mallikkaasti välillä pentujen hoitoon, ja viettääkin pesässä välillä pitkiä aikoja yhdessä Ulpun kanssa. Valvomatta en kuitenkaan Junoa uskalla huoneeseen jättää. Eristän pojat makkarista pois aina kun en ole kotona , ihan vain varmuuden vuoksi.

Kissaperheen arkea. Vasemmalta lähtien: Tyyne, Juno,Iipi Ulpu, Roco ja Naga

Tällä viikolla keskityn uusien silmäparien bongaukseen. Nyt molemmat silmät ovat auki jo Tyynellä ja Iipillä, Naga on saanut yhden silmän auki ja pentueen kuopuksen Rocon silmät alkavat myös raottumaan.

Iipi taisi nähdä isänsä ensimmäistä kertaa. Huojuva pää tarkasteli isoa kissaa pitkään ja sitten se kaatui.

Mainokset

Heiluva pää – Huojuva pylly. Pennut täyttivät tänään kolme viikkoa.

8 touko

Meidän talouden pienimmät asukit kasvavat kyllä hurjaa vauhtia! Kahden viikon paikkeilla alkoi kaikkien silmät aukeilemaan ja nyt kolmen viikon rajapyykillä huomaan että myös korvat alkavat olemaan täysin pystyssä. Kasvun mukanaan tulleet muutokset näkyvät myös ruokailutottumuksissa. Enää ruokaa ei tarvita tunnettain, eikä pennut koe jatkuvaa tarvetta yhteisiin ruokailuhetkiin (vaikka niitäkin tosin on). Useimmiten pennut kuitenkin tuntuvat nauttivan maitonsa yksin tai pareittain. Myös kuulo ja näkö alkaa selvästi pelittämään päivä päivältä paremmin. Nyt kun pentupesälle menee, sieltä nousee heti muutama pikku alien tuijottamaan vakavasti isoa ihmistä.

Tänään on Piraattipentueen kolmeviikkois-synttärit ja niitä juhlittiin tavan mukaan maitobaarissa. Ihmisväki on aivan pentujen lumoissa ja kehityksen seuraaminen on mielenkiintoista hommaa. Joka päivä opitaan uutta ja yksilöiden luonne erot alkavat jo hieman näkymään.

Nami- Nami!!

Niin sanotut ”työnimetkin” on pennuille jo  löytyneet.

Ensimmäisenä syntynyttä tyttöpentua kutsumme Helmiksi. Helmi on kaunis nimi ja kuvaakin tätä mustavalkoista pikkuprinsessaa varsin mainiosti. Aikoinaan kun mietin Ulpun kotinimeä pyörittelin pitkään Helmi-nimeä vaihtoehtona ja olin siihen jo kallistumassa kun tajusin että Ulpuhan on Ulpu! Helmi- nimi oli siis vähän niin kuin jonossa tuloillaan.. Helmi on itse ystävällisyys. Se tekee kaiken vanhimman pennun oikeudella ensimmäisenä, ja tuntuu rakastavan kaikkea. Ainakin kaikki saavat pusuja pikku Helmiltä.. Helmi ei myöskään piippaa, ei marise mutta muut saavat tältä uskalikolta kyytiä. Helmi on jo varhaisessa vaiheessa imenyt äidiltään maidon mukana tiedon mistä poikia kannattaa purra..

Northalla Granuaile // Helmi 3 vko

 

Toka tonkeli, tuo valeviiksinen ”pikku-äijä” on Gubbe. Lieneekö tarvetta tätä kauheasti avata, sillä kaikki varmaan arvaavat että isä ÄIJÄn nimellä on tekemistä tämän pikkumiehen nimen kanssa. Gubbe on ruotsia sekä Helsingin slangia tarkoittaen usein (vanhaa) ukkoa, kaveria tai äijää. Gubbe on ainakin tähän asti kehittynyt hitaammin sisaruksiinsa verrattuna. Kävely alkaa vasta nyt luonnistumaan, mutta sitä harjoitellaankin paljon. Gubbe tuntuu olevan rauhallisempi ja viihtyy ehkä eniten omissa oloissaan. Tämä asia voi varmaankin muuttua, kunhan jalat alkavat polkemaan samalla voimalla kuin muillakin. Jotkut pennut kasvavat vain hitaammin, mutta voivat tehdä sitä pidempään. Yhden asian Gubbe tosin osaa tehdä mitä muut ei. Gubbe osaa kaivaa!

Nothalla Blackbeard // Gubbe 3 vko

 

Viimeinen pentu, tuo jättiläismäinen läskimasu on aivan itseoikeutetusti nimeltään Puusti. Herra kasvaa sitä vauhtia että ihan ihmetyttää. Kolmeviikkoispäivän aamuna Puusti painaa jo 475g muiden pötkiessä vielä iloisesti pienemmissä painoluokissa 378g (Helmi) ja 406g (Gubbe). Puusti on pentueen dorka. Kuvat onnistuvat usein niin pitkään kun pää ei katso kameraan, mutta jos katsoo niin..

Puustin elämän intresseihin tuntuu tässä kolmen viikon korvilla selvittää miksi Strudissa on seinät. Seiniä raavitaan, ja tuijotetaan siihen malliin että jossain vaiheessa asia varmaan pikku kissalle selviää – jos selviää.

Northalla Cagafuego // Puusti 3 vko

 

Ulpun äitiys ei ole toiminut aivan perinteisellä kaavalla, mutta yhtä kaikki, pennut tuntuvat voivan hyvin ja niin emokin. Ulpu nimittäin on rikkonut useita äitikissa-ohjeiston kohtia:

Ulpu leikkii.  ”Ei ne emot kauheesti leiki kun niillä on pentuja, ne vaan opettaa niitä sitten leikkimään”.

Ulpulla on iltariehoja. ” Emot pysyttelee aikalailla pitkälle siellä pesässä”.

Ulpulle on ihan sama keitä pesässä on, tai jopa melkein se kuka pentuihin koskee. ” Emot vahtii ja puolustaa”.

Ulpu kantaa pentuja pesästä siihen ulkopuolelle. ”Emot kantaa pentuja takaisin pesään”.

Tänään aamulla näin omin silmin kuinka Helmi mönki sturdipesästä ulos, ihmetteli hetken ja mönki takaisin. Lähipäivinä on ihmisillä tiedossa pentuhuoneen, eli makkarin lapsivarmaksi tekeminen. Kohta nuo pallon pyörii jaloissa!

Tilanne.

Ulpusta tuli äiti 17.4.2013

21 Huh

Niinhän siinä sitten kävi, Ulpu ei ole enään taloutemme pienin kissalapsi. Nyt Ulpulla on uusi uljas tehtävä jonka opetteluun menee aikaa, siinä ei sovi epäonnistua.

Ulpun laskettu aika oli maanantaina 15.4 ja sitä vasten kasvattaja Ulla saapui luoksemme kätilöksi sunnuntaina iltapäivällä. Ulpun masu oli kasvanut suureksi siitäkin huolimatta että lähes koko raskausajan tyttö oli nyrpistellyt ”oikealle” ruualle nenää. Tuntui siltä, että vain raksut maistuivat ja hyvin harvoin mikään muu.
Normaalistihan olisin pysynyt tiukkana, mutta eihän raskaana olevan kissan kanssa sovi ottaa riskejä jotka mahdollisesti vaikuttavat emon lisäksi syntymättömien pentujen hyvin vointiin.

Sunnuntaina ei tapahtunut mainittavasti mitään, Ulpu jopa liittyi poikien kanssa pienimuotoiseen iltariehaan ja meille jäi tehtäväksi kissojen ihastelu viinilasin ääressä. Minulle kerrattiin synnytyksen ja pentujen kasvun eri vaiheita joka olikin hyvä, sillä saatoin esittää omat typerätkin kysymykset myös samalla. Olin jo aikaisemmin katsellut YouTubesta kissan synnytysvideoita joten jonkinlainen käsitys tapahtumasta oli olemassa.

Kun maanantai koitti Ulpussa ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Levätessään Ulpun mahassa näkyi möyrintää ja vatsassa näkyi lieviä esisupisteluja (joita mielestäni oli näkynyt jo viikon verran). Illalla Ulpu haki pesää vimmatusti. Junon avustuksella Ulpulle järjestettiin oikein asuntonäyttö, sillä sitä mukaa kun me saimme erillaisia vaihtoehtoja pystyyn Juno kävi testaamassa ja sitten vasta Ulpu. Neiti nyrpisteli vaihtoehdoille nokkaansa, eikä lämmitetty paffilaatikkopesäkään enään kelvannut. Kaikkein paras paikka olisi ollut vaatekaapin toiseksi alin hylly, jonka sukkalaatikon takana pikku pulla oli majaillut jo ennen astutusta.

Koitimme lavastaa vastaavan tilan alimmalle hyllylle, mutta sitäkin käytiin vain kuopaisemassa ja tuhahtelemassa. Ulpu halusin sukkalaatikon taakse!

Ulpu oikealla paikalla omalla hyllyllään jo ennen astutusta

Homma ei edennyt sinä iltana yhtään sen edemmälle, ja meitä turhautti.

Tiistai koitti aivan samanlaisena kuin maanantai. Ulpu puuhaili hyvän tuulisena omia hommiaan ja kelli välillä sohvalla. Sovimme Ullan kanssa että jos Ulpu ei tiistain aikana saisi mitään aikaiseksi käyttäisimme sitä varmuuden vuoksi eläinlääkärissa keskiviikkona. Odottajien osa ei ole hääppöinen: Ensin toivotaan ja ollaan innostuneita, sitten puuduttaa ja kun vieläkään ei mitään tapahdu alkaa hermoilu…entä jos kaikki ei olekkaan hyvin?? Potkut masussa tuli tarkisteltua useaan otteeseen ja kissan mahaa paijattiin ja hypisteltiin.

Hypistelyn ohessa huomasimme jotain hassua. Ulpulla on ylimääräinen nänni!! Olin jo aikaisemmin ihmetellyt yhden nisän pienuutta ja ”kuivuutta” Ullalle, mutta en ollut tajunnut sen olevan ylimääräinen. Nyt sitten jostains syystä tuli tissit laskettua ja kuinka ollakkaan tällä yhdellä ei ollut paria. Asiaa googlailtuani olen ymmärtävinäni että se on harvinaista, joskaan ei aivan tavatonta.

Tiistai iltakaan ei ensin tuntunut tuovan tullessaan mitään sen kummempaa, ei ennen kuin Ulpu aloitteli vaivihkaa itsekseen pörräyksen puolenyön aikoihin. Joskus puoli kolmen aikoihin olimme juuri menossa torkkumaan, kun huomasin muutaman normaalia suuremman supistuksen. Ei menty sitten nukkumaan ei.

Pikku Ulpu oli todella levoton. Sähläävä ja peloissaan. Pesät eivät kelvanneet ja kaikissa asennoissa oli paha olla. Ulpu vaati Junon läsnäoloa. Kun supistelut sitten pääsivät vaiheeseen jonka tuloksena oli limatulppa, alkoi Ulpulle kelvata vaatekaapin alahylly pesäksi. Juno istui vieressä ja katsoi, mikä tuntui rauhoittavan pikkukissaa. Ongelmia syntyi heti jos Juno meni käymään muualla tai meni jollain tavalla Ulpun näköetäisyydeltä piiloon, Ulpu huusi vimmatusti ja ponnisteluista huolimatta ryykäsi Junon perään! Näytti pahasti siltä että pennut syntyisivät ihan-minne-sattuu jos emme saisi Ulpua pysymään paikoillaan (lue: Junoa Ulpun lähelle). Junoon siveltiin hieman herkkutahnaa jonka ansiosta herra pesi maukasta turkkiaan iloisesti samalla kun Ulpu työsti ensimmäistä pentuaan maailmaan.

Ensimmäinen hopea tyttöpentu näki maailman 5.20, toinen (hopea poika)  tuli  perässä likimain 20minuuttia myöhemmin. Ulpu oli paniikissa ja huusi Junolle ihan kuin tilanne olisi ollut Junon syytä. Ulpu ei osannut tehdä pienille tulokkaille mitään, pyöri vain synnytyspesässä ja aiheutti hamminkiä itselleen ja meille ihmisille. Ulla auttoi pentujen kuivaamisessa ja napanuorien katkomisessa. Tilanne tuntui sekavalta, Ulpu ei päästänyt pentuja imemään pitkään aikaan.

Vastasyntyneet

Vuosilta tuntuneiden minuuttien jälkeen Ulpu nappasi toisen pennuista ja vei sen sängylle. Kiihtynyt pikkuäiti sai meidän kyydissä toisenkin pennun samaan osoitteeseen ja vasta sängyllä maatessaan antoi ihmisten kannustamana pentujen mennä ensimmäisen kerran nisälle.

Ulpu alkoi jälleen ponnistamaan. Viimeiseksi syntyi nopealla toimituksella suurin pennuista, upea suklaahopeatabby uros. Koko synnytysporukka makaili nyt sängyllä ihastelemassa uusia tulokkaita ja me ihmiset pohdimme mahtaisiko pieniä paketteja tulla vieläkin lisääkin. Painelimme Ulpun mahaa hellästi, eikä suurempia kuhmuroita enään tuntunut. Ulpu kuittasi tyhmät painelumme nappaamalla jälleen yhden pennuista suuhunsa ja vilahtamalla nyt sitten OIKEAAN pesään johon on oli järjestetty lämpömatot ja kaikki. Siirsimme kiireen vilkkaan kaksi muuta pentua perässä jotta Ulpu voisi rauhoittua ja keskittyä täysillä uuteen maailman tärkeimpään tehtävään.

Ulpu oli vielä synnytyspäivän iltapäivälläkin kovasti huolissaan siitä mitä pennuille kuuluisi tehdä. Jos pesästä kuului kitinää, Ulpu juoksi pesälle heti ja huuti pennuille takaisin. Kun tämä ei kitinää lopettanut Ulpu tuli huutamaan minulle, aivan kuin minä olisin voinut asialle jotain tehdä 🙂

Onneksi asiat menevät usein omalla painollaan, ja nyt kirjoitushetkellä, pentujen ollessa 4vrk kaikki tuntuu sujuvan jo ihan rutiinilla. Ulpu pesee, pissattaa ja ruokkii tunnollisesti lapsiaan ja luottaa ihmiseen hieman liikaakin. Mennessäni pentujen pesälle Ulpu usein katsoo vahtivuoron vaihtuneen ja lähtee itse laatikolle, juomaan, lepäämään muualle. Silloin Ulpu tekee omia juttujaan kunnes saan parkukollin käteeni (se hopea) punnitusta varten. Silloin tulee hätä koska pentu piippaa niin kamalasti!

Videolla muutaman vuorokauden ikäisiä pentuja

Pikkukissan suuri nälkä

20 Maa

Heipä vain kaikille,

Kiireitä on ollut mutta eiköhän tännekkin kerkeä jotakin jälleen päivittelemään.

Ulpun tiineyden ensimmäiset viikot saivat minut melkein sekoamaan. Me hassut ihmiset tarkkailimme Ulpun antamia uusia vihjeitä kuin pikkuiset insinöörit 🙂 ja pohdimme päämme rikki missä vaiheessa sitä nyt OIKEASTI voi olla varma että perheen lisäystä on tiedossa. Ulpua punnittiin ja syötettiin ja etsittiin nännejä, jotka tuntuivatkin ihmiskäteen kohtalaisen pian. Mutta eihän siihen oikein voinut luottaa.. Ainahan se voisi olla valeraskautta!? Paino ei noussut ensimmäisillä viikoilla juuri laisinkaan. Se huolestutti minua. Ulpuhan oli muutaman viikon treffien jälkeen todella huonoruokahaluinen ja painon kompensoimiseen normaalitasolle meni arvatenkin aikaa.

Nyt kun raskauden puoliväli on ajallisesti ylitetty, voin vihdoin huokaista. Noin viikko sitten paino rupesi nousemaan ~ 20g vuorokaudessa, välillä enemmänkin. Samoihin aikoihin ajoittui ensimmäinen tuntuma vatsassa kasvavasta pennusta, ihan vain silittämällä. Siellä masun pehmeässä kohdassa tuntui sellainen möykky..ja toisella puolella kanssa. Olin tuona päivänä varsin iloinen!

Masu näkyy jo!

Pikkuisella kisulla on myös järkyttävä nälkä. Tällä viikolla siirrymme antamaan sille myös kolmannen annoksen päivässä, sillä pian voi olla tilanne ettei masuun mahdu tarpeeksi kerralla ruokaa. Miltä kuulostaa jos kerron että Ulpu syö yhdellä ruokintakerralla 3,5 kanankaulaa tai kukkupäisen ruokakupillisen valmisruokaa? Suhteutetaan tämä siihen että esim. 5-6 kiloiset kastraatti kissa Paavo ja implantti kissa Juno saavat vain noin 1,5 kanankaulaa per ateria tai muutaman lusikallisen tuoreruokaa 🙂

Äitikissaksi tuleminen on vakava asia. Ulpu aloitti jo hyvissä ajoin pesimisharjoittelut, että se sitten varmasti onnistuu kun pentuja on maailmassa. Ainakaan aikaisemmin en ole sen huomannut yhtä aktiivisesti hakeutuvan pieniin pehmeisiin koloihin. Kyllähän Ulpu tykkäsi ennen astutustakin vaatekaapissani nukkua mutta nyt sitä tehdään enemmän ja sen lisäksi Ulpu on tavattu nukkumassa sängyn peiton alla, repussa ja jopa kiipeilypuiden pesäkoloja ot tutkittu ja tyhjennelty öiden hiljaisina tunteina. Ainakaan meillä ei kissat ole koskaan juuri innostuneet kiipeilypuissa olevista pesäkoloista joten olen säilyttänyt niissä kissojen leluja 😉

Uusimpana villityksenä tuntuu olevan vanha kissanruokalaatikko joka on kuin tehty Ulpun mittojen mukaan. Siinä Ulpu köllii omahyväisenä tälläkin hetkellä.


Kollipojista voin kertoa että heille tämä vaatii sopeutumista. Juno ei ymmärrä miksi Ulpu ei leiki enään ”ihan yhtä rajusti” kuin ennen (vaikka lujaa mennään vieläkin) ja Paavolla on sietämistä siinä että pikkuäiti tunkee Paavon pehmoiseen masuun melkein päivittäin. Paavo kun ei aina jaksaisi siipeilijöitä vatsakarvoissaan. Karvojakin vaihdellaan jo oikein kiitettävästi kesämuodin mukaiseksi ja ensimmäisenä touhun on saanut valmiiksi Juno. En muista onko sillä koskaan ollut turkki noin mahtavassa kunnossa! Muutenkin Junon kehityskaarella on tapahtunut jotain..sen huomasi myös äitini joka täällä vieraillessaan tokaisi: ” tuosta on tullut vanhemmiten aika makee, kävelee tuollain laiskasti ja on mahtava ilmestys”. No onhan se..mutta edelleenkin varsinainen ilmahälytyslaitteisto kun vieraita ei ole paikalla. Juno huutaa, härppää, tuhoaa ja tutkii 24/7 ja on vastakohtien kissa. Sitä vihataan ja rakastetaan TÄYSIÄ. Silloin kun Juno antaa rakkautta niin koko koti pysähtyy ja jäämme ihmettelemään miten se sen tekee..

Junon uusi kevätasu

 

%d bloggers like this: