Kevät oli ihan hyrskynmyrskyn ja syksyksi pieniä pentuja jos Ulpu niin haluaa.

6 Elo

Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen kissojen kuulumisia tänne kirjoitellut.

Syykin siihen on, mutta lähinnä ihmisiä koskeviä. Keväällä kävi nimittäin niin, että jatkoin asumista yksin kera rakkaiden kissojen.

Kissat sopeutuivat tilanteeseen yllättävän nopeasti, luulen että siksi kun olen niiden OMA ihminen..vaikka se toinenkin oli oma, mutta vasta toiseksi oma.  Kaksivuorotyö ja muut elämän kiireet tietenkin vaikuttivat siihen, että minun piti keksiä kissoille paljon kaikkea tekemistä poissaollessani sekä huolehtia siitä että annan niille aikaa todella kun olen kotona.

Varsinkin Junon kohdalla tilanne oli loppukeväästä kinkkinen. Kolli mourusi ja rökitti kissakavereitaan melkein päivittäin ja karvatuppoja löytyi kissan suupielistä ja lattialta. Junon osalta elämänmuutos toi mukanaan myös hyviä asioita: Koulutus pahoista tavoista sai uutta tuulta purjeisiin kun komentajia/palkitsijoita on vain yksi.

Olenhan aikaisemmin kirjoittanut tämän ”koliikkikollin” tunteja kestävistä huutosessioista keittiössä? Juu, kyllä olen. Nyt opetin Junon tulemaan kutsuttaessa luokse, palkinnoksi sai aina mehevän rintamöyhinnän ja se auttoi. Kolliparka juoksee kiireellä luokseni jos kutsun sitä vain rapsutusten toivossa! Vastaavasti olen pyrkinyt olemaan huomioimatta keittiössä huutelua/ keittiössä ei saa huomiota huutamalla, ja tämä yhtälö onkin ollut kohtalaisen toimiva!

Keväällä tajusin myös kuinka huomionkipeä kissa Juno on. Tämä selkiintyi viimeistään siinä vaiheessa kun epäileväisesti yritin opettaa sitä antamaan tassua. Kissa oli niin kiihtyneen tyytyväinen että räpätti ja pörhöili keimaillen ympärilläni. Aloitin tassukoulutuksen jo talvella herkuilla, mutta nyt kevään aikana Juno oppi tempun vain rintamöyhintäpalkinnolla. Nyt harjoittelemme sanaa ”hyppy” , jonka ideana olisi saada Juno hyppäämään osoitetulle paikalle. Kesäloman aikana kissa on ollut niin täynnä rakkautta että ihmiset ovat aivan kummissaan. Ihossa pitää olla kiinni koko ajan, eikä hyväntuulisuudelle meinaa tulla loppua. Enää Junossa on ilkeää vain tuima ilme.

Mun yrmykissa <3

Kesän saavuttua aloitin myös valjastelut. Junoa en usein ulos vie, ulkomaailma on sille aivan liian pelottava. Ulpu puolestaan viihtyy ulkona vaihtelevasti, sitä on tullut käytettyä kesäloman aikana hieman useammin ulkona. Ainoa jolla jonkinlainen läpimurto valjasteluissa on tapahtunut on rakas ”isokissa” Paavo. Paavo lainaa Junon vänttisiä ja näin ulkoilu sai aivan uudet ulottuvuudet! Häntä pystyssä kujerrellen haistellaan kaninkoloja, saalistellaan pörriäisiä sekä vahdataan lintuja. Paavo on jopa tehnyt tarpeensa muutamaan otteeseen ulkona, ja se vaatii kissalta jo hieman ”pokkaa”.

Paavo ulkoilee.. Kuva: Ulla Haapanen

Ulkoiluja Paavon kanssa piti hieman rajoittaa, sillä ongelmaksi muodostui kissan kerjääminen ulos. Välioven välistä löytyi kimakasti huutava katti joka tuskaillessaan oppi vielä lonksuttelemaan postilaatikkoa ja täppäilemään ovikellon kelloa :)  Nyt käymme ulkona suurinpiirtein kerran viikkossa.

Näyttelyissäkään emme ole juuri käyneet, mutta nyt heinäkuun lopun SUROKin näyttelyissä tuli piipahdettua Ulpun kanssa. Ulpu oli ilman ujoa Junoa uskomattoman reipas ja rohkeni jopa puskemaan tuomarin kättä. Viikonlopun saldona Ulpu sai ensimmäiset serttinsä viimeisessä luokassa eli lauantailta  CACS ja sunnuntailta CACS + Nom! Mahtavuutta!

Ulpusta on kasvanut todella kaunis ocityttö. Ikää nyt n.2,5 vuotta.

Niin, ja jättisuperavautumisen jatkeeksi pitää intoilla sitä että ennen näyttelyitä Ulpu jäi pilereiltä pois. Nyt odottelemme sormet ristissä ensimmäistä kiimaa jolloin Haagan ”rakkauspentue” voi saada alkunsa. Juno on tulevan pentueen isä ja jo kaksi viikkoa pillereiden loppumisen jälkeen herra haistaa niin hyviä hajuja että pyrkii Ulpun selkään päivittäin..tosin neiti ei ole kiimassa mutta ilmeisesti harjoittelu on ihan ok, molemmille.

Kuivarahjoitteluhommissa..

Kissaluonnon havainnointina sellainen juttu, että Ulpun kurmuuttaminen loppui kuin seinään pillereiden lopettamisen jälkeen. Lieneekö kolli ollut turhautunut epäselvistä hajuviesteistä?

Kuumin, hikisin kesäterveisin kissalauma ja mä.

Paavon mielestä helteet saisivat jo riittää. Villahousut kun on jalassa 24/7

Joulun aikaa, Ulpun taikaa

25 Jou

Kameraa purkaessa tuli jälleen into ottaa uusia kuviakin kissakolmikosta. Kuvauspaikkaa ei juuri tavinnut miettiä, sillä kaverukset ovat löytäneet ”uudelleen” sisäisen solariuminsa sellaisen vanhan lampun luota, jonka asettelin paistamaan lampaan taljalle. Siinähän sitä on sitten köllitty kimpassa nyt muutama päivä. Lamppu ei lämmitä, mutta jokin taika kyseisessä lampussa on. Tuo on se sama lamppu, johon Juno tunki päänsä koko ajan silloin kun se oli vessassa tuuramassa valonlähdettä.  Nyt joulunaikaan kuvio rahilla on ollut jotakuinkin  suurin piirtein tämä:

Pyhä kolminaisuus

Sitten kun kuvattiin Ulpu tietenkin otti ilon irti tästäkin ja poseerasi niin, että muille ei meinannut tilaa löytyä.

Ulpu ”auringossa”

Ulpu

Ai niin, yksi tuomari jätti Ulpun ilman sertiä syksyllä siksi että sillä on niin JÄRKYTTÄVÄ RUFISMI! :D

Ulpulla menee lujaa

Sitten poikaosastoa…Juno:

Junon Uni

 

Photobomber Ulpu..

 

Herra isoherra. Northalla Juniper vakavana.

Paavosta ei kovin montaa kuvaa saanut, ennen kuin setä lösähti lepuuttamaan.

Paavo pose.

 

Lepo.

Joulua ei täällä meillä ei juurikaan juhlita, mutta ilmeisesti pitäisi…”lasten takia” tiedättehän? Ulpu etunenässä kaikki kolme kissaa ovat ottaneet siinä määrin ilon irti siitä että oma ihminen on ollut kotona. Ja sillä on vielä ollut aikaa olla, ja sitten se tekee pipareita joita varsinkin Ulpu tykkää varastaa ja sitten se juoksee Ulpun perässä kun Ulpu juoksee pipari suussa! Miten mukavaa!!

Pääasiassa meikäläinen on saanut jälleen ihmetellä kissojen ihmeellisyyksiä ja tietenkin aina välillä sohvalla lojuessa (glogin äärellä) olen ääneen ihmetellyt kuinka kauniita ja ihmeellisiä kissoja meillä asuu. Perus.

Tyttökissat ja poikakissat. Onhan minulle niitä eroja kerrottu, olen niitä itsekkin huomannut, mutta nyt olen jotenkin huomioinut sitä aivan erityisesti. Tuntuu, että nyt erot ovat järkälemäisen selviä kun Ulpukin on jo aikuinen ja Junolla ei enää implantti vaikuta.

Vaikka Ulpu ja Juno ovat edelleen kuin paita ja peppu on suhde saanut uusia sävyjä. Juno nimittäin vahtii Ulpua. Ulpu leikkii paljon (oikeastaan koko ajan hereillä ollessaan) ja Juno vahtii näitä leikkejä aina jossain lähistöllä. Sitten kun Ulpu on Junon mielestä leikkinyt tarpeeksi alkaa Juno komentamaan pikkukissaa. Ensin ”näh-näh”- äänellä ja mikäli se ei leikkiä lopeta siirrytään näykkimiseen, sitten niskasta kiinni ottamiseen ja ”astumis-alistamiseen”..sitten Ulpu tietenkin pärähtää Junolle ja alkaa hippa, joka päättyy dramaattiseen rähinään kun Juno on saanut Ulpun nurkkaan. Mitään suurempaa vahinkoa ei tapahdu, mutta Ulpu antaa kerta kerralta ymmärtää että nyt uhataan henkeä, ainakin jonkun.

Se, että kollit ei leiki, on myös saanut uusia ulottuvuuksia. Junohan leikki nimittäin ennen Ulpun meille tuloa, mutta nyt se jotenkin antaa Ulpulle tilaa. Esimerkiksi huiskan perässä ei juokse kuin Ulpu..Sitten välillä Paavokin suhahtaa leikkimään, mutta Paavon leikki ei kauaa kestä, kiihtyessään Paavo juoksee makkariin:) Muutamat suuret loikat ja viuh! sinne villahousu juoksee.

Ulpun osalta leikit saavat usein epäterveitä piirteitä, lopettaminen on hankalaa. ”Lapsi on terve kun se leikkii, hullu kun ei osaa lopettaa” -pitää aika hyvin kutinsa. Eräänä  päivänä ihan kokeilumielessä sidoin kumilankalelun kissojen toiseen kiipeilypuuhun :

Kissojen joululahjakin saapui viimetingassa. Maanantaina Itellan setä toi paketin Zooplussalta jossa oli ruokien lisäksi kissoille joululahja: Catit Design Senses -leikkirata joka olikin ennen joulua sopivasti tarjouksessa 9.90€ tms. Aattona lelua tietenkin testattiin, ja kuinka kävikään. Juno vahtii ja Ulpu leikkii- leikkii- leikkii..ja leikkii.

Implantin vaikutuksen lakattua olen ymmärtänyt myös sen että pallit aiheuttavat kolleille jonkinlaisen lobotomian, omatoimisuus nolla, tyytyväisyys nolla, aktiivisuus nolla – vastaavasti tasolle kymmenen on ponnahtanut mouruaminen (lujaa), tyytymättömyys kavereihin, ihmisen läheisyydentarve, venyttely ja keskittyminen lauman vahtimiseen.

Loppuun vielä videotervehdys Ulpun jouluyllätyksestä :)

Olen viikonloppuna suuntaamassa Tampereelle ja odotan innolla Piraattipentujen näkemistä. Gubbe, Puusti ja Helmi <3 salaa toivon että edes hieman muistaisivat minua, mutta järki kertoo että ei…siitä on kuitenkin niin kauan kun ovat minun kanssani olleet ja nyt niillä on jo ihan omat elämät uusissa ihanissa kodeissa. Silti on kiva päästä niitä ihailemaan.

Mukavaa joulun jatkoa kaikille. Haagapalatsissa tätä kissamaista yhdessäoloa jatkuu vielä muutama päivä.Onneksi.

 

 

No more mr nice guy.

3 Lok

Pitkä aika on jälleen vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani.

Ulpu on mahtavan vonkauskiimansa jälkeen aloittanut jälleen pillereiden popsimisen. Onneksi, sillä meinasi hieman hajoittaa hermoa  8pvän  huutelut pikkukaksiossa! Nyt kun Ulpu ”on saatu” hiljaiseksi toinen täplä aloittaa. Juno aloitti likimain kuukausi sitten huutelemaan enenevissä määrin mutta muita kollin elkeitä ei vielä näkynyt. Tähän voi vaikuttaa myös kuuri jolle Junon siirsin hieman ennen matkaamme Ruotsiin. Juno söi joka päivä yhden Zylkene-kapselin lievittämään tulevan matkan stressiä.

Meidän kissaperhe

Tuo Zylkene vaikuttaa mahti tavaralta, tai ainakin se tuntuu sopivan Junolle. Herra on aivan rakkauden asialla! Juno puskee, kehrää, kieppuu tyytyväisen oloisena matoilla, venyttelee ja juttelee (sillein kivasti) sekä on leikkisä. Jos minulla olisi vain rahaa, saattaisin vakavissani harkita tuon Zylkenen käyttöä tulevaan kastraatioon saakka. Harmi vain että täällä Helsingissä moinen purkki maksaa päälle 20€ ja siellä ei kovin montaa kapselia sisällä ole..

Pakko vielä kertoa se että, Zylkeneä syödessään Junon pakkomielteiset/robottimaiset ”menen-keittiöön-huudan-häädetään-pois-toistan..”  ravaamiset vähenivät roimasti! Tämä kyseinen juttu on ollut meidän ongelmana todella pitkään ja aiheuttaa ihmisillekkin aivan turhaa stressiä. Tätä joka iltaista rutiinia voi aivan hyvin verrata vaikkapa koliikkilapseen, todella kova ääni jota ei pääse karkuun.

Nyt kun ”rauhoittavat” on loppu, onkin alkanut aivan uusi vaihde Junon pienessä päässä. Ne pienetkin hermot jotka Junolla ovat joskus olleet ovat nyt kovalla koetuksella. Leikit Ulpun ja Paavon kanssa tuntuvat päättyvän aina riitaan, Paavo sähisee Junolle nyt hieman muutenkin ja Ulpu saattaa murista ja mätkiä poikaparkaa. Tämä tuntuu olevan oravanpyörä, sillä kissojen leikkiessä Junolla meinaa aina mennä leikit liian rajuiksi ja loppujen lopuksi Juno ”saalistaa” kaverinsa. Siitä seuraa sähinä tai murina josta Juno hermostuu lisää. Paavo puolestaan on sen verran pikkumainen, että sähisee Junolle välillä jos Juno kävelee edes sen ohi ja tämä puolestaan tuntuu olevan Junosta todella kurjaa ja se puolestaan ärtyy siitä. Huoh..

Sitten kuitenkin kääntöpuolena saattavat pian rähinöiden jälkeen nukkua kaikki iloisina ja tyytyväisinä kasassa keskenään. Uskon vakaasti, että nämä asiat liittyvät vahvasti implantin tehon loppumiseen. Junon nyytit ovat kasvaneet takaisin ja dominoivia astumisyrityksiä olemme havainneet välillä. Levoton mouruaminen on lisääntynyt ja muutenkin kaikki merkit viittaavat siihen ettei vatsaan sijoitetun kapselin tehoon enää voi luottaa. Toivon, että rähinät ovat ohimeneviä ja liittyvät muuttuviin valtasuhteisiin kissojen välillä. Juno oli kuitenkin implantin toimiessa Paavon kanssa samalla lehdellä soittelemassa ja nyt Junon pitää ensin laittaa Paavo kuriin ja sitten setviä välinsä Ulpun kanssa.

On syksyyn kuulunut muutakin kuin kissojen erotuomarina oloa. Kävimme syyskuun puolivälissä Ruotsissa Skandinavian Winner näyttelyssä, josta saimme kotiinviemisiksi kaksi ruotsiteemaista ruusuketta. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavissa näyttelyissä juhlitaan tuplavalmistujaisia…jos mitään ihmeellistä ei satu. Juno on sertiä vailla SC ja Ulpu sertiä vailla GIC! Mikäli Juno valmistuu lokakuun näyttelyissä, niin herra saa jäädä ainakin näillä näkymin elläkkeelle näyttelyhommista. Juno kun ei ole koskaan ihan kamalasti moisesta härdellistä välittänyt.

Ulpu Ruotsinmaalla

Ruotsin näyttelyreissusta tarttui mukaan kaikenlaista pikkukivaa kissoille, kuten kissanminttupötkö, kaninkarvaleluja (joita ei valitettavasti suomesta saa..) sekä aivan ihana pussi! Kissan petejä  meillä on aivan liikaa, mutta kun näin pussin olin aivan varma että tuo on saatava! Enkä väärässä ollutkaan. Pussista tuli Ulpun pussi.

Ulpu pussissa 1.

Ulpu pussissa 2.

Ulpu pussissa 3.

Onpa tässä käynyt niinkin, että meidän tuuliviiri Juniper täytti vuosiakin syyskuun 19. Komiat neljävuotta tuli täyteen ja sitä juhlittiin pikkuhiirien voimin. Juhliin osallistuivat kaikki talouden kissat eikä sillä hetkelle kukaan sähissyt..ja miksi olisikaan jos suu on täynnä hiirtä :D Pakko todeta, että ei meillä sentään tilanne mitenkään ihan kauhean tulehtunut ole, pääsääntöisesti kaikki on ihan hyvin. Vaikkakin olen vakuuttunut siitä, että Junolla on yhtä vähän aivoja kuin hermoja. Toissapäivänä herra oli hyppäämässä tiskipöydältä keittiönpöydälle, arvioi matkan, painonsa, maan vetovoiman sekä pöydällä käytettävän tilan väärin ja jysähti silmäkulma edellä pöydän reunaan. Tästä sitten muistona pieni hiertymä toisen silmän päällä. Olisikin tullut jostain järkevästä moinen mutta…. :D

Aamu Zen

Täpläkesäkertausta.

22 Elo

Juno on bongattu peiton alta, sitä ei tehdä koskaan kesällä. Pikkumies tietää siis ilmeisesti että tämä alkaa olemaan tässä ja nyt kannattaa keskittyä lämpimiin lepopaikkoihin.

Huono kirjoittaja ei ole kirjoitellut taas aikoihin. Ensin ei ollut aikaa koska pennut veivät kaiken ylimääräisen. Sitten kun pennut täyttivät 14 vko ja muuttivat uusiin kotehin ei taas huvittanut kirjoittaa koska minulla oli sellainen möykky rinnassa. Ja nyt  kun aikaa on, alkaa miettimään ja kauhistelemaan sitä, kuinka helkutin pitkä posti pitäisi tehdä jos meinaa kaiken laittaa ja raportoida!

Huh, ehkä pennuista on jo kirjoiteltu tarpeeksi muissa blogeissa, muuttoon liittyvät asiat voi varmaan käydä kurkkaamassa niistäkin ;)

Northallan blogi aiheesta : Piraattipentujen uudet kodit

ja myös uuden kodin uusi blogi Helmin ja Puustin elämästä: HelmiPuusti

Pennuista voin todeta sen että eivät olisi parempia koteja voineet saada. Onnea uusille paijaajille ja paijattaville vielä kerran sylikaupalla!

Ulpulla oli aikaa toipua pentujen aiheuttamasta elopainon häviämisestä n. kaksi viikkoa, sillä olimme ilmoittautuneet suomen Ocicat Ry:n 20-vuotisjuhlien erikoisnäyttelyyn. Ulpu eleli kuin kuningatar ja sai syödäkseen vaikka mitä ja masua saatiinkin takaisin ihan kiitettävästi, vaikkei Ulpu edes joka kerta ruokaa sitten halunnutkaan.

Nyt pentusten lähdön jälkeen Ulpu on aloittanut jälleen nirsoilemaan samalla tavoin kun juoksujen ja alkuraskauden aikaan aikaisemmin. Erona tässä on vain se, että raskaana ei ole ainakaan koska ei ole juoksujakaan pentujen syntymän jälkeen näkynyt..Ulpu on vain niin NIRSO! Kaikki ruoka kelpaa mutta mikään ei kahta kertaa peräkkäin, ei enään edes raksut jotka ennen olivat Ulpun herkkua. Tästä johtuen Ulpu syö nykyisin ehkä kerran päivässä (kaksi ruokailua) tai sitten 1-2 kertaa kahdessapäivässä (neljä ruokailua). En rupea neitikissan pillin mukaan tanssimaan. Joka kerta se kuppinsa saa, mutta jos ei halua tulla edes haistamaan, niin kuppi menee kyllä kaappiin ja seuraavalla kerralla tarjotaan sitten vasta ruokaaikana. Tässä välissä kyllä tarkennan että en tarjoa samaa ruokaa kerta toisensa jälkeen, vaan Ulpun vanha annos kiertää taloutemme jätemylly Junolle ja Ulpu saa sitten uuden aterian jolle voi tuhahdella :)

No sitten eteenpäin!- Sanoi mummo lumessa. Oci Ry:n näyttelyt menivät ihan kivasti. Junoa pelottaa edelleen ja aloin jo miettimään missä vaiheessa annan sille luvan jäädä kotiin. Ei ole kivaa jos sillä on liian jännää. Juno on muutamaa sertiä vaille SC ja siihen varmaan tähdätään kun leikkiin on kerran lähdetty. Molemmat omat täplät saivat sertinsä ja lisäksi Ulpu hurmasi toisen tuomarin ja pääsi paneeliinkin (jossa ei sitten saanut yhtään ääntä – mutta oli kuitenkin! :) ). Parhaimpaan menestykseen ylsi tällä kertaa allekirjoittanut, sain nimittäin Oci Ry:n leikkimielisen palkintopokaalin ”Tsemppari”-tekstillä itselleni. Perustelutkin tälle menestykselle olivat ihan omaa luokkaansa, mutta ei siitä sen enempää. MÄ SAIN KUITENKIN POKAALIN! -se oli tärkeintä.

Ulpu kurkkii sturdissa

Kuva: Tiina Solda

Helmi mun sylissä

Kuva: Tiina Solda

Juno on ihan turvassa mun sylissä vaikka itse luulee toista

Kuva: Pauli Araneva

Gubbe on ollut ehkää salaa näyttelyissä kun toi näyttäminen meni sen verran hyvin. Kaikki kyllä NÄKI sen :)

Kuva: Pauli Araneva

Hopeaperhettä näyttelyssä

Kuva Tiina Solda

Puusti keräsi näyttelyissä kaverikissana ollessaan ihan suvereenisti eniten ihaijoita häkkirivien väliin. Ja Puusti kyllä myös nautti saamastaan huomiosta! Mörrikkä kiersi sylistä syliin ja minunkin syliini joutui useamman kerran. Oli ihanaa pitää sylissä sellaista hurmuria joka ei laisinkaan pistänyt pahaksi saamaansa huomiota, vaan nautti rennosti tilanteesta.

image      imageimage

Seuraavaksi suuntaamme hieman jopa itselleni yllätykseksi Ruotsiin. Siellä on Scandinawian Winner Show johon ilmoittauduimme mukaan seikkailumielessä. Myös pikkuherra Gubbe lähtee mukaan Ullan kanssa.

Tätä varten Ulpulle käytiin hakemassa uusi Rabiesrokotus. Ennen rokotusta ihan pikainen punnitus joka ei kyllä minua miellytä. 3,37kg on kyllä mun mielestä ihan liian vähän. Ulpu itse vaikuttaa oikein tyytyväiseltä omiin muotoihinsa kyllä..Tietenkin koska se on KISSA. TYTTÖKISSA!!!

Piraatit 12vkoa.

13 Hei

Voi elläimen käsi! Aika on hurahdellut sellaisella volyymillä että heikompia hirvittää.

Pennut täyttivät keskiviikkona 10.7 12-viikkoa ja meininki alkaa olemaan sen mukaista.

Pennut 12 viikkoa

Pennut ovat kasvaneet hyvää vauhtia ja paljon on tapahtunut viimeisen postauksen jälkeen. Viimeisimpänä kuulumisena kahden edellisen viikon tulee-menee-tulee vatsatautiepidemia. Aloittaamme pentukuulumiset siis siitä.

Viime viikon maananantaina 1.7 oli pennuille varattu aika ensimmäiselle rokotukselle. Samana aamuna Guben vatsa oli ollut hieman löysällä mutta koska oli muuten pirtänä niin menimme reippaasti rokotuksille. Rokotusreissu veti pennut veteläksi ja loppuillan nukkuivatkin maukkaasti..riemu alkoi seuraavana yönä. Gubbe ja Puusti olivat oksentaneet ja kakkineet reippaasti ympäri makuuhuonetta. Ei muuta kuin Aptuksen Attapektiinit kaapista ja truutalla suuhun. Aamupäivällä aloitti sitten Helmi. Attapektiinia annosteltiin ja saman valmistajan Tehobaktia lisäiltiin ruokaan..kuppeihin keitettyä seitiä, kanaa ja kananmunaa. Kaikkea todella helposti sulavaa ja vatsaystävällistä. Oireet tulivat ja menivät, aina kun ajatteli sen olevan ohi niin jollain pennuista alkoi oireet uudelleen. Sitten pöpö tarttui Junoon  ja vihdoin toissapäivänä Ulpuunkin. Ainoa jolla ei ole ollut laisinkaan oireita on meidän Paavo. Ulpun oireilun jälkeen meni hermo, reissu apteekkiin hakemaan tehoa toipumiseen. Promax – tahna on tehokasta. Nyt hain vielä toisenkin satsin ja tungen sen joka-ikisen maukun (paitsi super vastustuskyky Paavon) kitusiin niin kauan että homma on vihdoin ohi! Nyt ei jaksa enään siivota oksennuksia matoilta kun sain ne juuri pestyä :)

Juno hoitaa vatsatautisia veljeksiä

Myös uudet kodit alkavat olemaan hanskassa. Helmi ja Puusti pääsevät mukavan ihmisen luokse yhdessä asumaan ja Gubbe..no Gubelle kyllä ottajia olisi olemassa, katsotaan kenelle arpa käy! Tiedän ainakin että Ullan tekisi mieli kovasti kyseistä täpläpoikaa..

Luonteeltaan pennut ovat kasvaneet toisistaan pikkuhiljaa erilleen ja yksilökohtaiset erot ovat tulleet esille.

Helmi: Pentueen esikoinen joka on rohkea elämää kohtaan. Pölynimuri tai uudet paikat ei pelota laisinkaan ja Helmi tarkkaileekin usein siivous tms toimenpiteitä niin vieressä kuin voi. Helmi on kovin kiipeilemään näistä kolmesta..pentua on nosteltu jo nyt pois tiskipöydältä ja parvekkeen oven päältä (jonne meni kiipeilypuun kautta). Helmi pitää hiuksista sekä tarkkailusta (lue: tuijottaa kuumottavasti vieressä monta minuuttia pää kallellaan) ja on myös porukan kiinostunein tietotekniikasta. Äidiltä on hienosti peritty kaiken oudon mätkiminen tassulla sekä sisukas asenne. Heikointa osaaminen ainakin vielä on Helmipennun sylissä oleminen (tai sitten neiti on perinyt käytöstavat emoltaan..). Tekemistä on ihan liika ja aikaa liian vähän sylissä olemiseen, taitaa neiti tuumata! Kehräysääni Helmillä on ihan pikkuinen, sellainen että jos ei ole aivan hipi hiljaa voi kehräyksen todeta vain kylkien tärinästä ja etutassujen pienestä liikkeestä.  Helmi tykkää valtavasti mennä tuuletusikkunan ”sisään”(ikkunat on verkotettuja) ja istua siellä omalla henk.koht parvekkeellaan kuuntelemassa lintujen laulua.

Helmi 12vko

Gubbe: tuntuu tällä hetkellä olevan porukan rauhallisin, siis silloin kun ei riehuta. Guben lempipuuhaa on kiivetä ylälaudalle ja lyödä siellä siten maaten että kaikki raajat roikkuvat vaarallisen näköisesti laudan yli – jos laudalle ei pääse kelpaa herralle myös pyykkiteline jonka päälle on helppo ripustautua makuulle. Gubbe tuntuu olevan hieman sellainen joko-tai pentu, usein saattaa olla niin että ensin ei meinaa ihminen kiinnostaa yhtään ja sitten kun makaat sohvalla niin Gubbe tulee maailman päättäväisin ilme naamalla suoraan naamaasi kohden sitä nuuskuttelemaan. Toinen lempipaikka on varastettu talon isännältä Junolta, sillä Gubbe tykkää oikein kovasti nukkua Junon OMASSA pussukassa. Eikä Juno pentua tohdi siitä poiskaan häätää..Pikkuinen Gubbe on saattanut periä isänsä äänialat sillä välillä näyttää siltä että suu aukeaa eikä juuri mitään kuulu, välillä sellainen ”gäh”. Tästä poikkeuksena kuitenkin kissojen ruokintahetki. Silloin löytyy Gubeltakin ääntä! Pentukolmikosta osoittanut eniten kiinnostusta johtoihin ja naruihin…ainiin! Gubbe rakastaa myös vessapaperipakkauksia!

Gubbe ylälaudalla..

ja ylälaudalla taas..

Puusti: on yhtään sen enempää kaunistelematta joukon pelle. Tyhmä kuin kumisaapas ja niin hyväntuulinen! <3 Sen lisäksi ihan kauhean iso. Vaikka Puustikin pääsee ylälaudalle ja ihan joka paikkaan mihin muutkin ei kiipeily varmaan koosta  johtuen ole aivan niin pop kuin muilla. Usein Puusti leikkii mieluiten lattiatasolla löytyvillä leluilla ja sanomalehdillä joista se tykkää kovasti. Sikäli harmi että Puusti on ”värivirheellinen” sillä isosta pennusta olisi aikanaan kasvanut iso näyttelykissa. Puusti menee ihan veltoksi kun sen nostaa syliin ja venäyttää siihen oikeaan asentoon. Siskonpoika (5v) kävi yhden päivän verran kylässä ja vaikka poika vähän rajusti pentuja nostelikin niin Puustia sai nostella yhä uudestaan ja uudestaan. Puusti rakastaa ihmisiä! Kehräysääni on niin kova että koko kissa pomppii melkein paikallaan eikä volyymissä säästellä..ikinä, eikä missään tilanteessa. Puusti haluaa huomiota komentamalla, istuu jaloissa ja kiljuu silmiin katsoen, kiehnää lähellä ja jos ei silloin heti rapsuta niin rupeaa näykkimään. Näykkiminen on muutenkin jostain syystä Puustille tärkeä harrastus, tapaa koitetaan karsia pois mutta Puustille se tuntuu olevan vain ihanaa leikkiä. Rakastaa suurisydäminen kollipentu toki muutakin, nimittäin RUOKAA. Puusti söisi aina vain, mitä vain, milloin vain. Jos ruokakupilla on lihaa tai jotain muuta erityisen hyvää (kaikki on hyvää) niin murina ja leuat käynnistyvät jo kupille mentäessä. Liha on aivan erityisen ihanaa puustin mielestä ja esimerkiksi hiirenpinkit saavat pennun aivan sekaisin! Luulen kyllä että Puustin uudessa kodissa kannattaa alusta saakka kiinnittää huomiota pojan syömisiin, ehkä raksubaarin ylläpito ei ole se kätevin ratkaisu (paitsi tietty Puustin mielestä). Muuten on käsissä kohta varsinainen korvapuustitaikina joka vain jatkaa turpoamistaan!

Iso ja kaunis Puusti

Puusti lepuuttaa

Sitten vielä ”pakko” video herra Puustista joka viehätyi kovasti kippoon jolla olen niitä viimeaikoina punninnut.

Muuten meillä menee ihan kuin ennenkin. Juno hoitaa pentuja melkein enemmän kuin Ulpu (jolta on maito ja läskivarannot jo loppuneet) ja Paavolla palaa välillä hermot kokoaikaiseen säpinään. Kyllä Paavokin pennuista tykkää, mutta kun häiritsevät aina herran päivänokosia.

Juno hoitaa Gubbea

Sinne meni Paavon päikkärit..

Ohoy! Piraattipentue kasvaa.

15 Tou

Meillä ei enään ihmiset öitänsä nuku. Pennut nukkuvat öisin muutaman tunnin pätkiä ja riehuvat elämänsä voimassa tunnin ennen kuin rauhoittuvat. Nyt kun pikkuiset Piraatit osaavat kiivetä sänkyyn on nukkuvan ihmisparan varpaat ja sormet kovalla koetuksella. Neulanterävät seikkailijat pitävät kovasti ihmisen ihosta painikaverina..Aamuisin sitten herääkin siihen että kolme nälkäistä isoa kissaa huutaa ja kolme elämäniloista pikkupentua riehuu pitkin makuuhuonetta. Meillä on eläintarha!

Pikkuiset läskimasut ovat oppineet muutamassa viikossa hirmuisen määrän asioita: hyppäämään, juoksemaan, kiipeämään, potkuttamaan, hyökkäämään, puremaan ja ennen kaikkea maistelemaan ruokaa. Edellisessä blogikirjoituksessa kerroin että Gubbe osaa kaivaa ja nyt Gubbe kaivaakin jo pikkuista hiekkistä. Nyt  5 viikon iässä kaikki osaavat jo käydä hiekkiksellä.

Puusti on ollut koko ajan pentueen suurin. Parhaimmillaan se on ollut likimain 50g painavampi kuin muut jotka nekin ovat olleet ihan normaalipainoisia. Nyt kun pennut ovat lähteneet pesästä (se tapahtui äitienpäivän aamuna) on painot hieman tasoittuneet. Helmi painoi (1kk) synttäriaamuna 472g, Gubbe 518g ja Puusti 566g.  Ja nyt painot ovat jo kivunneet lisäruokailun myötä viikossa näin: Helmi 598g, Gubbe 659 ja Puusti 712g.

Helmin paino rupesi heilahtelemaan pian sen jälkeen kun se sai jalat allensa. Tyttöpentu sinkoilee koko hereillä olo aikansa ja tulee aina vastaan kun pentuhuoneeseen menee..se siis varmaan kuluttaa lähes kaiken energiansa. Gubbe puolestaan on tällä hetkellä ehkä joukon paras syömäri ja sille maistuukin kermaviili-liha melkein joka kerralla. Puusti onkin sitten luottanut syömisyhdistelmiin ruoka-maitobaari-ruoka. Olen ollut huomaavinani, että pesästä lähdön jälkeen Ulpu ei ole pentuja hirveän usein pissattanut tai syöttänyt. Kuitenkaan kukaan ei tunnu nälkäiseltä tai muuten tyytymättömältä.

HELMI. Erikoinen pikkukissa. Helmi tuntuu omaavan nopeajärkisen pään ja on edelleen pennuista ”kehittynein”. Helmi tekee melkein kaiken EKA! Eilen illalla Helmin iltarieha päättyi siihen että se juoksi korvat luimussa minua kohden, kiipesi syliin ja kiipesi riehamielellä rinnuksilleni asti. Istuin kyllä lattialla :)  Sitten Helmi sanoi  piip!-ja pussasi kättäni. Helmi on rohkea ja hölmöläinen luottaa ihmiseen todella paljon. Helmiä saa laittaa melkein miten päin tahansa, joku saa tästä pennusta mahtavan syli-pusu kissan itselleen.

Helmi 1 kk.

GUBBE on raskali. Pikkuinen poikapentu on ollut viimepäivät kovasti riemuissaan siitä pienestä pahvilaatikkopesästä jossa emo Ulpukin majaili ennen pentujen syntymää. Gubbe on saanut Paavolta oppitunteja pahvin repimiseen, eikä siitä meinaa tulla nyt loppua laisinkaan! Olin aluksi Gubesta hieman huolissani, kun tuntui että takajalat eivät toimineet samalla voimalla kuin muilla pennuilla. Nyt naurattaa koko homma! Gubbe pinkoo pitkin pentuhuonetta kuin heikkopäinen ja kiusaa sisaruksiaan minkä kerkeää. Gubbe on hyvä ihan eri asioissa kuin Helmi..Guben tutkimusmatkat vesi- ja ruokakipolle, hiekkikselle ovat ammattimaisisa verrattuna muiden tohinaan. Gubbe vain komistuu kasvaessaan! Piskuisesta rääpäleestä on tullut tälläinen hörö-härö hassuttelija. Toinen juttu jota ei voi olla huomaamatta Guben kasvaessa on ihan lyhyt turkki- se on niin lyhyt että sitä voi melkein kutsua siiliksi ;)

Gubbe 1kk.

PUUSTI on kokonsa vuoksi myös joukon hitain, vaikka ei tämäkään kaveri mikään etana ole. Vatsansa lisäksi Puusti on keskittynyt ulokkeiden kasvatteluun ja niinpä korvat, tassut ja häntä ovat venyneet luokattomiin mittoihin. Alla oleva kuva hieman huijaa korvien kokoa sillä kun Puusti on kuvassa tarkkaavainen ja katsoo ylöspäin, niin vielä lörpät korvat ”painuvat” taaksepäin kauemmaksi kuonosta. Ihan oikeasti, tää kaveri on hörökorva! Jos Puustia vertaa hopeasisaruksiin on todettava että Puusti ei ole yhtä vilkas kuin muut..ainakaan vielä. Kyllä Puustiakin säpinä kiinnostaa, mutta kiipeily sylissä ja nuuskuttelu on huomattavasti rauhallisempaa ja usein Puusti kiipeääkin syliin vain katsellakseen sisarusten tohinoita. Puusti on kuitenkin löytänyt sielunkumppanin. Samassa väriperheessä (tavallaan) oleva Juno on Puustille kovasti tärkeä. Juno myös pissattaa Puustin, mutta ei niin muita sisaruksia.

Puusti 1kk.

Eihän tässä nyt sitten taas, muuta. Pitänee lähipäivinä jälleen ottaa ihan oikeasti sellaisia hyviä kuvia kaalimaan kakaroista. Se vaatii vaan vähän enemmän efforttia ja vaatinee päivä päivältä enemmän :) Noita ei saa nytkään samaan kuvaan kunnolla ellei kuvaa nukkuvia pentuja. On ne vaan ihania..vielä <3

**Kuvat kuukauden ikäisistä koska Flickr! oli huoltamassa sivujaan ja eipä uploadaus onnistunut..**

Heiluva pää – Huojuva pylly. Pennut täyttivät tänään kolme viikkoa.

8 Tou

Meidän talouden pienimmät asukit kasvavat kyllä hurjaa vauhtia! Kahden viikon paikkeilla alkoi kaikkien silmät aukeilemaan ja nyt kolmen viikon rajapyykillä huomaan että myös korvat alkavat olemaan täysin pystyssä. Kasvun mukanaan tulleet muutokset näkyvät myös ruokailutottumuksissa. Enää ruokaa ei tarvita tunnettain, eikä pennut koe jatkuvaa tarvetta yhteisiin ruokailuhetkiin (vaikka niitäkin tosin on). Useimmiten pennut kuitenkin tuntuvat nauttivan maitonsa yksin tai pareittain. Myös kuulo ja näkö alkaa selvästi pelittämään päivä päivältä paremmin. Nyt kun pentupesälle menee, sieltä nousee heti muutama pikku alien tuijottamaan vakavasti isoa ihmistä.

Tänään on Piraattipentueen kolmeviikkois-synttärit ja niitä juhlittiin tavan mukaan maitobaarissa. Ihmisväki on aivan pentujen lumoissa ja kehityksen seuraaminen on mielenkiintoista hommaa. Joka päivä opitaan uutta ja yksilöiden luonne erot alkavat jo hieman näkymään.

Nami- Nami!!

Niin sanotut ”työnimetkin” on pennuille jo  löytyneet.

Ensimmäisenä syntynyttä tyttöpentua kutsumme Helmiksi. Helmi on kaunis nimi ja kuvaakin tätä mustavalkoista pikkuprinsessaa varsin mainiosti. Aikoinaan kun mietin Ulpun kotinimeä pyörittelin pitkään Helmi-nimeä vaihtoehtona ja olin siihen jo kallistumassa kun tajusin että Ulpuhan on Ulpu! Helmi- nimi oli siis vähän niin kuin jonossa tuloillaan.. Helmi on itse ystävällisyys. Se tekee kaiken vanhimman pennun oikeudella ensimmäisenä, ja tuntuu rakastavan kaikkea. Ainakin kaikki saavat pusuja pikku Helmiltä.. Helmi ei myöskään piippaa, ei marise mutta muut saavat tältä uskalikolta kyytiä. Helmi on jo varhaisessa vaiheessa imenyt äidiltään maidon mukana tiedon mistä poikia kannattaa purra..

Northalla Granuaile // Helmi 3 vko

 

Toka tonkeli, tuo valeviiksinen ”pikku-äijä” on Gubbe. Lieneekö tarvetta tätä kauheasti avata, sillä kaikki varmaan arvaavat että isä ÄIJÄn nimellä on tekemistä tämän pikkumiehen nimen kanssa. Gubbe on ruotsia sekä Helsingin slangia tarkoittaen usein (vanhaa) ukkoa, kaveria tai äijää. Gubbe on ainakin tähän asti kehittynyt hitaammin sisaruksiinsa verrattuna. Kävely alkaa vasta nyt luonnistumaan, mutta sitä harjoitellaankin paljon. Gubbe tuntuu olevan rauhallisempi ja viihtyy ehkä eniten omissa oloissaan. Tämä asia voi varmaankin muuttua, kunhan jalat alkavat polkemaan samalla voimalla kuin muillakin. Jotkut pennut kasvavat vain hitaammin, mutta voivat tehdä sitä pidempään. Yhden asian Gubbe tosin osaa tehdä mitä muut ei. Gubbe osaa kaivaa!

Nothalla Blackbeard // Gubbe 3 vko

 

Viimeinen pentu, tuo jättiläismäinen läskimasu on aivan itseoikeutetusti nimeltään Puusti. Herra kasvaa sitä vauhtia että ihan ihmetyttää. Kolmeviikkoispäivän aamuna Puusti painaa jo 475g muiden pötkiessä vielä iloisesti pienemmissä painoluokissa 378g (Helmi) ja 406g (Gubbe). Puusti on pentueen dorka. Kuvat onnistuvat usein niin pitkään kun pää ei katso kameraan, mutta jos katsoo niin..

Puustin elämän intresseihin tuntuu tässä kolmen viikon korvilla selvittää miksi Strudissa on seinät. Seiniä raavitaan, ja tuijotetaan siihen malliin että jossain vaiheessa asia varmaan pikku kissalle selviää – jos selviää.

Northalla Cagafuego // Puusti 3 vko

 

Ulpun äitiys ei ole toiminut aivan perinteisellä kaavalla, mutta yhtä kaikki, pennut tuntuvat voivan hyvin ja niin emokin. Ulpu nimittäin on rikkonut useita äitikissa-ohjeiston kohtia:

- Ulpu leikkii.  ”Ei ne emot kauheesti leiki kun niillä on pentuja, ne vaan opettaa niitä sitten leikkimään”.

- Ulpulla on iltariehoja. ” Emot pysyttelee aikalailla pitkälle siellä pesässä”.

- Ulpulle on ihan sama keitä pesässä on, tai jopa melkein se kuka pentuihin koskee. ” Emot vahtii ja puolustaa”.

- Ulpu kantaa pentuja pesästä siihen ulkopuolelle. ”Emot kantaa pentuja takaisin pesään”.

Tänään aamulla näin omin silmin kuinka Helmi mönki sturdipesästä ulos, ihmetteli hetken ja mönki takaisin. Lähipäivinä on ihmisillä tiedossa pentuhuoneen, eli makkarin lapsivarmaksi tekeminen. Kohta nuo pallon pyörii jaloissa!

Tilanne.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: