Ulpusta tuli äiti 17.4.2013

21 Huh

Niinhän siinä sitten kävi, Ulpu ei ole enään taloutemme pienin kissalapsi. Nyt Ulpulla on uusi uljas tehtävä jonka opetteluun menee aikaa, siinä ei sovi epäonnistua.

Ulpun laskettu aika oli maanantaina 15.4 ja sitä vasten kasvattaja Ulla saapui luoksemme kätilöksi sunnuntaina iltapäivällä. Ulpun masu oli kasvanut suureksi siitäkin huolimatta että lähes koko raskausajan tyttö oli nyrpistellyt ”oikealle” ruualle nenää. Tuntui siltä, että vain raksut maistuivat ja hyvin harvoin mikään muu.
Normaalistihan olisin pysynyt tiukkana, mutta eihän raskaana olevan kissan kanssa sovi ottaa riskejä jotka mahdollisesti vaikuttavat emon lisäksi syntymättömien pentujen hyvin vointiin.

Sunnuntaina ei tapahtunut mainittavasti mitään, Ulpu jopa liittyi poikien kanssa pienimuotoiseen iltariehaan ja meille jäi tehtäväksi kissojen ihastelu viinilasin ääressä. Minulle kerrattiin synnytyksen ja pentujen kasvun eri vaiheita joka olikin hyvä, sillä saatoin esittää omat typerätkin kysymykset myös samalla. Olin jo aikaisemmin katsellut YouTubesta kissan synnytysvideoita joten jonkinlainen käsitys tapahtumasta oli olemassa.

Kun maanantai koitti Ulpussa ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Levätessään Ulpun mahassa näkyi möyrintää ja vatsassa näkyi lieviä esisupisteluja (joita mielestäni oli näkynyt jo viikon verran). Illalla Ulpu haki pesää vimmatusti. Junon avustuksella Ulpulle järjestettiin oikein asuntonäyttö, sillä sitä mukaa kun me saimme erillaisia vaihtoehtoja pystyyn Juno kävi testaamassa ja sitten vasta Ulpu. Neiti nyrpisteli vaihtoehdoille nokkaansa, eikä lämmitetty paffilaatikkopesäkään enään kelvannut. Kaikkein paras paikka olisi ollut vaatekaapin toiseksi alin hylly, jonka sukkalaatikon takana pikku pulla oli majaillut jo ennen astutusta.

Koitimme lavastaa vastaavan tilan alimmalle hyllylle, mutta sitäkin käytiin vain kuopaisemassa ja tuhahtelemassa. Ulpu halusin sukkalaatikon taakse!

Ulpu oikealla paikalla omalla hyllyllään jo ennen astutusta

Homma ei edennyt sinä iltana yhtään sen edemmälle, ja meitä turhautti.

Tiistai koitti aivan samanlaisena kuin maanantai. Ulpu puuhaili hyvän tuulisena omia hommiaan ja kelli välillä sohvalla. Sovimme Ullan kanssa että jos Ulpu ei tiistain aikana saisi mitään aikaiseksi käyttäisimme sitä varmuuden vuoksi eläinlääkärissa keskiviikkona. Odottajien osa ei ole hääppöinen: Ensin toivotaan ja ollaan innostuneita, sitten puuduttaa ja kun vieläkään ei mitään tapahdu alkaa hermoilu…entä jos kaikki ei olekkaan hyvin?? Potkut masussa tuli tarkisteltua useaan otteeseen ja kissan mahaa paijattiin ja hypisteltiin.

Hypistelyn ohessa huomasimme jotain hassua. Ulpulla on ylimääräinen nänni!! Olin jo aikaisemmin ihmetellyt yhden nisän pienuutta ja ”kuivuutta” Ullalle, mutta en ollut tajunnut sen olevan ylimääräinen. Nyt sitten jostains syystä tuli tissit laskettua ja kuinka ollakkaan tällä yhdellä ei ollut paria. Asiaa googlailtuani olen ymmärtävinäni että se on harvinaista, joskaan ei aivan tavatonta.

Tiistai iltakaan ei ensin tuntunut tuovan tullessaan mitään sen kummempaa, ei ennen kuin Ulpu aloitteli vaivihkaa itsekseen pörräyksen puolenyön aikoihin. Joskus puoli kolmen aikoihin olimme juuri menossa torkkumaan, kun huomasin muutaman normaalia suuremman supistuksen. Ei menty sitten nukkumaan ei.

Pikku Ulpu oli todella levoton. Sähläävä ja peloissaan. Pesät eivät kelvanneet ja kaikissa asennoissa oli paha olla. Ulpu vaati Junon läsnäoloa. Kun supistelut sitten pääsivät vaiheeseen jonka tuloksena oli limatulppa, alkoi Ulpulle kelvata vaatekaapin alahylly pesäksi. Juno istui vieressä ja katsoi, mikä tuntui rauhoittavan pikkukissaa. Ongelmia syntyi heti jos Juno meni käymään muualla tai meni jollain tavalla Ulpun näköetäisyydeltä piiloon, Ulpu huusi vimmatusti ja ponnisteluista huolimatta ryykäsi Junon perään! Näytti pahasti siltä että pennut syntyisivät ihan-minne-sattuu jos emme saisi Ulpua pysymään paikoillaan (lue: Junoa Ulpun lähelle). Junoon siveltiin hieman herkkutahnaa jonka ansiosta herra pesi maukasta turkkiaan iloisesti samalla kun Ulpu työsti ensimmäistä pentuaan maailmaan.

Ensimmäinen hopea tyttöpentu näki maailman 5.20, toinen (hopea poika)  tuli  perässä likimain 20minuuttia myöhemmin. Ulpu oli paniikissa ja huusi Junolle ihan kuin tilanne olisi ollut Junon syytä. Ulpu ei osannut tehdä pienille tulokkaille mitään, pyöri vain synnytyspesässä ja aiheutti hamminkiä itselleen ja meille ihmisille. Ulla auttoi pentujen kuivaamisessa ja napanuorien katkomisessa. Tilanne tuntui sekavalta, Ulpu ei päästänyt pentuja imemään pitkään aikaan.

Vastasyntyneet

Vuosilta tuntuneiden minuuttien jälkeen Ulpu nappasi toisen pennuista ja vei sen sängylle. Kiihtynyt pikkuäiti sai meidän kyydissä toisenkin pennun samaan osoitteeseen ja vasta sängyllä maatessaan antoi ihmisten kannustamana pentujen mennä ensimmäisen kerran nisälle.

Ulpu alkoi jälleen ponnistamaan. Viimeiseksi syntyi nopealla toimituksella suurin pennuista, upea suklaahopeatabby uros. Koko synnytysporukka makaili nyt sängyllä ihastelemassa uusia tulokkaita ja me ihmiset pohdimme mahtaisiko pieniä paketteja tulla vieläkin lisääkin. Painelimme Ulpun mahaa hellästi, eikä suurempia kuhmuroita enään tuntunut. Ulpu kuittasi tyhmät painelumme nappaamalla jälleen yhden pennuista suuhunsa ja vilahtamalla nyt sitten OIKEAAN pesään johon on oli järjestetty lämpömatot ja kaikki. Siirsimme kiireen vilkkaan kaksi muuta pentua perässä jotta Ulpu voisi rauhoittua ja keskittyä täysillä uuteen maailman tärkeimpään tehtävään.

Ulpu oli vielä synnytyspäivän iltapäivälläkin kovasti huolissaan siitä mitä pennuille kuuluisi tehdä. Jos pesästä kuului kitinää, Ulpu juoksi pesälle heti ja huuti pennuille takaisin. Kun tämä ei kitinää lopettanut Ulpu tuli huutamaan minulle, aivan kuin minä olisin voinut asialle jotain tehdä 🙂

Onneksi asiat menevät usein omalla painollaan, ja nyt kirjoitushetkellä, pentujen ollessa 4vrk kaikki tuntuu sujuvan jo ihan rutiinilla. Ulpu pesee, pissattaa ja ruokkii tunnollisesti lapsiaan ja luottaa ihmiseen hieman liikaakin. Mennessäni pentujen pesälle Ulpu usein katsoo vahtivuoron vaihtuneen ja lähtee itse laatikolle, juomaan, lepäämään muualle. Silloin Ulpu tekee omia juttujaan kunnes saan parkukollin käteeni (se hopea) punnitusta varten. Silloin tulee hätä koska pentu piippaa niin kamalasti!

Videolla muutaman vuorokauden ikäisiä pentuja

Mainokset

Yksi vastaus to “Ulpusta tuli äiti 17.4.2013”

Trackbacks/Pingbacks

  1. Rakkauspakkauksia ja enneunia | Paavo/Juno/Ulpu - 19/10/2014

    […] kertaa synnytys ei ollut niin katastrofaalisen hullu kuin viimeksi (linkki edelliseen), mutta Junon piti joka tapauksessa olla samassa huoneessa. Kolli sutattiin Nutriplussaan mitä se […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: