Arkisto | joulukuu, 2012

RuRokin näyttelyt 29.-30.12

31 Jou

Lyhyestä virsi kaunis. Näyttelyraportti menee jotenkin näin:

Lauantai

Ulpun tuomarina toimi herra,  joka aikaisemmin syksyllä oli kovasti sitä mieltä että ocicatilla ei saisi olla tupsuja korvissa. No, tällä kertaa tupsut olivatkin ”voi kuinka hienot!”-tasoa ja muutenkin Ulpu sai aivan hyvän arvostelun, sekä sertinsä. Ulpun ”murrosikä” alkaa olemaan ohitse, ja pieni täpläkissa käyttäytyi kovasti reippaasti koko päivän.

Junoa jännitti. Junoa on jännittänyt implantin laiton jälkeen näyttely näyttelyltä enemmän ja uskonkin että kollin itseluottamus voi todella olla palleista kiinni. Junokin sai sertinsä ja pääsi sitten takaisin sturdiin vällyn alle piiloon.

Pussieläin pussissa.                                                                              Kuva: Pauli Araneva

Kotona kissat jaksoivat vielä tohista pitkän tovin uusien huiskien kanssa ennenkuin suostuivat rauhoittumaan.

Sunnuntai

Ulpu sai sertinsä seuraavalla tuomarin huomiolla. Tuomari sanoi että tässä luokassa voimme vielä hyvin käydä, mutta ennen seuraavaan luokkaan siirtymistä olisi hyvä pitää pieni näyttelytauko että Ulpu kerkeäisi kasvaa aikuiseksi. Tuohan on aivan totta, Ulpu on hieman yli vuoden ja on muutamia sertejä vailla GIC ja Ulpuhan on ihan teini vielä ulkonäöltään. Luonnollinen näyttelykatkoshan vaanii jo oven takana, sillä Ulpun on määrä ryhtyä äidiksi keväällä 2013. Silloin pysytään kotona.

Junoa jännitti vieläkin. Tuomari oli onneksi ihana vanhempi rouva joka puhui kovin kauniisti Junosta ja kohteli kissaa hellästi. Minulle jäin hyvä mieli vaikkei jatkoon mentykkään. Tuomari sanoi että paneelissa olo voisi olla pelokkaalle Junolle liikaa. Olisi tuon voinut rumemminkin ilmaista 🙂

Kasvattaja Ullan kanssa laskeskelimme lauantai illalla ajankohtaa Ulpun tuleville pennuille. Näillä näkymin pillerit jäävät pois tammikuun puoleenväliin mennessä. Pitäisi myös varailla aikaa siitostesteille jotta kaikki olisi valmista kun aika koittaa. Voi kuinka jännittävää!

Lihavaa aikaa ja Joulun taikaa.

26 Jou

Onkin pitkä tovi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.

Lyhyestä virsi kaunis, kuten tapaavat sanoa..

Syyskaudella on kaikille kolmelle kissalle tullut painoa lisää. Ulpun kohdallahan se ei ole paha, eikä ehkä ”ihan vielä” Junonkaan tapauksessa, mutta Paavo..

Painoja mittaan kissoilta epämääräisen säännöllisesti, useimmiten 1-2kk välein.

Marraskuussa painot näyttivät vielä tältä:

Ulpu: ~3,13 (Ulpulla oli juuri ollut ensimmäinen juoksu jonka mukana meni vaivalla hankitut elopainokilotkin..)
Juno: ~5,2
Paavo: ~5,8

Joulukuun punnitus sitten olikin ihan toista:

Ulpu: ~3,65
Juno: ~5,6
Paavo: ~6,6

Eli kaikkiaan n. kuukaudessa Ulpun painoon on tullut likimain +500g, Junolla +400g ja Paavolla +800g!!!! Way too Much.

Paavon ja Ulpun kokoero on järisyttävä.

Pojillahan alkoi saman tien ruuan säännöstely, josta varsinkaan Juno ei ollut kauhean iloinen. Jouluateriaksi kaavailtu lihapala annos jäi joulupäivään sillä Junon ystävällisella avustuksella poppoo oli jouluaatton vastaisena yönä repineet raksupussin lattialle. Onhan Juno pitkään jo tehnytkin ajatustyötä ruokakaapin suhteen ja tulosta näkyi syntyvän.

Kenraaliharjoite ennen joulua. Ihmisten olisi jo silloin pitänyt tajuta että uusi teippi kannattaa asentaa heti.

Jouluaaton amuna heräsin klassisesti siihen tunteeseen että kaikki ei ollut normaalisti. Kello posotti jo puolta 11 eikä kukaan huutanut oven takana. Kukaan ei juossut vastaan kun avasin oven.. Vain Juno tulee kurkistamaan nurkan takaa ja sanoo vaivaisesti: ”mä-Äh!”

Keittiön lattialla oli raksupussi. Onneksi sitä ei oltu revitty rikki. Minulla ei ole hajuakaan kuinka paljon nämä naattorit ovat raksuja natustelleet mutta ilmeisesti liikaa. Kaikilla kissoilla on ulkoisesti massut sellaisessa kunnossa että niitä pystyi vertaamaan ainoastaan kaikkien näkemiin kuviin savannin suurista kissapedoista ruokailun jälkeen.

Kokeilin masuja ja vain Paavolla oli maha selkeästi pinkeänä. Mitäpä siinä olisi muutakaan voinut tehdä kuin laittaa vaan juomakuppiin raikasta vettä 🙂 ? Ruokaa ei kehdannut kukaan pyytää koko päivänä, seuraavan kerran sitä tarvittiin joulupäivän aamuna. Voitte uskoa että kakkilasta löytyi tavaraa koko aaton ajan!

%d bloggers like this: